Mitä tarkoittaa avioeron osituksen sovittelussa puolisoiden toiminta yhteisen talouden hyväksi ja kartuttamiseksi?
Tarkennan kysymystä. Eli jos puolisot ovat olleet avioliitossa ilman avioehtoa ja heillä on yhteisiä lapsia nin miten ositus tomitetaan? Yhteinen omaisuus on tyyliin autot ja perheasunto. Asunnon laina on molempien nimissä, mutta laina maksettu vain toisen tilitlä. Toinen on maksanut enemmän juoksevia kuluja. Molemmat vanhemmat ovat käyneet töissä koko ajan, poislukien paria lyhyttä hoitovapaata.
Periaatteessa ositus on yksinkertainen, mutta mitkä on ne seikat, että tällaisessa tilanteessa lähdetään kohtuullistamaan osituksen lopputulosta? Julkisuudessa esimerkkeinä tällaisissa tilanteissa on ollut todella ääritapauksia eli toinen on miljoonayritystä pyörittänyt, kun toinen on ollut kotona lapsia ja kotia hoitamassa. Huomioidaanko mahdollinen tuloero? Mutta mitä tällaisia seikkoja huomioidaan?
Kommentit (23)
Ositusta ei ole pakko tehdä mutta se kannattaa tehdä. Sen voi tehdä IHAN MITEN LYSTÄÄ jos sopuun pääsette. Jos ette pääse sopuun niin sitten tulee laki peliin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ositusta ei ole mikään pakko tehdä. Kukaan ei voi pakottaa tekemään ositusta.
Ei olekaan, jos. kumpikaan ei sitä vaadi. Jos jompi kumpi vaatii ositusta niin se pitää tehdä.
Toinen voi haluta mutta toisen ei ole mikään pakko reagoida haluamiseen.
Miten joku voi vastata näin? Tämä on niin väärä vastaus kuin olla ja voi.
Siinä mielessä ei ole, että kyllä asian suhteen voi olla täysin passiivinen. Sitten asiasta tiedottaa sulle haastemies. Jos pystyt pakoilemaan haastemiestäkin, niin asia kuulutetaan ja ratkaistaan silti.
Sillä ettei suostu selvittämään asioita ei voita mitään.
Omaisuuden arvo menee puoliksi ja toisella voi olla 100% omansa arvosta velkaa, jolloin toinen voi vaatia kohtuullistamista vedoten siihen, että kotiäitivuosina ei vointu tienata euroakaan, joten on väärin, että nyt jaetaan vain hänen omaisuuttaan tyylii 800 e.