Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Mitä tarkoittaa avioeron osituksen sovittelussa puolisoiden toiminta yhteisen talouden hyväksi ja kartuttamiseksi?
29.08.2024 |
Tarkennan kysymystä. Eli jos puolisot ovat olleet avioliitossa ilman avioehtoa ja heillä on yhteisiä lapsia nin miten ositus tomitetaan? Yhteinen omaisuus on tyyliin autot ja perheasunto. Asunnon laina on molempien nimissä, mutta laina maksettu vain toisen tilitlä. Toinen on maksanut enemmän juoksevia kuluja. Molemmat vanhemmat ovat käyneet töissä koko ajan, poislukien paria lyhyttä hoitovapaata.
Periaatteessa ositus on yksinkertainen, mutta mitkä on ne seikat, että tällaisessa tilanteessa lähdetään kohtuullistamaan osituksen lopputulosta? Julkisuudessa esimerkkeinä tällaisissa tilanteissa on ollut todella ääritapauksia eli toinen on miljoonayritystä pyörittänyt, kun toinen on ollut kotona lapsia ja kotia hoitamassa. Huomioidaanko mahdollinen tuloero? Mutta mitä tällaisia seikkoja huomioidaan?
Kommentit (23)
Ositusta ei ole mikään pakko tehdä. Kukaan ei voi pakottaa tekemään ositusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ositusta ei ole mikään pakko tehdä. Kukaan ei voi pakottaa tekemään ositusta.
Ei olekaan, jos. kumpikaan ei sitä vaadi. Jos jompi kumpi vaatii ositusta niin se pitää tehdä.
Jos avioliitto on kestänyt pidempään kuin pari vuotta ja on yhteisiä lapsia, niin ei siinä ruveta mitään sovittelemaan ja katsomaan, kumpi on maksanut mitäkin. Mennään ihan peruskaavan mukaan, elleivät puolisot keskenään sovi jotain muuta.
Vierailija kirjoitti:
Jos avioliitto on kestänyt pidempään kuin pari vuotta ja on yhteisiä lapsia, niin ei siinä ruveta mitään sovittelemaan ja katsomaan, kumpi on maksanut mitäkin. Mennään ihan peruskaavan mukaan, elleivät puolisot keskenään sovi jotain muuta.
Jos asia on näin yksinkertainen niin mistä johtuu vuosien ositusriidat?
Julkisuudessa on esimerkkeinä ääritapauksia siksi, että osituksen sovittelua käytetään yleensä vain ääritapauksissa. Normaalisti avio-oikeuden alainen omaisuus (veloilla vähennettynä) jaetaan tasan, oli sen maksanut kumpi hyvänsä.
Eroava pari voi kuitenkin keskenään sopia toisenlaisesta jaosta, jos pääsee siitä yksimielisyyteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ositusta ei ole mikään pakko tehdä. Kukaan ei voi pakottaa tekemään ositusta.
Kyllä se kannattaa tehdä. Pääsevät lapset sitten helpommalla, kun vanhemmat aikanaan kuolevat. Jos haluaa lapsiaan kiusata, niin silloin kannattaa jättää ositus tekemättä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos avioliitto on kestänyt pidempään kuin pari vuotta ja on yhteisiä lapsia, niin ei siinä ruveta mitään sovittelemaan ja katsomaan, kumpi on maksanut mitäkin. Mennään ihan peruskaavan mukaan, elleivät puolisot keskenään sovi jotain muuta.
Jos asia on näin yksinkertainen niin mistä johtuu vuosien ositusriidat?
Ainahan sitä voi toinen puoli riidellä kaikki oikeusasteet läpi, vaikka ei olisi mitään mahdollisuuksia voittaa. Usein nuo riidat liittyvät siihen, että on avioehto, mutta erimielisyyttä siitä, miten avioehtoa pitäisi soveltaa. Tai sitten toinen osapuoli on saanut jotain avio-oikeuden poissulkevalla testamentilla, mutta vuosien kuluessa peritty omaisuus on muuttanut muotoaan (esim. perintöä on käytetty osittain asunnon ostoon, myöhemmin asunto on myyty ja ostettu talo, joka on maksettu osittain asunnosta saaduilla rahoilla) ja on riitaa siitä, mikä osa nykyisestä omaisuudesta pitäisi jättää avio-oikeuden ulkopuolelle sillä perusteella, että se on tullut testamentilla saadun perinnön sijaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ositusta ei ole mikään pakko tehdä. Kukaan ei voi pakottaa tekemään ositusta.
Ei olekaan, jos. kumpikaan ei sitä vaadi. Jos jompi kumpi vaatii ositusta niin se pitää tehdä.
Toinen voi haluta mutta toisen ei ole mikään pakko reagoida haluamiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ositusta ei ole mikään pakko tehdä. Kukaan ei voi pakottaa tekemään ositusta.
Ei olekaan, jos. kumpikaan ei sitä vaadi. Jos jompi kumpi vaatii ositusta niin se pitää tehdä.
Toinen voi haluta mutta toisen ei ole mikään pakko reagoida haluamiseen.
Jos toinen haluaa ja toinen ei, niin silloin ositus tapahtuu valtion virkatoimena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ositusta ei ole mikään pakko tehdä. Kukaan ei voi pakottaa tekemään ositusta.
