Miksi älykkäät ihmiset ovat usein laiskoja?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähemmän elämäniloa ja vähemmän voimaa ja sisua, siksi puoliksi haudassa kuin toinen ja ei koe edes elämää taistelun arvoiseksi. Älykkyys veltostuttaa ja tekee heikoksi. Voima on todellista älykkyyttä.

Kuollut ei komentele.

Älykäs näkee realiteetit. Kaikki kuollaan kumminkin. Miksi pitäisi ponnistella tai taistella elämästään?

 

Eipä kuulosta kovin älykkäältä. Kokoajan kannattaa tehdä jotain älykästä. Minulla on penapenkki tuossa kahden metrin etäisyydellä ja teen penaa joka päivä neljästi päivässä.

Koska voima on todellista älykkyyttä.

Joo, me ymmärretään jo että olet tyhmä, ei tarvitse mainostaa.

Jos te kaksi seisoisitte vieretysten ja haastaisit häntä tyhmäksi, niin veikkaan että penapenkkimies voittaa sinut ja seisoo pystyssä ajattelevana, kun sinä et seiso ja et välttämättä ajattele älyllisesti. Siksi voima on todellista älykkyyttä, koska lopussa seisoo vain yksi.

Ei kannata ahkeroida tämän ihmiskunnan eteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähemmän elämäniloa ja vähemmän voimaa ja sisua, siksi puoliksi haudassa kuin toinen ja ei koe edes elämää taistelun arvoiseksi. Älykkyys veltostuttaa ja tekee heikoksi. Voima on todellista älykkyyttä.

Kuollut ei komentele.

Älykäs näkee realiteetit. Kaikki kuollaan kumminkin. Miksi pitäisi ponnistella tai taistella elämästään?

 

Eipä kuulosta kovin älykkäältä. Kokoajan kannattaa tehdä jotain älykästä. Minulla on penapenkki tuossa kahden metrin etäisyydellä ja teen penaa joka päivä neljästi päivässä.

Koska voima on todellista älykkyyttä.

Joo, me ymmärretään jo että olet tyhmä, ei tarvitse mainostaa.

Jos

Ei tartte mulle olla ilkeä :(

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähemmän elämäniloa ja vähemmän voimaa ja sisua, siksi puoliksi haudassa kuin toinen ja ei koe edes elämää taistelun arvoiseksi. Älykkyys veltostuttaa ja tekee heikoksi. Voima on todellista älykkyyttä.

Kuollut ei komentele.

Älykäs näkee realiteetit. Kaikki kuollaan kumminkin. Miksi pitäisi ponnistella tai taistella elämästään?

 

Oon sit varmaan älykäs, kun näen tämän näin? En myöskään ymmärrä, miksi pitäisi hukata kallisarvoista aikaa omaisuuden ja aseman hankkimiseen. 

Niin. Ihminen ei tarvitse miljoonia ei edes lähelle sitä. Riittää että saa ruokaa syödäkseen ja katon päänsä päälle. Erittäin älykäs keksijä Nicola Tesla ei välityänyt rahasta vaikka olisi voinut rikastua keksinnöillään multimiljonääriksi. Eli ne joita raha ja sen tuoma valta kiinnostaa ovat vain itsekkäitä ja vallanhaluisia. Koska valta on se mikä siinä jättiomaisuuden tienaamisessa on se juttu. Ja vallanhaluinen ihminen ei koskaan ole hyvä ihminen.

Vierailija kirjoitti:

Mieli juoksee vilkkaana koko ajan, kyllä siellä taustalla tapahtuu vaikkei siltä näytäkään.

Arkiset työt ja askareet ovat todella puuduttavia älyllisesti, koska ne toistuvat samanlaisina ja niihin pitää keskittyä, mutta niissä ei ole kumminkaan mitään kovin mielenkiintoista.

Tämä. Mä suunnittelisin mieluummin siivousrobotin kuin tuhlaisin elämäni siivoamalla 8 h päivässä, 5 pv viikossa, kuukaudesta ja vuodesta toiseen.

On monenlaisia älykkäitä ja monenlaisia laiskoja.

Monet älykkäät näkevät todellakin aina kokonaisuudet ja juontavat suunnitelmansa ja työnsä aina niistä, jolloin rakentuu ajanoloon viisas elämä. Käytännön työt opetellaan ja opiskellaan jo lapsuus - ja nuoruusvaiheessa. Niihin perustuvat ja niistä saavat suuntansa parhaat keksinnöt ja parannukset, työn keventäminen, nerokkaat uudet ratkaisut ym.

Useilla on ajatuksena, ettei mitään turhaa tehdä, mitään vain väliaikaista, "Kunhan nyt jotain tehdään" - ratkaisua, puhumattakaan, että mentäisiin aina siitä, missä aita on matalin tms. Eikä ratkaisuja, jotka joudutaan seuraavassa vaiheessa todennäköisesti kuitenkin muuttamaan täysin tai purkamaan tms. Hukattua energiaa, aikaa ja rahaa.

On älykästä ajatella koko ajan kokonaisuutta ja kokonaisuuksia, jolloin tietenkään väliaikojen nousuilla ja laskuilla ei ole niin paljon merkitystä.

