Tuntuu etten jaksa enää mitään
Elämässä paljon asioita jotka kuormittaa, luo stressiä. Asioita jotka tehneet surulliseksi ja ahdistuneeksi. Monia eri asioita.
Olen nyt ollut muutaman päivän töissä loman jälkeen ja tuntuu etten jaksa tehdä mitään. Ei vain olisi voimia ja pitää pakottaa itsensä toimimaan. Itkettää ja ahdistaa. En jaksa aina edes nauraa hauskoille asioille. Tekisi vain mieli nukkua ja istua sohvalla pläräten puhelinta.
En tiedä miten selviän tästä syksystä kun on töitä ja opiskeluita. Lisäksi sydän ihan palasina.
Kommentit (86)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tee väliin jotain kivaa, eikä aina vaan pitäis pitäis juttuja
Opiskelujuttuja on pakko tehdä tai valmistuminen viivästyy. Tai siis etuajassahan mä valmistun, mutta talous ei enää kestä kovin kauaa ja pakko valmistua jouluun mennessä. Elokuviin ajattelin tänään mennä ja ehkä ensi viikollakin. Sukkaa aion neuloa kun on jäänyt sekin homma vähän vähiin.
Ap
Mitä leffoja menet katsomaan?
Kiinnostaa, kun en itse yleensä löydä mitään katsomisen/maksamisen arvoista.
Se päättyy meihin ja Beetlejuice Beetlejuice. Pitää nyt viikonlopun aikana katsoa alkuperäinen Beetlejuice muistin virkistämiseksi.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Selviät varmasti niinkuin aina. Ole tällä kerralla ystävällinen kanssakulkijoille niin oma olotilasikin kohentuu.
Tällä kerralla? Mitä sä oikein selität?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Sulla on uupumusta. Mene lääkäriin, ota sairauslomaa. Anna kaappien olla. Keskity vain tärkeimpiin asioihin, lepoon ennenkaikkea.
Tsemppiä!
Ssiraslomasta olen samaa mieltä, mutta lepo ei palauta mieltäsi vaan mukaan asiat, mukava tekeminen, ihmisten seura.
Ap kertoi aloituksessa sydänsuruista. Kyse voi olla myös surusta ei masennuksesta. Anna itsesi surra.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sulla on uupumusta. Mene lääkäriin, ota sairauslomaa. Anna kaappien olla. Keskity vain tärkeimpiin asioihin, lepoon ennenkaikkea.
Tsemppiä!
Ssiraslomasta olen samaa mieltä, mutta lepo ei palauta mieltäsi vaan mukaan asiat, mukava tekeminen, ihmisten seura.
Ap kertoi aloituksessa sydänsuruista. Kyse voi olla myös surusta ei masennuksesta. Anna itsesi surra.
No ei ole sydänsurut ainoa asia joka tässä painaa!
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko stressaantunut työstä? Mahdollisesti burnout? Toisaalta jos käytät paljon kännykkää sitä pläräämällä se väsyttää aivoja. Tämä on ihan tutkittu juttu. Pitäisi huolehtia siitä, että rajoittaa kännykän käyttöä. Katso Ylen areenasta dokkari jossa tutkittu miten kännykän käyttö vaikuttaa lasten oppimiseen ja keskittymiseen ja tulokset on aika hurjat. Sen mukaan ei okekaan mikä ihme että lapset ja nuoret ei haksa enää keskittyä oppimiseen.
Tarkkaile aivojasi kun käytät kännykkää pitkän ajan. Rasittuuko silmät, tuleeko väsynyt olo? Vähennä radikaalisti kännykän käyttöä ja läytä mielummin vaikka tietokonetta.
Voi luoja. Älä tee oletuksia. Mä kerroin, että en jaksaisi tehdä mitään vaan haluaisin vain nukkua tai istua sohvalla pläräämässä kännykkää. Missää
Olisitko itse tyytyväinen vastaukseen joka ei mitenkään auta sinua eikä liity elämääsi?
Eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sulla on uupumusta. Mene lääkäriin, ota sairauslomaa. Anna kaappien olla. Keskity vain tärkeimpiin asioihin, lepoon ennenkaikkea.
Tsemppiä!
Ssiraslomasta olen samaa mieltä, mutta lepo ei palauta mieltäsi vaan mukaan asiat, mukava tekeminen, ihmisten seura.
Ap kertoi aloituksessa sydänsuruista. Kyse voi olla myös surusta ei masennuksesta. Anna itsesi surra.
Ihmisten seura on usein pahinta mitä voi olla.
Eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko stressaantunut työstä? Mahdollisesti burnout? Toisaalta jos käytät paljon kännykkää sitä pläräämällä se väsyttää aivoja. Tämä on ihan tutkittu juttu. Pitäisi huolehtia siitä, että rajoittaa kännykän käyttöä. Katso Ylen areenasta dokkari jossa tutkittu miten kännykän käyttö vaikuttaa lasten oppimiseen ja keskittymiseen ja tulokset on aika hurjat. Sen mukaan ei okekaan mikä ihme että lapset ja nuoret ei haksa enää keskittyä oppimiseen.
