Te kadutte vanhana sitä että elitte elämänne virtuaalisesti :(

Vajaa kymmenen vuotta sitten sanottiin että n. kolmasosa pariskunnista on tutustunut netin kautta, eli esim. Tinderissä. Tänä päivänä luku varmaan suurempi. Aika monta romanssia olisi siis jäänyt tapahtumatta, jos ei nettiä olisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin se voi kyllä olla, toisaalta voi olla ajatusvirhe olettaa kaiken toisin tekemällä eläneensä paremman elämän.

Aivan takuulla elämä internetin ulkopuolella on parempaa. En kadu hetkeäkään sitä päätöstä, kun 20-vuotiaana asetin ehdottoman rajan ruutuajalle ja aloin harrastamaan kaikenlaista ja sitä myötä tutustuin ihmisiin.

Minä laitoin netin poikki parikymppisenä (asioita pystyi vielä hoitamaan ilman), mutta silloin oli jo myöhäistä. Luin sitten romaaneja ja kökin yksin. 

"Asutko jossain maaseudulla, jossa tosiaan ei ole muuta sosiaalista tekemistä kuin ryypätä?"

- Olen eri, mutta monilla maaseudulla asuvilla on ihan omasta takaa riittävästi tekemistä, joka pitää kropan ja mielen virkeänä ilman teennäistä sosiaalista pöhinää. Oikeaa sosiaalista tekemistäkin sieltä löytyy silloin, kun siihen on yhteisesti koettu todellinen tarve.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ihmisillä olisi ok-talo tai rivitalonpääty 2 krs, auto, matkoja, kumppani tai koira, kiva sää, upeat maisemat, terveyttä - luuletko että joku olisi netissä. Silti ei nyt vaarallisiin paikkoihin kannata itseään tunkea.

Öö, en ainoastaan luule, vaan tiedän, että toiset on. 

Multa puuttuu auto eikä terveyskään ole paras mahdollinen, mutta edelleen ihan riittävän hyvä. Joten joo, minäkin tiedän. 

Onneksi en jäänyt pelien ja virtuaalimaailman lumoihin 17-22vuotiaana. Vaikka epävarma olinkin ja jonkin verran käytinkin. Sen sijaan rohkaistuin kirjoittelee tytöille ja tapailee ja sitten tuli bileet ja seurustelujutut ja sen semmoset. Vaikeeta välillä tuolloin ja silti best times of my life.

On ollut myöhemminkin mutta tuo aika on jotain maagista vaikka rääkättiin koulussa ja mitä kaikkee?? Meikä dokas ja löysi paremman kaveripiirin. Suurin osa meistänyt nyt ihan normeja nelikymppisiä.

Tutkimuksen mukaan kun kysytään oikein vanhoilta ihmisiltä elämän loppuvaiheessa, mitä he katuvat elämässään? Ihan yleisin vastaus on.. että katuu tekemättömiä asioita.

Ilman somea mun elämä olisi kovin yksinäistä.

Käyn kaupassa, yksin.

Käyn pyöräilemässä, yksin.

Käyn kävelyllä, yksin.

Kävin vaelluksella, yksin.

Käyn uimassa, yksin.

Käyn mökillä, vietän siellä aikaa, yksin.

Mun kaikki ihmiskontaktit on täällä somessa, anonyyminä.

Mulla ei ole muuta. Enää. Nuorena oli perhe, toisinaan poikaystävä, aviopuoliso.

vanha N

Kaverit ja perhe on oikeasti hekin itsekkäitä selkäänpuukottajia. Se toveruus on vain harhaa.

Vierailija kirjoitti:

Tutkimuksen mukaan kun kysytään oikein vanhoilta ihmisiltä elämän loppuvaiheessa, mitä he katuvat elämässään? Ihan yleisin vastaus on.. että katuu tekemättömiä asioita.

Mitä he tarkoittavat tällä?

Asioita, joita olisivatvoineet tehdä, mutta eivät tehneet?

Vai asioita, joita olisivat halunneet tehdä, mutta eivät voineet. Ja vanhana ovat sitten entistä katkerampia tästä.

Itse kuvittelisin, että vanhana kadun vääriä/huonoja valintojani. No, kadun niitä jo nyt. Tehtyä ei saa tekemättömäksi.

Omaa kohtaloaan ei välttämättä pysty muuttamaan, vaikka miten yrittäisi ja väkisin kampeaisi toiseen suuntaan. Tämä on oma kokemukseni.

Olen siis tehnyt paljon! En keksi mitään, mitä katuisin 'tekemättömänä'. Mutta ne huonot valinnat...