Miehen käytös. Olen itkeskellyt
Tapasin miehen jonka kanssa alusta asti kaikki on tuntunut oikealta. Hänen käytös kuitenkin ihmetyttää. Välillä haluaa olla seurassani ja kertoo kuinka kanssani on hyvä olla eikä ole pitkään aikaan näin tuntenut. Välillä on todella etäinen, eikä hänestä kuulu mitään.
En haluaisi jatkuvasti kysellä mistä kiikastaa, mutten myöskään pysty olemaan ajattelematta miksi käyttäytyy näin.
Kommentit (84)
Mies leikkii prinsessaa, nää on niin nähty.
Mieti nyt, haluatko tylsän, tasaisen miehen vai draamakuningattaren, joka pitää sinut varpaillaan.
Vierailija kirjoitti:
Kun suhde on vasta tutustumisvaiheessa, luultavasti eniten ristiriitoja aiheuttaa erilainen näkemys siitä, mitä suhteelta odotetaan. Siihen auttaa vain avoin keskustelu.
Miehen on usein vaikea kertoa siitä, mitä hän suhteelta toivoo. Hän sanoittaa tunteensa vaikenemalla. Kun voimaantuneen naisen proaktiivinen keskustelutyyli ja miehen mykkä hätähuuto kohtaavat, asiat menevät usein entistä pahemmin solmuun.
Valitettavasti ap:n kokemuksista tulee mieleen tapaus, josta pari vuotta sitten edesmennyt mummoni usein kertoi. Hänen lapsuudenkotinsa lähistöllä eleli uusperhe, jossa oli pariskunta, miehen lapsia, naisen lapsia ja yksi yhteinenkin tenava. Tämän perheen äiti (äitipuoli) keitteli usein suuressa kattilassa keittoa.
Mummo kertoi, että keittoa syömään saivat tulla he naapurin mukulatkin perheen lasten lisäksi. Keitto oli ihan kelvollista, varsinkin silloiset sodanjälkeiset olosuhteet huomioon ottaen.
Siinä talon
Tämä mummon kissakeittotarina on ollut jo monessa ketjussa, aina uppoaa.
Vierailija kirjoitti:
Kun suhde on vasta tutustumisvaiheessa, luultavasti eniten ristiriitoja aiheuttaa erilainen näkemys siitä, mitä suhteelta odotetaan. Siihen auttaa vain avoin keskustelu.
Miehen on usein vaikea kertoa siitä, mitä hän suhteelta toivoo. Hän sanoittaa tunteensa vaikenemalla. Kun voimaantuneen naisen proaktiivinen keskustelutyyli ja miehen mykkä hätähuuto kohtaavat, asiat menevät usein entistä pahemmin solmuun.
Valitettavasti ap:n kokemuksista tulee mieleen tapaus, josta pari vuotta sitten edesmennyt mummoni usein kertoi. Hänen lapsuudenkotinsa lähistöllä eleli uusperhe, jossa oli pariskunta, miehen lapsia, naisen lapsia ja yksi yhteinenkin tenava. Tämän perheen äiti (äitipuoli) keitteli usein suuressa kattilassa keittoa.
Mummo kertoi, että keittoa syömään saivat tulla he naapurin mukulatkin perheen lasten lisäksi. Keitto oli ihan kelvollista, varsinkin silloiset sodanjälkeiset olosuhteet huomioon ottaen.
Siinä talon
Liikuttavaa 💕💕💕 Herttainen pikku mummo auttaa ap:ta vielä haudan takaakin.
Jos jättää sen miehen. Ei itkusuhde ole hyvä. Toisen pitäisi tuoda iloa ja positiivista elämään. Selvisikö se.
Taitaa olla italialainen. Oliko kyseessä Facebook ja blokkaus?
Luin vähän aikaa kirjaa, mutta nyt olen taas itkeskellyt.
Nyt ei joku ole kohdillaan, mietipä sitä
Vierailija kirjoitti:
Kun suhde on vasta tutustumisvaiheessa, luultavasti eniten ristiriitoja aiheuttaa erilainen näkemys siitä, mitä suhteelta odotetaan. Siihen auttaa vain avoin keskustelu.