Tarkkaile aivojasi kun käytät kännykkää pitkän ajan. Rasittuuko silmät, tuleeko väsynyt olo? Vähennä radikaalisti kännykän käyttöä ja läytä mielummin vaikka tietokonetta.
Voi luoja. Älä tee oletuksia. Mä kerroin, että en jaksaisi tehdä mitään vaan haluaisin vain nukkua tai istua sohvalla pläräämässä kännykkää. Missään en kirjoittanut, että plärään kännykkään ko
No voi luoja. Istu sitten siellä sohvallas tai nuku tai tee mitä helvettiä haluat.
Ei moni muukaan jaksa tehdä mitään. Esimerkkinä mm. minä, mutta teen silti koska on pakko jaksaa. Kyllä sitä sitten jaksaa sen mitä täytyy, tosin ei juuri paljonkaan muuta sen lisäksi. Onneksi elän yksin, niin ei muut kärsi jaksamattomuudestani. Ja onneksi on viikonloput, silloin saa edes vähän tehtyä asioita itsensä ja kämppänsä hyväksi.
Täällä foorumilla ärtyy siihen, kun apua asiaan x kysyessään joku öllerä hönnelö tulee ja vie asian asiaan y, joka ei millään tavalla liity kysymykseen.
Onko nykyään ihan normaalia että jos kysyy apua hevosen hoitoon, kysyjälle voi vastata että moottoriteiden ruuhkautuminen on iso ongelma kehäkolmosen sisäpuolella. Päästöemissiot yltävät primäärikaudella karuihin lukemiin. Arktiset vesialueet kärsivät pitkällä tähtäimellä kaikesta restonomien aiheuttamasta päästöhaitasta. Sikatilojen tilanne huolestuttaa monia siipikarjatilallisia.
Nämä asiat eivät millään tavalla liity hevosten hoitoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sulla on uupumusta. Mene lääkäriin, ota sairauslomaa. Anna kaappien olla. Keskity vain tärkeimpiin asioihin, lepoon ennenkaikkea.
Tsemppiä!
Ssiraslomasta olen samaa mieltä, mutta lepo ei palauta mieltäsi vaan mukaan asiat, mukava tekeminen, ihmisten seura.
Ap kertoi aloituksessa sydänsuruista. Kyse voi olla myös surusta ei masennuksesta. Anna itsesi surra.
Ihmisten seura on usein pahinta mitä voi olla.
Eri
No sehän riippuu ihan ihmisestä onko muiden seurasta hänelle apua vai ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sulla on uupumusta. Mene lääkäriin, ota sairauslomaa. Anna kaappien olla. Keskity vain tärkeimpiin asioihin, lepoon ennenkaikkea.
Tsemppiä!
Ssiraslomasta olen samaa mieltä, mutta lepo ei palauta mieltäsi vaan mukaan asiat, mukava tekeminen, ihmisten seura.
Ap kertoi aloituksessa sydänsuruista. Kyse voi olla myös surusta ei masennuksesta. Anna itsesi surra.
Ihmisten seura on usein pahinta mitä voi olla.
Eri
No sehän riippuu ihan ihmisestä onko muiden seurasta hänelle apua vai ei.
Minä sanoisin, että riippuu täysin niistä muista ihmisistä, onko heistä apua vai ei.
Useimmista ei ole.
Ei ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sulla on uupumusta. Mene lääkäriin, ota sairauslomaa. Anna kaappien olla. Keskity vain tärkeimpiin asioihin, lepoon ennenkaikkea.
Tsemppiä!
Ssiraslomasta olen samaa mieltä, mutta lepo ei palauta mieltäsi vaan mukaan asiat, mukava tekeminen, ihmisten seura.
Ap kertoi aloituksessa sydänsuruista. Kyse voi olla myös surusta ei masennuksesta. Anna itsesi surra.
Ihmisten seura on usein pahinta mitä voi olla.
Eri
No sehän riippuu ihan ihmisestä onko muiden seurasta hänelle apua vai ei.
Minä sanoisin, että riippuu täysin niistä muista ihmisistä, onko heistä apua vai ei.
Useimmista ei ole.
Ei ap
No siitäkin riippuu, mutta myös siitä, että haluaako autettava muiden seuraa vai ei. Ei voi yksioikoisesti sanoa yhtään mitään. Ihmiset ovat erilaisia ja eri asiat auttavat.
Kaikki apu vastaan, mitä tarjotaan! Olen itse uupunut pahan kerran työelämässä ja kylkiäisenä saapui masennus. Sain jonkin verran terapiaa työterveydestä sekä pitkän sairausloman (n. 6kk ja sen jälkeen tein puolikasta työaikaa vielä 6kk.). Tein sen verran mukavia juttuja kuin jaksoin, esim. kävin ulkomaan matkalla yksin.
Uupumisesta ja masennuksesta on nyt reilu 10 vuotta aikaa, mutta koskaan en ole palannut entiselleni. Ehkä tein sen ison virheen, että hain apua liian myöhään. Ennen uupumistani oli ammatissani erittäin pystyvä, energinen ja voisi melkein sanoa alan huippua. Nyt olen kehäraakki, joka ei tahdo enää kelvata työmarkkinoilla. Olen kouluttanut itseäni vielä näinä vuosinakin ja nautinkin opiskelusta, mutta työelämän paineet ovat olleet liikaa. Nyt olenkin sitten työtön.