Vain lopputulos ratkaisee, aina.

Jatkuva eteenpäinmeno on tärkeää, täysin näpertelyyn ja pikkuasioihin keskittyminen on hukkaanheitettyä aikaa, ajatukseton elämä on hukkaanheitettyä ja tuhlattua aikaa.

Energia suunnataan aina niihin tärkeimpiin asioihin, siis niihin mitkä juuri sillä hetkellä ovat tärkeimmät. On osattava valita.

Itse tiedän muutamiakin älykkäitä, joilta juuri tuo laiskuus on estänyt hyvien asioiden saavuttamisen elämässä.

Täällä laiskat ja vähemmän älykkäät ihmiset kuvittelevat olevansa älykkäitä ahahaha

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähä-älyinen vihervassari valehtelee olevansa älykäs, jotta saisi verukkeen makoilla kotisohvalla päivästä toiseen ja skipata vastuut ja velvoitteet.

Miten määrittelet älykkään? Riittääkö laudatur pitkän matematiikan yo-kokeesta?

Pitkä matematiikka on teinien opiskelua, joten ei se älykkyyden merkki ole enää, kun olet aikuinen. 

Älykkyys voi laskea vanhetessa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähemmän elämäniloa ja vähemmän voimaa ja sisua, siksi puoliksi haudassa kuin toinen ja ei koe edes elämää taistelun arvoiseksi. Älykkyys veltostuttaa ja tekee heikoksi. Voima on todellista älykkyyttä.

Kuollut ei komentele.

Älykäs näkee realiteetit. Kaikki kuollaan kumminkin. Miksi pitäisi ponnistella tai taistella elämästään?

 

Oon sit varmaan älykäs, kun näen tämän näin? En myöskään ymmärrä, miksi pitäisi hukata kallisarvoista aikaa omaisuuden ja aseman hankkimiseen. 

Sekoitetaanko tässä nyt älykkyys ja kunnianhimo?

Mä jäin miettimään tätä, kun katsoin dokumentin huippuälykkäistä ihmisistä jokunen vuosi sitten. Näistä älykkyystestein huippuälykkäistä ihmisistä meinaan suuri osa ei omien odotusteni vastaisesti ollut jotain innovaattoreita, uraohjuksia tai yliopistotutkijoita, vaan aika suuri osa oli lähinnä "hipinretaleita". Oli siellä muutama tutkija myös, mutta yllättävän suurelle osalle työ, jos sitä yleensä tehtiin, oli vain pakollinen paha jolla tehdä raha kiinnostavampiin asioihin. Uratavoitteita ei ollut, eikä työ juuri itsessään kiinnostanut. Jotkut ei edes tehneet työtä vaan elätti itsensä esim. katusoittajana tai elivät tuilla.

Yksi niistä kunnianhimottomista hippityyppisistä puhui siitä, että näkee oravanpyörän missä ihmiset juoksee ja kuluttavat parhaan osan lyhyestä elämästään. Hän ei nähnyt järkeväksi tehdä itse niin, niin kauan kuin eloonjäämiseen on muitakin, vähemmän rasittavia keinoja. Hän halusi tehdä töitä vain minimin mikä on tarve toimeentuloon, ja senkin vapaana, tehden vaikka puoli vuotta työtä yhteen paikkaan, sitten reppureissailla, sitten kun rahat loppuu, vähän duunia jossain muualla kunnes se kyllästyttää... Ihan perus duunarihommia ne oli mitä teki, baarimikkoa ja jotain kivifirman työntekijää. 

Itse olen korkeaälyinen, joskaan en ihan nero, mutta mun äo on noin 130 ihan tutkitusti ja myönnän olen epäjärjestelmällinen ja siisteys ei oo koskaan ollut mikään sellainen asia missä olisin hyvä tai edes yrittäisin olla. Mun persoonallisuustyyppi on INTP ja on tyypillistä, että meillä pyörii niin paljon erilaisia ajatuksia päässä taukoamatta, joten suurin osa menee niiden ajatustensa kanssa, eikä siinä sitten jää mielenkiintoa ylenpalttisille siivoushärdelleille. Mutta en yleistäsi, uskoisin kyllä että myös korkeaälyinen voi olla toimelias ja aktiivinen.

Tätä on ihan tutkittukin. Älykkäillä (ja introverteilla, ja älykkäistä yli 70% on introvertteja siinä missä väestöstä keskimäärin 30%) on yleensä aivokuoren perusaktiivisuus levossakin korkea, eli he ovat aivan tyytyväisiä tavoittelematta tai tekemättä erityisemmin mitään. Omissa ajatuksissaan. Lisäksi ärsykkeiset ympäristöt, ulkopuolelta tulevat vaatimukset yms. voivat helposti ylikuormittaa ja ajaa haitalliseen määrään stressiä. Näin esim. työ korporaatioympäristössä ei välttämättä heille sovi ollenkaan, vaikka sinänsä oli kognitiivisia kykyjä tulla jopa huipuksi siellä.

