Mitä tarkoittaa avioeron osituksen sovittelussa puolisoiden toiminta yhteisen talouden hyväksi ja kartuttamiseksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kohtuullistaminen otetaan huomioon, jos toinen on joutunut jättämään työnsä, kun on muutettu ulkomaille ja toinen on voinut ko. aikana huomattavasti kartuttaa omaisuuttaan, joku tavallinen hoitovapaa ei tähän riitä. Tai voidaan kohtuullistaa, jos toinen ei ole koko aikana tehnyt töitä ja toinen on joutunut elättämään ja jopa ottamaan lainaa toisen elättämiseksi.

Puolisot voivat yhdessä sopia mitä tahansa, oikeus ei siihen puutu, mutta jos mennään sovitteluun, niin kohtuullistamista ei käytännössä koskaan käytetä.

Miten tuossa tilanteessa kohtuullistetaan? Siis jos ei ole avioehtoa niin puoliksi menee käytännössä omaisuus.

Omaisuuden arvo menee puoliksi ja toisella voi olla 100% omansa arvosta velkaa, jolloin toinen voi vaatia kohtuullistamista vedoten siihen, että kotiäitivuosina ei vointu tienata euroakaan, joten on väärin, että nyt jaetaan vain hänen omaisuuttaan tyylii 800 e.

Ositusta ei ole pakko tehdä mutta se kannattaa tehdä. Sen voi tehdä IHAN MITEN LYSTÄÄ jos sopuun pääsette. Jos ette pääse sopuun niin sitten tulee laki peliin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ositusta ei ole mikään pakko tehdä. Kukaan ei voi pakottaa tekemään ositusta.

Ei olekaan, jos. kumpikaan ei sitä vaadi. Jos jompi kumpi vaatii ositusta niin se pitää tehdä.

Toinen voi haluta mutta toisen ei ole mikään pakko reagoida haluamiseen.

Miten joku voi vastata näin? Tämä on niin väärä vastaus kuin olla ja voi.

Siinä mielessä ei ole, että kyllä asian suhteen voi olla täysin passiivinen. Sitten asiasta tiedottaa sulle haastemies. Jos pystyt pakoilemaan haastemiestäkin, niin asia kuulutetaan ja ratkaistaan silti.

Sillä ettei suostu selvittämään asioita ei voita mitään.