Hääetiketti, kun on toivottu lahjaksi rahaa

Vierailija kirjoitti:

Te "MINÄ en anna rahaa koska MINÄ haluan antaa jotain muuta" -tyypit olette viimeisiä puhumaan moukkamaisuudesta.

Sulla on hämärtynyt lahjan käsite. Lahjaa ei tilata. 

Haasteellista. Kuusvuotta asuttu yhdessä ja kutsukorttien kirjoittaminen lähestyy. Ihmiset haluaa muistaa, mutta kun näitä vuosia on jo takana ei ole tarvetta ns lahjalistalle. 

Vierailija kirjoitti:

Veisin kortin, jossa mainitsen ehkä vielä "häälahjanne tilillänne" tms.

Häälahja tilillänne

Laita korttiin tuloste tilisiirrosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Te "MINÄ en anna rahaa koska MINÄ haluan antaa jotain muuta" -tyypit olette viimeisiä puhumaan moukkamaisuudesta.

 

Sulla on hämärtynyt lahjan käsite. Lahjaa ei tilata. 

Kysehän on siitä, että nuo näpäyttäjät ovat vähintään yhtä moukkamaisia kuin he, joita väittävät moukkamaisiksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toi rahankerjuu on moukkamaista!

Joo. Kaikkien pitäisi viedä lahjaksi turhia kippoja ja kuppeja, joilla hääpari ei tee mitään. Se ei ole yhtään moukkamaista.

 

No miksi sitten pitää viedä yhtään mitään, jos lahjat ei kelpaa?  Raha toki kelpaa, muttei muu. 

Niin? Mikä siinä on ongelma, ettei hääpari halua turhaa tavaraa?

 

Jos eivät halua mitään, niin miksi kuitenkin haluavat rahaa?  Jättäisivät häät järjestämättä, niin säästyisi ne rahat eikä tarvitsisi muilta kerjätä. 

Ehkä he haluavat juhlia naimisiinmenoaan läheistensä kanssa?

Olen ehkä liian vanha ja liian vähän häiden kaltaisissa kuviossa ylipäätään ns. sosialisoinut, että on aika ihmeellinen aihe. En tarkoita ap:n kysymystä erityisesti, vaan koko juttua. Jos minulla olisi lähisukulainen tai vaikka kummilapsi, joka avioituu, antaisin mielelläni lahjan. Antaisin kyllä yhtä lailla mielelläni lahjan esimerkiksi 25- vuotissyntymäpäivänä tai tutkinnon suorittamisen juhlistamiseksi, tai yleensä vain siltä pohjalta, mikä olisi toiselle tärkeää tai kivaa muuten. Jos saisin häihin kutsun, jossa mainitaan jotain lahjatoiveesta tai jopa kerrottaisiin pankkitilin numero, saattaisin jättää menemättä niihin juhliin ja lähettää sen kortin sekä kauniit kukat, vaikka sitäkin paheksuttaisiin, kun "kukilla ei tee mitään, ja olisi ollut parempi antaa rahana". Rahana - mikä?

Vierailija kirjoitti:

Rahaa en anna. Minulla on niin paljon hyviä antiikkiesineitä kotona että sieltä valitsen lahjan. Myykööt sen itse Torissa jos eivät arvosta. 

Juuri näin. Minulle ei tulisi edes mieleen mitkään lahjat, jos olisi naimisiin menossa ja mietin, keitä kivoja ihmisiä sinne kutsuisin juhlistamaan päiväämme.

Vierailija kirjoitti:

Meidän nuoret ovat asuneet yhdessä jo pari vuotta ja ovat erittäin harkiten hankkineet kotiinsa kaiken tarvitsemansa. Kun he pitävät häät, niin ilmoittavat taatusti selkeästi haluavatko rahaa vai jotain muuta tarkalleen.

Tämä on erittäin fiksu tapa. Nykyisin ei eletä tavaran puutteessa. Hankitaan,mitä tarvitaan ja sillä siisti!

