Mies petti ja jätti ja nyt kun minä olen käynyt treffeillä niin sepäs ei hänelle sovikaan.

Lapsiparat näissä tilanteissa.

Omilla vanhemmilla oli vastaava tilanne ja ovat jauhaneet asiaa ja toistensa ja uusien puolisoiden haukkumista jo vuosikymmenet. Esim. Äidin tekemiset ovat jotenkin tyttären syy tai häntä niistä syyllistetään. 

Ei lopu koskaan eikä auta kuin etäisyyden ottaminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisko muutenkin itsekäs? Kiinnostaako sitä koskaan mitä esim sinä tai lapset haluatte? Vai luuleeko että hän on maailman napa ja  vain hänen haluillaan on merkitystä?

vai onko kontrollifriikki. Ei halua että lasten elämään tulisi aikuinen jota hän ei ole valinnut. Haluaa päättää edelleen sinun ja lasten asioista vaikka ette ole perhe.

Tai sitten vaan mustasukkainen.

 

Hmmmm....no on kyllä itsekäs! Ja oli musta mustasukkainen koko meidän liiton ajan. Mutta että vieläkin, miksi?! 

 

Ap

 

Mutta että vieläkin, miksi? No varmaan siitä samasta täysin järkeen käyvättömästä syystä, miksi oli alunperinkin mustasukkainen.

 

Mieskin on tunteva ihminen. 

Vaikka evoluutiobiologia on miesten ilkeyttään keksimään aivan kuten kaikilla muillakin eläimillä myös ihmisen sukupuolilla on biologisia eroja. Kun naisella on ongelmia, nainen haluaa nimenomaan vatvoa niitä. Kun miehellä on ongelmia, hän haluaa puhua jostain ihan muusta. Miehelle ikävien asioiden "käsittely" saattaa johtaa jopa suurempaan ahdistukseen.

Miehet eivät silti elä missään "torjunnassa", kun he eivät länkytä tuntikaupalla tunteistaan, vaan purkavat tunteitaan esim huonolla käytöksellä. Ehkä sä ap olet kylmä jääkaappinainen, joka ei enää rakasta sitä rakasta entistä puolisoaan, mutta mies ei ole siihen pystynyt. Aika auttaa tuohonkin ja mies tottuu että hänen entisellä rakkaalla on uusi elämä. 

Se on kyllä jännä kun näissä erotilanteissa tulee tunne että enhän mä tuntenut tuota toista oikeasti yhtään! Mullakin tuli, valitettava tunne. 

Vierailija kirjoitti:

Se on kyllä jännä kun näissä erotilanteissa tulee tunne että enhän mä tuntenut tuota toista oikeasti yhtään! Mullakin tuli, valitettava tunne. 

Esimerkki. Sinulla on unelma perheestä. Tunnistat siitä kumppanista jo hyvin varhaisessa vaiheessa myös ne viat ja puutteet, mutta suljet niiltä silmäsi, koska sinulla on se unelma siitä perheestä eli sinulla on jokin motiivi olla sen ihmisen kanssa. Kun tämä unelma on toteutunut toisesta tulee tarpeeton ja näet pelkästään ne viat ja puutteet. 

Vierailija kirjoitti:

Se on kyllä jännä kun näissä erotilanteissa tulee tunne että enhän mä tuntenut tuota toista oikeasti yhtään! Mullakin tuli, valitettava tunne. 

Se liittyy usein itsenäistymiseen. Se on omaksi itseksi tulemisen prosessi, jossa irtaudutaan vanhasta ja haetaan muutosta. Ihminen on tullut vaiheeseen, jossa pystyy paremmin hahmottamaan, mitä haluaa ja millaista elämää haluaa elää. 

Vierailija kirjoitti:

Nyt sinun täytyy vielä sisäistää tämä havainto eikä vaan ihmetellä hänen käytöstään, jotta pääset tunnepuolella irti hänestä. Sitten kun häntä miettiessäsi alat tuntemaan puistatusta, olet oikeilla jäljillä. Ja kun hänen sanomisensa saavat sinut vain säälimään hänen lapsellisuuttaan. 

Läheisriippuva ei näe, että lähes aina se johon riippuvuus kohdistuu, on usein kykenemätön tasavertaiseen ja aikuiseen suhteeseen. Syynä voi olla, että läheisriippuvuuden kohde on itse riippuvainen. Hänellä on ehkä mielenterveyden ongelmia tai hän on jollain muulla tavalla jäänyt kypsymättä turvalliseksi aikuiseksi. 

Mikä saa ap sinut välittämään ja miettimään noita puheita? Jos mies muuttuisi, tiellä voisi olla vielä mahdollisuus? 

Suomessa tykätään lytätä ihmisiä tällä läheusriippuvaisuus-termillä. Jotkut kuten minä ja ap nyt vain tapaavat kaivella asiat läpikotaisin ennen kuin siirtyvät elämässä eteenpäin. Oikeasti läheisriippuvainen ei olisi eronnut edes mistään exästä vaan kyselisi neuvoja miten saada ex takaisin uudelta naiselta. 