Älkää siis jääkö odottelemaan, jos uupumus painaa, vaan hakekaa nopeasti apua. Mitä nopeammin uupumuksen kierteen saa katki, sitä paremmin siitä toipuu.
Elokuvissa käyty ja oli ihan ok elokuva.
Ap
Toivottavasti saat psykologilta apua asioiden käsittelemiseen. Sehän sinun täytyy tehdä päästäksesi eteenpäin. Muussa tapauksessa sairausloma on turha ja ongelmat vain siirtyvät eteenpäin. Pyydä neuvoja niihin asioihin, joita et osaa itse järjestää tai joihin et tiedä mistä apua voi hakea. Hyväksy ja käsittele niitä asioita, joita et voi muuttaa. Jos kuvittelee vaan pistävänsä päänsä pensaaseen ja odottaa, että joku muu ratkoo ongelmat, niin tekee itselleen vaan karhun palveluksen. Jaksamista.
Olen itsekin miettinyt, että onko jonkin asteista masennusta. Työterveyden kautta saisi kolme käyntiä psykologilla, mutta en mä halua mennä. En halua silmätikuksi. Vaikka tällä hetkellä mietin, että olenko edes työkuntoinen. Pakko kuitenkin jaksaa.
Ap
Kuka sut nyt ottaa silmätikuksi??? Luuletko, että ne sun psykologikäynnit jossain kirkossa kuulutetaan?
Vierailija kirjoitti:
Olen itsekin miettinyt, että onko jonkin asteista masennusta. Työterveyden kautta saisi kolme käyntiä psykologilla, mutta en mä halua mennä. En halua silmätikuksi. Vaikka tällä hetkellä mietin, että olenko edes työkuntoinen. Pakko kuitenkin jaksaa.
Ap
Kuka sut nyt ottaa silmätikuksi??? Luuletko, että ne sun psykologikäynnit jossain kirkossa kuulutetaan?
Mitä sä raivoat? Missä kirjoitin mitään tuollaista? Tarkoitin ihan omaa esimiestä. Meillä on uusi esimies enkä tiennyt lainkaan miten suhtautuu tällaisiin. Oli kuitenkin ymmärtäväinen kun itkien kerroin, että en jaksa enää. Esimies nimenomaan toivoi mun menevän psykologille kun sellaiselle kerran pääsee työterveyden kautta.
Ap
Olisiko tyroksiinin tarve isompi kuin annoksesi? Minä voin normaalisti vain silloin, kun syön yleislääkärin mielestä liian isoa annosta yksi endokrinologi sanoi, että tärkeintä pitäisi olla oma vointi, ei se, mikä näkyy verikoearvoissa.
Muuten tulee mieleen lähinnä, että voitko yksinkertaistaa elämää vielä jotenkin? Kuulostaa helpommalta kuin on todellisuudessa. Sellainen haave on silti itselläni yleensä ollut stressaavina aikoina. Tänne palstalle pitäisi saada pitkä ketju siitä, miten elämää voisi yksinkertaistaa.
Kokeile uskoa Jeesukseen, et menetä mitään mutta saat tarkoituksen ja merkityksen elämääsi. Jeesus sanoo Raamatussa että hän on tullut antaakseen elämän ja yltäkyllaisyydem. Hän kehottaa antamaan elämäsi taakat hänen harteilleen kannettavakseen kun et itse jaksa niitä kantaa. Hän kehottaa: Tulkaa minun luokseni kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat niin minä annan teille levon. Jeesus rakastaa sinua ja meitä kaikkia käsittämättömän suurella rakkaudella riippumatta siitä millaisia me olemme. Se on hänen syvin olemuksensa. Niinkuin Luther on määritellyt uskon: Yksin uskosta, yksin armosta, yksin Kristuksesta me saamme vastaanottaa pelastuksen.
Vierailija kirjoitti:
Kokeile uskoa Jeesukseen, et menetä mitään mutta saat tarkoituksen ja merkityksen elämääsi. Jeesus sanoo Raamatussa että hän on tullut antaakseen elämän ja yltäkyllaisyydem. Hän kehottaa antamaan elämäsi taakat hänen harteilleen kannettavakseen kun et itse jaksa niitä kantaa. Hän kehottaa: Tulkaa minun luokseni kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat niin minä annan teille levon. Jeesus rakastaa sinua ja meitä kaikkia käsittämättömän suurella rakkaudella riippumatta siitä millaisia me olemme. Se on hänen syvin olemuksensa. Niinkuin Luther on määritellyt uskon: Yksin uskosta, yksin armosta, yksin Kristuksesta me saamme vastaanottaa pelastuksen.
Mene muualle. Usko on täyttä sontaa eikä kiinnosta mua.
Ap
Selviät varmasti niinkuin aina. Ole tällä kerralla ystävällinen kanssakulkijoille niin oma olotilasikin kohentuu.