Saavathan he haluta. Vieraat tuovat, mitä tuovat. Jos tulevat ollenkaan teidän nuorten kerjuuhäihin.

Nykyään järjestetään siis häätkin sen takia, että saadaan sukulaisilta pummattua rahaa.

Ilmankos niin moni liitto päättyy eroon. Kun se raha ei tuo onnea.

Itselle lahjan antamisessa suurin ilo tulee siitä, kun saa antaa juuri tälle ihmiselle tietyn ajatuksella valitun lahjan. Rahasta ei jää muistoa.

Vierailija kirjoitti:

Itselle lahjan antamisessa suurin ilo tulee siitä, kun saa antaa juuri tälle ihmiselle tietyn ajatuksella valitun lahjan. Rahasta ei jää muistoa.

Mutta kumpi lahjassa on tärkeämpää, antajan vai saajan ilo? Ja mistä edes tiedät, jääkö antamastasi lahjasta hyvä muisto? Rahasta ei tietenkään itsessään jää muistoa, mutta häämatkasta (mihin suurin osa toivoo rahaa) jää muistoja, mitkä lämmittävät luultavasti enemmän kuin valitsemasi maljakko.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselle lahjan antamisessa suurin ilo tulee siitä, kun saa antaa juuri tälle ihmiselle tietyn ajatuksella valitun lahjan. Rahasta ei jää muistoa.

Mutta kumpi lahjassa on tärkeämpää, antajan vai saajan ilo? Ja mistä edes tiedät, jääkö antamastasi lahjasta hyvä muisto? Rahasta ei tietenkään itsessään jää muistoa, mutta häämatkasta (mihin suurin osa toivoo rahaa) jää muistoja, mitkä lämmittävät luultavasti enemmän kuin valitsemasi maljakko.

Voihan se häämatkakin mennä pilalle, monestakin syystä. Väärä hotelli, kadonneet matkatavarat, huonot säät, turistiripuli, jalkasyylä, auringonpistos, ihon palaminen, kännäävät seuramatkalaiset, huijaavat paikalliset, taskuvarkaat ja lopuksi tuliaisena luteita kotiin vietäväksi.

Alkaa se anopin vaatimaton maljakko tuntua paremmalta vaihtoehdolta.

Vierailija kirjoitti:

En mene yksiinkään juhliin, joissa pyydetään rahaa. 

Sehän on hyvä. Yksi suu vähemmän syötettävänä ja juotettavana ja turha krääsälahja jää saamatta. 

Kyllä ne rahat näkee tiliotteelta ja maksun viestiin voi kirjoittaa hääonnittelut. 

Tähän päädyimme muutama viikko sitten. 

Vierailija kirjoitti:

Itselle lahjan antamisessa suurin ilo tulee siitä, kun saa antaa juuri tälle ihmiselle tietyn ajatuksella valitun lahjan. Rahasta ei jää muistoa.

Mä en ymmärrä tätä muistoasiaa. Pussilakanoistako jotka päätyy aikanaan roskiin tai leivinpaahtimesta joka joskus hajoaa jää? Mä en todellakaan mieti kotona esineistä onko ne muisto joltakin. Muistan hääni sekä läheiseni aika hyvin ilman tavaroitakin.

Itse olisin vittumaisuuttani tuonut jonkun leivänpaahtimen, sellaisen mitä ei voi palauttaa.

Jos kutsussa mainitaan, että halutaan vain rahaa, niin miten sattuukaan, että minulle tulee aina niiden häiden kohdalla este eli jään pois. Sama oli aikaisemmin, kun kutsun mukana tuli pitkä toivelista kalliista lahjoista. Taas tuli este. Vain kummilapselle hankin oman mieleni mukaisen käytännöllisen lahjan, jota ei todellakaan ollut toivelistalla. Kaikesta huolimatta sain siitä erittäin lämpimät kiitokset. Lahja oli ollut tosi mieluinen.