Lue keskustelun säännöt.
Missä ajassa sinulle vanhat asiat unohtuvat sinulle? Minulle totaalinen unohdus 10 vuodessa
29.08.2024 |
Olen tehnyt ns kuolinsiivousta. Tajusin, että kymmenen vuotta sitten tapahtuneita asioita ei enää ole minulle olemassa. En enää muista niitä asioita, vaikka kyse olisi omista häistä, oman vanhemman kuolemasta tai ulkomailla asumisesta. Valokuva on vain valikuva, joka ei nostata mitään muistoja. Katson ihmeissäni omaa hääkuvaa, että ketä ihmeessä tuossa on. Vaikka työkaverini ovat osin vielä samoja, niin mitään muistikuvaa ei ole siitä, miten käytännössä tein työtäni aikanaan.
Kyse ei ole, etten _ muistaisi_ . Muistan kyllä, mitä häissä tapahtui ja kenen kanssa juttelin. Muistan, mitä teimme iltaisin lasten kanssa, kun olivat pieniä. Mutta niillä asioilla ei vain enää ole mitään merkitystä, aika on kuullannut kaikki tunnemuistot, niin hyvässä kuin pahassa.
Oletteko muut huomanneet tällaista?
Kommentit (15)
Jo vuodessa tapahtuma muuttuu jotenkin sumeaksi ja etäiseksi. Kyllä ne silti tunteita herättää pitkän ajan jälkeenkin, etenkin voimakkaat tunteet kuten suru ja ikävä säilyy. Tasaisen arkielämän yksityiskohdat unohtuu nopeasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En nyt ihan noin paljon ole unohtanut, mutta kylläkin monia nimiä, tapahtumia yms. Ei niillä ole minullekaan merkitystä. Oudolle tuntuu jos joku tyyppi 15 vuoden takaa muistaa esim minun nimeni, vaikka oltaisiin oltu samassa työpaikassa max kuukausi. En minä jaksa muistaa. Asioita tulee ja asioita menee. Koko ajan mennään eteenpäin eikä toisarvoiset asiat jää sillä tavalla mieleen.
Eräs tuttuni muistaa aika tarkasti mitä olen sanonut 5-10 vuotta sitten. Siis ihan merkityksettömiä asioita muistaa sanasta sanaan. Hän on nuori työkyvyttömyyseläkeläinen, ehkä hänen elämässään ei tapahdu niin paljon uutta että muistissa riittää kapasiteettia pidemmäksi aikaa? Näin olen itse ajatellut.
Minäkin tein "kuolinsiivouksen" henkilökohtaisissa tavaroissani ihan varmuuden vuoksi ja heitin paljon valokuvia yms menemään niin ei tarvitse jälkipolvien sitten ihmetellä tai järkyttyä koska en ole selittämässä/valehtelemassa mustaa valkoiseksi. No joka tapauksessa huomasin tuon saman, että katselin noita valokuvia, kirjeitä, kortteja ja kaikenlaisia hassutteluja kuin ulkopuolisena: en se voinut olla minä. Ja kuitenkin olin. Ihmiset kuvissa näyttivät tutuille, mutta nimet joutui pinnistelemään mieleen. Samoin esim kirjeiden teksti tuntui erikoiselle. Sinne menivät takkaan ja nousivat savuna ilmaan. Sitten unohdin koko jutun.
Vierailija kirjoitti:
Eräs tuttuni muistaa aika tarkasti mitä olen sanonut 5-10 vuotta sitten. Siis ihan merkityksettömiä asioita muistaa sanasta sanaan. Hän on nuori työkyvyttömyyseläkeläinen, ehkä hänen elämässään ei tapahdu niin paljon uutta että muistissa riittää kapasiteettia pidemmäksi aikaa? Näin olen itse ajatellut.
Ei, teillä neurotyypillisillä on vain päättömän kanan muisti. Ette oikein tiedä mistään mitään ettekä muista mitään. Ette ole jaksanut opiskella mitään ettekä opetella.Hirveän suppea osaaminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eräs tuttuni muistaa aika tarkasti mitä olen sanonut 5-10 vuotta sitten. Siis ihan merkityksettömiä asioita muistaa sanasta sanaan. Hän on nuori työkyvyttömyyseläkeläinen, ehkä hänen elämässään ei tapahdu niin paljon uutta että muistissa riittää kapasiteettia pidemmäksi aikaa? Näin olen itse ajatellut.
Tämä on aika yleistä sellaisilla jotka viettää aikaa paljon itsekseen tai joilla ylipäänsä on aikaa. Ne miettii päivät pitkät niitä samoja juttuja. Minullekin tuli entinen koulukaveri, työkyvyttömyyseläkkeellä hänkin, puhumaan jostakin mitä olin sanonut vuonna 2008. Olin ihan ällistynyt että mistä se nyt puhuu. Mutta se oli tallentanut sanat päähänsä ja pyöritellyt niitä siellä 15 vuotta. Ei kai siinä mitään, mutta itse en todellakaan muistanut ja outoahan se olisikin jos olisin muistanut.
Viidestä minuutista eteenpäin. On asioita joita en unohda koskaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kävin läpi vanhoja synttärikortteja ym kortteja ja tuli vastaan yhden työpaikan kortti jossa kiiteltiin ja toivotettiin onnea jatkoon ja ei niin minkäänlaista mielikuvaa että mitään sellaista saanut. Aikaa jo noin 30 v mutta silti. Itsekik käynyt läpi henkilökohtaisia kirjeit ym papereita ja hävittänyt paljon turhaa eli ns kuolinsiivous.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eräs tuttuni muistaa aika tarkasti mitä olen sanonut 5-10 vuotta sitten. Siis ihan merkityksettömiä asioita muistaa sanasta sanaan. Hän on nuori työkyvyttömyyseläkeläinen, ehkä hänen elämässään ei tapahdu niin paljon uutta että muistissa riittää kapasiteettia pidemmäksi aikaa? Näin olen itse ajatellut.
Ei, teillä neurotyypillisillä on vain päättömän kanan muisti. Ette oikein tiedä mistään mitään ettekä muista mitään. Ette ole jaksanut opiskella mitään ettekä opetella.Hirveän suppea osaaminen.
Tämä 😅 Mulla on Asperger, ja jo lapsena suutuin hirvittävästi, koska uskoin ihmisten unohtelevan _tahallaan_ ja loukatakseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä hukkaan myös tunnemuistot, mutta muutoin muistan tarkkaan. Ehkä se on ihan tarkoituksenmukaista.
itselle tärkeät jopa pikkuasiat tai jonkun sanomiset muistan aina, epäolennaisuudet unohan kokonaan heti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä hukkaan myös tunnemuistot, mutta muutoin muistan tarkkaan. Ehkä se on ihan tarkoituksenmukaista.
Minä tarkoitan juuri näitä tunnemuistoja. Asioita, jotka leffoissa muistetaan ikuisesti ja kaiholla muistellaan. Ap
Älä nyt viitsi. Aivot siivoavat turhat eli elämässäsi tarpeettomat tiedot pois uuden tieltä. Tapahtuu ihan joka päivä 👍
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistan niiden työkaverien nimet, joiden kanssa tein töitä 90-luvulla, mutta sitä uudempien nimiä en monesti meinaa muistaa. Viimeiset 20 vuotta ovat kuin uponneet kaivoon. Toisaalta vuoden 2004 jälkeen tapahtui paljon ja oli kiireitä, ehkä se vei muistin.
Unohdan kaiken tärkeän ja oleellisen, mutta kaikki kiusalliset tilanteet muistan liiankin hyvin