Näitä kummajaisia on molemmissa sukupuolissa. Mun miehen ex-vaimo ensin petti miestäni pidemmässä suhteessa, ei yhden yön hairahduksena, sitten jätti. Eron jälkeen miehen treffit oli hänelle ok, mutta sitten raivo repesi, kun mies alkoikin vakavaan suhteeseen kanssani ja perustimme uusperheen. Hän kun ei uutta vakavaa suhdetta halunnnut tai saanut niin ei olisi mieskään saanut sellaiseen alkaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisko muutenkin itsekäs? Kiinnostaako sitä koskaan mitä esim sinä tai lapset haluatte? Vai luuleeko että hän on maailman napa ja  vain hänen haluillaan on merkitystä?

vai onko kontrollifriikki. Ei halua että lasten elämään tulisi aikuinen jota hän ei ole valinnut. Haluaa päättää edelleen sinun ja lasten asioista vaikka ette ole perhe.

Tai sitten vaan mustasukkainen.

 

Hmmmm....no on kyllä itsekäs! Ja oli musta mustasukkainen koko meidän liiton ajan. Mutta että vieläkin, miksi?! 

 

Ap

 

Mutta että vieläkin, miksi? No varmaan siitä samasta täysin järkeen käyvättömä

 

Vaikka evoluutiobiologia on miesten ilkeyttään keksimään aivan kuten kaikilla muillakin eläimillä myös ihmisen sukupuolilla on biologisia eroja. Kun naisella on ongelmia, nainen haluaa nimenomaan vatvoa niitä. Kun miehellä on ongelmia, hän haluaa puhua jostain ihan muusta. Miehelle ikävien asioiden "käsittely" saattaa johtaa jopa suurempaan ahdistukseen.

Miehet eivät silti elä missään "torjunnassa", kun he eivät länkytä tuntikaupalla tunteistaan, vaan purkavat tunteitaan esim huonolla käytöksellä. Ehkä sä ap olet kylmä jääkaappinainen, joka ei enää rakasta sitä rakasta entistä puolisoaan, mutta mies ei ole siihen pystynyt. Aika auttaa tuohonkin ja mies tottuu että hänen entisellä rakkaalla on uusi elämä. 

Mutta silti miehet ja naiset tarvitsevat pohjimmiltaan samoja asioita.

Eiköhän meidän jokaisen toive ole, että joku näkee mut, joku ymmärtää ja hyväksyy, on kiinnostunut asioistani ja jakaa maailman mun kanssa. Tarpeet ovat pitkälti samat kuin lapsena. 

Monimutkaista asiaa ei voi pelkistää biologiaan. Esim uskottomuudellakin haetaan liittymistä ja turvaa. Usein turva on näennäistä. Epävarmuus itsestä voi ajaa ventovieraan syliin. 

11miksi mietit pettäjän ja jättäjän  aivoituksia? Pelkkä luuseri se on. Jatka omaa elämääsi äläkä jaa siitä eksällesi yhtään mitään. Jos utelee niin sanot ettei kuulu hänelle. 

Miksi pitää tietää miksi? Toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, ei siinä sen kummempaa. Mitä suotta käytät energiaa tuon miettimiseen, ellet ole vieläkin kiinnostunut miehestä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt sinun täytyy vielä sisäistää tämä havainto eikä vaan ihmetellä hänen käytöstään, jotta pääset tunnepuolella irti hänestä. Sitten kun häntä miettiessäsi alat tuntemaan puistatusta, olet oikeilla jäljillä. Ja kun hänen sanomisensa saavat sinut vain säälimään hänen lapsellisuuttaan. 

Läheisriippuva ei näe, että lähes aina se johon riippuvuus kohdistuu, on usein kykenemätön tasavertaiseen ja aikuiseen suhteeseen. Syynä voi olla, että läheisriippuvuuden kohde on itse riippuvainen. Hänellä on ehkä mielenterveyden ongelmia tai hän on jollain muulla tavalla jäänyt kypsymättä turvalliseksi aikuiseksi. 

Mikä saa ap sinut välittämään ja miettimään noita puheita? Jos mies muuttuisi, tiellä voisi olla vielä mahdollisuus? 

Suomessa tykätään lytätä ihmisiä tällä

Suomessa tykätään lytätä ihmisiä ylipäätänsä erilaisilla termeillä, läheisriippa, narsisti, autismi, jne. 

Kuinkahan usein muuten sellainen sivusuhde kestää jonka vuoksi ihminen jättää puolisonsa? Taitavat kuivahtaa aika pian kasaan. Vai onko jollain muita kokemuksia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt sinun täytyy vielä sisäistää tämä havainto eikä vaan ihmetellä hänen käytöstään, jotta pääset tunnepuolella irti hänestä. Sitten kun häntä miettiessäsi alat tuntemaan puistatusta, olet oikeilla jäljillä. Ja kun hänen sanomisensa saavat sinut vain säälimään hänen lapsellisuuttaan. 

