Mitä hyviä asioita on siinä että on vielä 30v lapseton?

Talous on yleisemmin kestävämmällä pohjalla. Eletyn elämän myötä on saattanut kehittyä myös hieman viisautta, joka auttaa lapsen kasvatuksessa.

Ei tartte kakkavaippoja vaihtaa ja saa nukkua yöt rauhassa.

Jos kerran oma perhe on se mitä elämältä haluat niin mikset tavoittele sitä?

Ei nämä asiat netissä marmattamalla toteudu.

30v osaa jo valita sen kumppanin paremmin ja on usein jo suorittanut koulut ja löytänyt vakituisen työn, joten pohjat lapselle ja kasvatukselle ovat kunnossa.

Talous ja koulutus on usein jo varmemmalla/paremmalla pohjalla 

T. Esikoinen 22 vuotiaana. Lapsuuden ystävät alkavat nyt saamaan esikoisiaan. Kaikilla lähes velattomat asunnot ja ylempi korkeakoulututkinto. 

Itsellä paljon velkaa ja ihan tavallinen korkeakoulututkinto. Olen saanut monta lasta ja varallisuutta ei ole pahemmin päässyt kertymään eikö ole ehtinyt opiskelemaankaan.

N32

Tuo olisi toiveissa. Siis että olisi vielä 30 vuotta lapseton. Sen jälkeen ei enää tavitse välittää

Vierailija kirjoitti:

Tuo olisi toiveissa. Siis että olisi vielä 30 vuotta lapseton. Sen jälkeen ei enää tavitse välittää

Tarvitse välittää mistä?

Valitettavasti omalla kohdalla ei ollut mitään. Olisin halunnut perustaa perheen nuorena eli tuossa vaiheessa olisi lapsiluvun "pitänyt" olla itsellä jo täynnä. Olisin halunnut kolme lasta suht pienillä ikäeroilla.

Perheenperustamista en päässyt ikinä edes yrittämään sopivan puolison puuttumisen takia.

Lomat, päihteet, seksi, harrastukset ja aika.

Muuten lapsi olisi kiva.

Velaton 50-vuotiaana, pois työelämästä 60-vuotiaana. Vapaus tehdä mitä haluaa eikä tarvitse kantaa huolta toisen tulevaisuudesta ja pärjäämisestä tässä paskassa maailmassa, joka on oikeasti menossa kohti katastrofia ilman sotiakin.

Vierailija kirjoitti:

Valitettavasti omalla kohdalla ei ollut mitään. Olisin halunnut perustaa perheen nuorena eli tuossa vaiheessa olisi lapsiluvun "pitänyt" olla itsellä jo täynnä. Olisin halunnut kolme lasta suht pienillä ikäeroilla.

Perheenperustamista en päässyt ikinä edes yrittämään sopivan puolison puuttumisen takia.

Juuri näin. Sama täällä. Eikä enää taida aika riittää.

Minusta pelkästään hyviä puolia jos mietin omalta kohdaltani. Opiskeltu hyväpalkkainen ammatti, vakituinen työ saatu, säästöjä, elämänkokemusta ja itsetuntemusta, on rauha keskittyä vanhemmuuteen kun on saanut elää vapaana nuoren ikuisuuden. Itse en tätä polkua vaihtaisi. 

Voit matkustella vapaasti (jos pidät matkustelusta). Ei se matkustelu vauvan, taaperon tai pikku lapsen kanssa yhtä nautinnollista ole. Ja teinin kanssa matkustaminen tulee kalliiksi kun matka maksaa yhtä paljon kuin aikuisen. 

Minulle se mahdollisti uudelle unelma alalle opiskelun. Perheellisenä minulla ei olisi ollut varaa alkaa uudelleen opiskelijaksi. 

Itse ainakin sinkkuna ja työttömänä muistutan itseäni siitä, että jos nyt on taloudellisesti tiukkaa, niin ei onneksi tarvitse huomioida omien valintojen ja päätöksien teossa ketään muuta.

Toisaalta samalla kaipaan kumppania juuri siksi, että voisin jakaa ja kokea asioita välillä myös jonkun toisen kanssa 

Lapset ovat rikkaus, enkä tiedä onko minulla koskaan varaa heihin kun jo kumppsninkinn löytäminen on ja on ollut haastavaa. 

Enemmän rahaa millä ostaa mitä haluaa tai matkustella ilman nilkkapalloa.

Vierailija kirjoitti:

Valitettavasti omalla kohdalla ei ollut mitään. Olisin halunnut perustaa perheen nuorena eli tuossa vaiheessa olisi lapsiluvun "pitänyt" olla itsellä jo täynnä. Olisin halunnut kolme lasta suht pienillä ikäeroilla.

Perheenperustamista en päässyt ikinä edes yrittämään sopivan puolison puuttumisen takia.

Kohralon toveri! '- Eipä ollut minullakaan 30 vuotiaana kumppania, eilkä nyt 10 vuotta myöhemminkään. 

Ja tähän voi nyt sitten tulla joku rääkymäänminulle,  että ei pitäisi olla kaltaiseni työtön väärän alan maisteri,, vaan yksinkertsisesti ymmärtää vain laskea rimaa tai laihtua. 

Vaikka kumpikin taitaa olla jo myöhäistä lapsen saannin kannalta kun kuulemma kaikki hyvät on jo vuosia olleet varattuja. 

 

Sitten kun saat lapsia, he saavat kypsemmän äidin kuin kovin nuorten äitien lapset. Kykenet keskittymään vanhemmuuteen paremmin, kun et enää tahdo kuin teini kaikkea samanaikaisesti myös itsellesi. Sinulla oletettavasti on jo ammatti, niin et koe painetta opiskella samanaikaisesti pikkulapsiarjen kanssa.

Saa tehdä elämässä paljon vapaammin mitä haluaa. Ei ole mennyt alapää pilalle ja olo tuntuu normaalilta. Minulla ei raskauden jälkeen edes sisuskalut tuntuneet olevan oikeilla paikoillaan ja se tunne on jäänyt pysyväksi.

Tällä palstalla olleiden kirjoitusten perusteella melko usein ei voi välttyä mielikuvalta, että lapsen voi saada vain kahtena ajankohtana, joko joidenkin mielestä liian nuorena tai vastaavasti toisella kohtaa liian vanhana.

Siksi olisi parasta, jos itse kukin voisi itse päättää ja valita milloin synnyttää lapsen tai on synnyttämättä.

Mutta luonto, kohtalo , elämä milä lie on vain toisinaan ennalta arvaamaton ja julmakin

Jos on noin 30 vuotiaans tahattomasti lapseton on ehkä saattanut ymmärtää, että laps(i)en saaminen on muustakin kiinni kuin omasta halusta ja tai vain omista teoista. Ymmärtänyt sen, että lapsettomuuteen voi olla useampikin eri syy.

Siksi osannee kokea kiitollisuutta, jos unelmiensa ja haaveidensa omasra lapsesta pystyy vielä joskus elämään todeksi, eikä pidä sitä itsestään selvyytenä, niin helposti kuin he, jotka eivät ole mahdollisesti koskaan joutuneet kokemaan pelkoa siitä, että eivät onnistu tai pysty siinä, minkä aina tai ainakin niin kauan kuin jaksavat muistaa ovat kokeneet ja tunteneet omaksi suunnakseen. - Ja jolla suunnalla pysymisestä ovat saattaneet jotkut ymmärtämättömät tivata ja kysellä  ikäänkuin lapsi ilmoittaisi tulostaan aina kun itse vain olisi valmis hänen tuloonsa.

Uskovainen mies