Ei olekaan, jos. kumpikaan ei sitä vaadi. Jos jompi kumpi vaatii ositusta niin se pitää tehdä.
Toinen voi haluta mutta toisen ei ole mikään pakko reagoida haluamiseen.
Silloin ositusta haluava osapuoli voi hakea käräjäoikeudelta pesänjakajan, joka tekee osituksen.
Vierailija kirjoitti:
Ositusta ei ole mikään pakko tehdä. Kukaan ei voi pakottaa tekemään ositusta.
Leski ja perilliset joutuvat sitten tekemään, jos eroajat eivät paperia laadi.
Toki osituksessa voi sopia ihan mitä haluaa, mutta sopimus kannattaa tehdä jos ei halua sotkua jälkeläisille vuosien päästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ositusta ei ole mikään pakko tehdä. Kukaan ei voi pakottaa tekemään ositusta.
Leski ja perilliset joutuvat sitten tekemään, jos eroajat eivät paperia laadi.
Toki osituksessa voi sopia ihan mitä haluaa, mutta sopimus kannattaa tehdä jos ei halua sotkua jälkeläisille vuosien päästä.
Joo, ja se sopimus voi yksinkertaisimmillaan olla: "Olemme jakaneet omaisuutemme avioeromme jälkeen, eikä kummallakaan meistä ole mitään saamista toiselta."
Alle sitten kummankin ja kahden jäävittömän todistajan allekirjoitukset.
Perilliset kiittävät siinä vaiheessa, kun ensimmäinen teistä kuolee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ositusta ei ole mikään pakko tehdä. Kukaan ei voi pakottaa tekemään ositusta.
Ei olekaan, jos. kumpikaan ei sitä vaadi. Jos jompi kumpi vaatii ositusta niin se pitää tehdä.
Toinen voi haluta mutta toisen ei ole mikään pakko reagoida haluamiseen.
Miten joku voi vastata näin? Tämä on niin väärä vastaus kuin olla ja voi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ositusta ei ole mikään pakko tehdä. Kukaan ei voi pakottaa tekemään ositusta.
Ei olekaan, jos. kumpikaan ei sitä vaadi. Jos jompi kumpi vaatii ositusta niin se pitää tehdä.
Toinen voi haluta mutta toisen ei ole mikään pakko reagoida haluamiseen.
Miten joku voi vastata näin? Tämä on niin väärä vastaus kuin olla ja voi.
Jostain syystä joillakin on tarve tulla tänne vastaamaan asiasta, josta eivät tiedä yhtään mitään. Ei ole yksi tai kaksi kertaa, kun joku on esim. kivenkovaan väittänyt, että lapsettoman avioparin tapauksessa leski ei peri mitään, jos ei ole testamenttia.
Kohtuullistaminen otetaan huomioon, jos toinen on joutunut jättämään työnsä, kun on muutettu ulkomaille ja toinen on voinut ko. aikana huomattavasti kartuttaa omaisuuttaan, joku tavallinen hoitovapaa ei tähän riitä. Tai voidaan kohtuullistaa, jos toinen ei ole koko aikana tehnyt töitä ja toinen on joutunut elättämään ja jopa ottamaan lainaa toisen elättämiseksi.
Puolisot voivat yhdessä sopia mitä tahansa, oikeus ei siihen puutu, mutta jos mennään sovitteluun, niin kohtuullistamista ei käytännössä koskaan käytetä.
Ostisuriidat voi johtua esimerkiksi siitä, että yksi väittää toisen pimittävän omaisuutta tai esim nostaneen rahaa muille pankkitileille. Tai että esimerkiksi yritys on varakkaampi kuin yrittäjä kertoo. Siinä menee tovi, kun nämä kaikki tutkitaan sitten.
Vierailija kirjoitti:
Kohtuullistaminen otetaan huomioon, jos toinen on joutunut jättämään työnsä, kun on muutettu ulkomaille ja toinen on voinut ko. aikana huomattavasti kartuttaa omaisuuttaan, joku tavallinen hoitovapaa ei tähän riitä. Tai voidaan kohtuullistaa, jos toinen ei ole koko aikana tehnyt töitä ja toinen on joutunut elättämään ja jopa ottamaan lainaa toisen elättämiseksi.
Puolisot voivat yhdessä sopia mitä tahansa, oikeus ei siihen puutu, mutta jos mennään sovitteluun, niin kohtuullistamista ei käytännössä koskaan käytetä.
Miten tuossa tilanteessa kohtuullistetaan? Siis jos ei ole avioehtoa niin puoliksi menee käytännössä omaisuus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kohtuullistaminen otetaan huomioon, jos toinen on joutunut jättämään työnsä, kun on muutettu ulkomaille ja toinen on voinut ko. aikana huomattavasti kartuttaa omaisuuttaan, joku tavallinen hoitovapaa ei tähän riitä.
Miten tuossa tilanteessa kohtuullistetaan? Siis jos ei ole avioehtoa niin puoliksi menee käytännössä omaisuus.
Joo, ei tuossa mitään kohtuullisteta, jos ei ole avioehtoa. Ehkä kirjoittaja on tarkoittanut sitä, että avioehdosta huolimatta varakkaampi voidaan tuomita maksamaan työnsä jättäneelle tasinkoa.
Eri
Alue: Aihe vapaa
nostan