Miehen on usein vaikea kertoa siitä, mitä hän suhteelta toivoo. Hän sanoittaa tunteensa vaikenemalla. Kun voimaantuneen naisen proaktiivinen keskustelutyyli ja miehen mykkä hätähuuto kohtaavat, asiat menevät usein entistä pahemmin solmuun.
Valitettavasti ap:n kokemuksista tulee mieleen tapaus, josta pari vuotta sitten edesmennyt mummoni usein kertoi. Hänen lapsuudenkotinsa lähistöllä eleli uusperhe, jossa oli pariskunta, miehen lapsia, naisen lapsia ja yksi yhteinenkin tenava. Tämän perheen äiti (äitipuoli) keitteli usein suuressa kattilassa keittoa.
Mummo kertoi, että keittoa syömään saivat tulla he naapurin mukulatkin perheen lasten lisäksi. Keitto oli ihan kelvollista, varsinkin silloiset sodanjälkeiset olosuhteet huomioon ottaen.
Siinä talon
Saman tarinan olet kertonut jo monessa ketjussa
🇺🇦🇮🇱
Mutta eikös tuo mummon lapsuudenmuisto ole aika yleispätevä neuvo. Sopii tilanteeseen kuin tilanteeseen.
Hot and cold -peli siellä meneillään.
Miehellä on monta naista joten ei se ehdi sinun kanssa koko ajan olemaaan. Varmaan se on komea mies joten joudut nyt vaan olemaan varalla kakkosena tai kolmosena.
Yritin viettää mukavaa koti-iltaa ja olla iloinen, mutta itkeskelen tässä.
Vapaapäivä, mutta tunteet ovat pinnassa taas.
Ensinnäkin, kun tää kerran on tapahtunut jo vuosi sitten niin toivon että oot jo toivotellut heipat.
Semmoset kun lirkuttelee että ai kun on kivaa ja miten voidaankin olla näin hyvin yhteensopivat jada jada, ja sitten haihtuu, on satusetiä. Yhdet on onnenonkijoita, toiset jopa pahantekijöitä. Joka ikisessä tapauksessa naisen kannattaa aina epäillä pahinta ja nostaa kytkintä. Siis muidenkin itkettäjien kohdalla kuin näiden lapasten.
Kun suhde on vasta tutustumisvaiheessa, luultavasti eniten ristiriitoja aiheuttaa erilainen näkemys siitä, mitä suhteelta odotetaan. Siihen auttaa vain avoin keskustelu.
Miehen on usein vaikea kertoa siitä, mitä hän suhteelta toivoo. Hän sanoittaa tunteensa vaikenemalla. Kun voimaantuneen naisen proaktiivinen keskustelutyyli ja miehen mykkä hätähuuto kohtaavat, asiat menevät usein entistä pahemmin solmuun.
Valitettavasti ap:n kokemuksista tulee mieleen tapaus, josta pari vuotta sitten edesmennyt mummoni usein kertoi. Hänen lapsuudenkotinsa lähistöllä eleli uusperhe, jossa oli pariskunta, miehen lapsia, naisen lapsia ja yksi yhteinenkin tenava. Tämän perheen äiti (äitipuoli) keitteli usein suuressa kattilassa keittoa.
Mummo kertoi, että keittoa syömään saivat tulla he naapurin mukulatkin perheen lasten lisäksi. Keitto oli ihan kelvollista, varsinkin silloiset sodanjälkeiset olosuhteet huomioon ottaen.
Siinä talon liepeillä liikkui paljon kulkukissoja ja kerran se nainen lipsautti, että niitä hän loukuilla pyydysti ja niistä hän ne keittonsa keitti. Mummo sanoi, että ei se keitto sinänsä siitä huonommaksi muuttunut, mutta kyllä hän alkoi vähän vältellä sitä paikkaa, kun tiesi, mistä liha niihin keittoihin tulee.
Se liitto oli aikanaan alkanut uskottomuudesta (mummo tosin käytti siitä rumempaa sanaa), mutta alkoholia se pariskunta ei käyttänyt pisaraakaan. Eikä käyttänyt mummokaan ja mistä hän olisi sitä sanutkaan, kun oli vasta lapsi.
Kaikenlaista voi siis sattua ja joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa, kuten mummo aina opetti.