Tuo taipumus introversioon myös vaikeuttaa toimimista monissa arvostetuissa ammateissa ja tehtävissä ulospäinsuuntautuneisuutta ihailevassa työelämässä. Esim. suvussani on eräs hyvin äykäs mies, joka voitti jo yläasteella valtakunnallisen fysikkakilpailun, opiskeli teoreettiseksi fyysikoksi (tohtoriksi asti), mutta ei halunnut jäädä yliopistolle töihin koska opetus ja tarve ajoittain käydä erilaisissa tutkijakonferensseissa ei napannut ääri-introverttia. Hän alkoi sitten koodaamaan työkseen firmaan, joka sallii täyden etätyön. Onhan siinä melkoista kykyjen haaskausta, mutta jokaisella on vapaus valita, ja olisi sekin hassua vaatia että toisen täytyisi ihmiskunnan hyväksi olla koko ajan kauheassa stressissä ja ahdistuksessa sosiaalisuusvaatimuksista yms.

Vierailija kirjoitti:

Mä jäin miettimään tätä, kun katsoin dokumentin huippuälykkäistä ihmisistä jokunen vuosi sitten. Näistä älykkyystestein huippuälykkäistä ihmisistä meinaan suuri osa ei omien odotusteni vastaisesti ollut jotain innovaattoreita, uraohjuksia tai yliopistotutkijoita, vaan aika suuri osa oli lähinnä "hipinretaleita". Oli siellä muutama tutkija myös, mutta yllättävän suurelle osalle työ, jos sitä yleensä tehtiin, oli vain pakollinen paha jolla tehdä raha kiinnostavampiin asioihin. Uratavoitteita ei ollut, eikä työ juuri itsessään kiinnostanut. Jotkut ei edes tehneet työtä vaan elätti itsensä esim. katusoittajana tai elivät tuilla.

Yksi niistä kunnianhimottomista hippityyppisistä puhui siitä, että näkee oravanpyörän missä ihmiset juoksee ja kuluttavat parhaan osan lyhyestä elämästään. Hän ei nähnyt järkeväksi tehdä itse niin, niin kauan kuin eloonjäämiseen on muitakin, vähemmän rasittavia keinoja. Hän halusi tehdä töit

Mikä ero on tälläisessä "huippuälykkäässä" ihmisessä vs vähemmän älykkäästä ihmisestä, joka ei myöskään halua työskennellä vaan elää tuilla?

Jos kumpikaan ei tee elämällään mitään, niin ei kumpikaan ole toistaan älykkäämpi.

Älykkyys testataan sillä, miten paljon kykenee menestymään ja tekemään verrattuna muihin ihmisiin. Jos et menesty, et ole älykäs. 

Laiskat älykkäät ovat varmaan itse julistaneet itsensä älykkäiksi. Historian kirjat tuntevat vain ahkeria ja päämäärätietoisia älykkäitä.

Laiskuus on  venyvä käsite, mutta esimerkiksi kehitys- ja innovaatio-osastot todellisissa huippuyrityksissä palkkaavat mieluummin näitä laiskoja kuin puurtavia työläismuurahaisia, koska laiska älykäs hakee toimivan ratkaisun nopeammin kuin uurastaja.

Älykkyyshän testataan vertailemalla muihin ihmisiin. Se, että kuvittelet olevasi älykäs, mutta et esimerkiksi ole kyennyt koskaan työskentelemään saatikka tekemään elämässäsi mitään ei tee sinusta älykästä, vaan sen vastakohdan. 

Älykäs ihminen kykenee menestymään ja hankkimaan esimerkisi omaisuuden ilman, että tekee sen kummemmin töitä. Jos et ole tässä onnistunut, yhä, et ole älykäs, vaikka kuinka paljon sun netti älykkyystesti sulle antaa. 

Vierailija kirjoitti:

Laiskuus on  venyvä käsite, mutta esimerkiksi kehitys- ja innovaatio-osastot todellisissa huippuyrityksissä palkkaavat mieluummin näitä laiskoja kuin puurtavia työläismuurahaisia, koska laiska älykäs hakee toimivan ratkaisun nopeammin kuin uurastaja.

Varmasti kaikki työnantajat palkkaavat laiskoja työntekijöitä. Kyllä. 

Vierailija kirjoitti:

Laiskuus on  venyvä käsite, mutta esimerkiksi kehitys- ja innovaatio-osastot todellisissa huippuyrityksissä palkkaavat mieluummin näitä laiskoja kuin puurtavia työläismuurahaisia, koska laiska älykäs hakee toimivan ratkaisun nopeammin kuin uurastaja.

Mitä laiskuus ylipäätänsä tarkoittaa. Haluttomuutta tehdä puuduttavia ja toistuvia arkiaskareita? Enpä usko, että normaalipopulaatio näistä pitää yhtään sen enempää mieluisampina. Fiksu ymmärtää, ettei valitus auta ja niitä tehdään syystä, joten parempi hoitaa asiat nopeasti alta pois.

Bill Gates thinks you should hire lazy people. No, seriously. He famously said, "I choose a lazy person to do a hard job. Because a lazy person will find an easy way to do it."