Lue keskustelun säännöt.
12-vuotiaalla pojalla tyttökaveri??
09.02.2007 |
Mitäs tuumitte? Eilen sain tietää pojallamme olevan tyttökaverin..Meni kyllä pasmat sekaisin.
No, keskusteltiin sitten pojan kanssa ja ihan tieten kavereita ovat mutta tunnusti kyllä ihastuneensa. Samanikäisiä ovat. tekstarit lentelee iltakaudet ja treffitkin sovittu maanataille. Tänä iltanakin kuulema näkevät kaveriporukassa.
Kerroin sitten vaan asiallisesti että kavereita voivat olla mutta virallinen seurustelu kuuluu myöhemmäksi.
Lienee ihan lapsen ensi-ihastuksia joita tulee ja menee. Mutta jotenkin laittoi miettimään.
Kommentit (37)
Ja moni on kertonyt itsekkin " seukanneensa" 10 vuotiaana.
Muutama taisi olla sellainen " voi kauheeta, voi hirveetä" kommentti.
Minustakaan tuossa ei ole mitään pahaa, ei tuon ikäiset ajattele " styylaamista" kuten me ajattelemme. Se on sitä tekstailua, kaveriporukoissa kulkemista ja treffeille, lähi kiskalle, menoa.
Mistään kuumasta kamasta täällä ei ole minusta puhuttu lainkaan.
lapsesi on niin suosittu, että hän tuon ikäisenä jäänyt seinäkukkaseksi vaan on tosi kuumaaa kamaa.
[/quote]
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suurin osa lapsista harrastaa seksiä vasta 16-19-vuotiaana ensimmäistä kertaa. Vain kolmasosa yläasteen 9. luokkalaisista on harrastanut seksiä, tosin minun mielestäni vielä 15-vuotiaankaan ei tarvitsisi seksiä harrastaa.
Mutta minulle tuli todella paha mieli. sellainen olo että olemme " huono" perhe. Lasta ei kuunnella, huomioida ym..Meidän SYYkö se on että poika on löytänyt itselleen tyttöKAVERIN? Nuo ammatit ja rahankin mainitsin vain että siltä osin elämämme on kunnossa. Alkoholiongelmia ei meidän perheessä ole, sillä emme käytä mitään " aineita." pää on niin sekaisin että oikein järkevästi ei nyt tekstiä tule.
Meillä todellakin on onnellinen perhe ja hyvät suhteet lapsiin. Jopa neuvolassa ja koulussa ovat kehuneet meidän perheen tapoja ja suhtautumista asioihin. (Niin, repikää tästäkin nyt sitten joku ilkeily kun kehua retostan...)
Eikä todellakaan kehuta sillä että lapsemme on kuumaa kamaa. Kammottaa koko ajatus. Hänhän on lapsi vielä! Ja lasta täytyy suojella!
Siksi olisinkin halunnut asiallisia vastauksia...
Minun luokallani ala-asteella ekat alkoivat olla kimpassa viidesluokkalaisina. Se ei tarkoittanut seksiä tai kielareita, ei fritsuja.
Lähinnä oltiin kavereita ja saatettiin yhdessä käydä vaikka hampurilaisella tai pitää kädestä. Ei sen suurempaa.
Eikä kyse ollut rakastumisista vaan " kenestä sä tykkäät?"
Kuten monet totesivat, jo omassa nuoruudessa (70-, 80-, 90-lukulla)ihastuttiin ja seukattiin 12-vuotiaana. Kohtuullisen " normaalilta" ja tavalliselta kuulostaa. Mutta mikä siis sinun ongelmasti on tässä tyttökaveri-asiassa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomalaisista 17-vuotiaista tytöistä *joka toinen* on menettänyt neitsyytensä. (piru, kun en tähän hätään löytänyt tuota tutkimussivua)
Eli puolet 17-vuotiasta ei oo vielä kokeillutkaan. Mun mielestä ihan hyvä prosentti. Eli ei kaikki oo kiimaisina yläasteella nusaisemassa heti kun äidin silmä välttää.
Meillä tytölle ilmestyi ekat " poikakaverit" 11-v, kädestä pideltiin ja tekstareita lähettelivät.
Eka poika, jonka mekin luokittelimme poikakaveriksi, tuli 7-luokalla, oli pari vuotta vanhempi. Siinä oli draamaa ja suuria tunteita. Onneksi tytön kanssa oli aina keskusteltu asioista avoimesti, joten kun kertoi pojan painostavan seksiin " annat tai jätän sut" , niin poika otettiin puhutteluun.
Tytön kanssa juteltiin aikamme, jätti pojan, kun tajusi, ettei ole tuommoisen arvoinen. Nyt haluaa ehdottomasti odottaa sopivaa poikaa ja parempaa ikää. Mä sain tytölle perille sen, että niin kauan kun vielä tarvii miettiä, _haluaako_ seksiä, ei ole valmis. Eikä silloin, jos ei kehtaa pojan kanssa ehkäisystä keskustella/kumeja ostaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tyttökaverit ja poikakaverit on ihan jees, ihastumisia voi olla enskarilaisillakin.
MItä ajoit takaa?
mutta kyllä mussa ainakin herätti hiukka närää ap:n oma vastaus:
Meillä on hyvät ammatit, lapsista todella pidetään huolta ja huomioidaan. Rahaa on. Ja sosiaalisia, paljon on ystäviä niin perheellämme kuin jokaisella omansa.
Että onko hyvän perheen mitta todella raha ja hyvät ammatit???????
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvin viatonta se seurustelu tuonikäisillä oli ainakin vielä 1980-luvulla, kädestä pitelyä ja semmoista.
ihastellaan.
Tekstistäsi saa sen kuvan, että se raha ja ammatti tekee teistä hyvän perheen. Vähän varaiset ovat ilman muuta niitä huonoja alkkisperheitä, joissa ei lasta kuunnella.
Jos nyt vähemmän retostelisit, niin saisit asiasi paremmin perille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan mielenkiinnosta kyselin mielipiteitä. Kun nyt eka kertaa tämäkin kohdalleni sattui.
Itse pidän tuota siis ihan sellaisena kuin 31 tuossa mainitsi. Ja minun mielestänikin lapsi on lapsi vielä 12 vuotiaanakin. Kuuluuko minun puuttua siihen vai annanko ajan kulua ja seuraan tilannetta? En edes osannut ajatella että tuon ikäinen voisi " seurustella." Siksi olen kovin häkeltynyt.
mutta kävikin niin että meidät syyllistettiin heti. Ja tarkoitukseni oli vain kysellä että miten voin olla nyt poikani tukena tässä asiassa. Vai kuuluuko minun äitinä katkaista homma välittömästi? Kun täällä nyt ollaan sitä mieltä että kehuskelemme vain pojallamme?
Ap
hyvät ammatit ja varallisuus liitännäinen perheen ja lasten hyvin vointiin?????
musta seurustelua on hyvä seurailla kuten muutakin lapsen elämää, mutta ei siitä kannata ottaa mitään sen suurempaa stressiä. Ja kuten itse kerroit on teillä onneksi poikasi kanssa hyvät välit ja pystytte keskustelemaan kaikesta, niin varmasti pystyt tarvittaessa puhumaan myös seurustelusta, jos on tarvetta. Muuten nauti siitä että poikasi on ihastunut.. onhan se ihana tunne!! :)
itse kysymyksesi ja pohdintasi olivat mielestäni hyviä... tuo yksi lausahdus rahasta ja ammateista sai minut ärsyyntymään, vaikka voi olla ettet sillä mitään tarkoittanutkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihastunut oli, muttei halunnut halata, tyttö olisi halunnut. 10-vuotiaat tytöt elävät ihan eri maailmassa kuin 10-vuotiaat pojat. Poika oli melko hämmentynytk oko ajan. He myös tekstailivat kaikki illat ja puhuivat puhelimessa. Sen jälkeen tulikin pojalle saldorajoitus ;)
Vauvapalstan av on ehkä viimeinen paikka, mistä kannattaa kysellä vakavalla mielellä yhtään mitään. Onneksi vastausten joukkoon eksyy välillä ihan asiallisiakin kommentteja.
Tutkimusten mukaan yleensä ensi-ihastus tulee pojilla viimeistään ekaluokkalaisena, ja viepä monesti omaan opettajaansa ;) Ihastus omanikäisiin tyttöihin/poikiin on lapsilla edessä ihan yleisestikin jo 10-vuotiailla. Muistelkaahan nyt tarkemmin sitä omaa lapsuuttanne vielä! Itse ainakin sain " rakkauskirjeitä" jo kolmasluokkalaisena luokkamme pojilta, ja viidesluokkalaisena kävin " treffeilläkin" . Pussailu kuului vasta paljon myöhempään seurusteluun, kädestäpitäminenkin tuli kuvioon vasta yläasteella :D
Ei kannata rohkaista lasta aikuismaiseen käytökseen, kuten tytöillä meikkaamiseen ja niukkaan pukeutumiseen tai pojilla miesmäisiin puheisiin. Mutta ei myöskään kannata puuttua omanikäiseen kaveriin ihastumiseen, se on vain luonnollista. Seurustelusta kannattaa puhua niin avoimesti kuin luontevalta lapsesta tuntuu, lähinnä kysellä tytöstä jotain ja jutella pojan omista tunteista. Voi myös heittäytyä tyhmäksi ja kysyä, mitä " nykyaikana" yhdessä tehdään - käydäänkö leffoissa vai mitä. Ja mikä tytössä pojan mielestä on ihaninta :) Ja varoitella voimyös sydänsuruista tai ainakin kertoa, että kaikesta voi aina puhua, myös jos joskus elämässä tulisi sydänsuruja...
lapset on lapsia ja seurustelu ei kuulu lapsille. Tyttäreni täyttää kesällä 12, enkä voisi kuvitella sallivani poikaystävää hänelle. onneksi hän ei ole kiinnostunut seurustelusta, kyllä hän pojista puhuu ja varmaan on ihastunutkin, mutta tietää ettei seurustelu kuulu lapsille.
Onneksi hänellä on harrastus joka pitää ajatukset muualla. Mihin tämä maailma on menossa, ei mulla ollut mitään poikaystäviä ton ikäisenä vielä.
et kuitenkaan ole valmis niitä kommentteja saamaan. vai odotitko tyyliin, ihqua, että lapsesi on niin suosittu, että hän tuon ikäisenä jäänyt seinäkukkaseksi vaan on tosi kuumaaa kamaa.