Läheisriippuva ei näe, että lähes aina se johon riippuvuus kohdistuu, on usein kykenemätön tasavertaiseen ja aikuiseen suhteeseen. Syynä voi olla, että läheisriippuvuuden kohde on itse riippuvainen. Hänellä on ehkä mielenterveyden ongelmia tai hän on jollain muulla tavalla jäänyt kypsymättä turvalliseksi aikuiseksi. 

Mikä saa ap sinut välittämään ja miettimään noita puheita? Jos mies muuttuisi, tiellä voisi olla vielä mahdollisuus? 

Suomessa tykätään lytätä ihmisiä tällä

Yksikään termi ei ole mustavalkoinen vaan hieman monimutkaisempi asia. Esim läheistiippuvuus on monisyinen riippuvuusvyyhti. Läheisriippuvassa suhteessa on usein on kaksi aikuista lasta, joiden säröt osuvat kipeästi yhteen. Toinen oikeuttaa, toinen alistuu. Toinen menee impulssiensa mukana, toinen kontrolloi. Toinen kantaa vastuuta liikaakin ja toisen olisi syytä kantaa vastuuta enemmän, alkaen omasta itsestään.

Suhteessa kummallakin osapuolella on osuutensa tilanteessa.  

Vierailija kirjoitti:

Kuinkahan usein muuten sellainen sivusuhde kestää jonka vuoksi ihminen jättää puolisonsa? Taitavat kuivahtaa aika pian kasaan. Vai onko jollain muita kokemuksia?

Totta kai on muitakin kokemuksia. Äitini on ollut kohta kolmekymmentä vuotta yhdessä miehen kanssa jonka kanssa petti isääni. Samoin exäni on vielä yhdessä naisen kanssa, jonka kanssa petti minua, siitäkin on kohta jo 15 vuotta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinkahan usein muuten sellainen sivusuhde kestää jonka vuoksi ihminen jättää puolisonsa? Taitavat kuivahtaa aika pian kasaan. Vai onko jollain muita kokemuksia?

Totta kai on muitakin kokemuksia. Äitini on ollut kohta kolmekymmentä vuotta yhdessä miehen kanssa jonka kanssa petti isääni. Samoin exäni on vielä yhdessä naisen kanssa, jonka kanssa petti minua, siitäkin on kohta jo 15 vuotta. 

Oho, eli tällaisiakin kokemuksia löytyy. Ajattelin että kuivahtavat huuman jälkeen kasaan. 

Vierailija kirjoitti:

Kuinkahan usein muuten sellainen sivusuhde kestää jonka vuoksi ihminen jättää puolisonsa? Taitavat kuivahtaa aika pian kasaan. Vai onko jollain muita kokemuksia?

Mikä on aika pian?😂 Mun, miehen ja miehen exän suhteet ovat kestäneet noin 11-vuotta. Eli kumpikin avioparin osapuolista petti saman aikaisesti. 

Vierailija kirjoitti:

Se reaktio syntyy sussa itsessä, se ei oikeasti johdu siitä, mitä toinen ihminen sanoo tai tekee Se toinen ihminen ei ole vastuussa siitä, miten sä reagoit asioihin, vaan sä itse. 

Tämä! Kunpa olisin tiennyt tämän itse erotessani. Olis monet riidat menneet toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Tosiaan siihen h uoritteluun voi todeta ihan ykskantaan, että aha, vai niin ja jatkaa niinkuin mitään ei olis tapahtunutkaan. Itseä kaduttaa yks kerta, kun exä arvosteli tai jotain vastaavaa taas, etten sanonut, että mitäköhän sun tyttöystäväsi ajattelis, jos tietäis, mitä sä mulle puhut. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinkahan usein muuten sellainen sivusuhde kestää jonka vuoksi ihminen jättää puolisonsa? Taitavat kuivahtaa aika pian kasaan. Vai onko jollain muita kokemuksia?

Totta kai on muitakin kokemuksia. Äitini on ollut kohta kolmekymmentä vuotta yhdessä miehen kanssa jonka kanssa petti isääni. Samoin exäni on vielä yhdessä naisen kanssa, jonka kanssa petti minua, siitäkin on kohta jo 15 vuotta. 

Oho, eli tällaisiakin kokemuksia löytyy. Ajattelin että kuivahtavat huuman jälkeen kasaan. 

Kaikilla meillä on paikkaansa pitäviä ja ei paikkaansa pitäviä uskomuksia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinkahan usein muuten sellainen sivusuhde kestää jonka vuoksi ihminen jättää puolisonsa? Taitavat kuivahtaa aika pian kasaan. Vai onko jollain muita kokemuksia?

Totta kai on muitakin kokemuksia. Äitini on ollut kohta kolmekymmentä vuotta yhdessä miehen kanssa jonka kanssa petti isääni. Samoin exäni on vielä yhdessä naisen kanssa, jonka kanssa petti minua, siitäkin on kohta jo 15 vuotta. 

Oho, eli tällaisiakin kokemuksia löytyy. Ajattelin että kuivahtavat huuman jälkeen kasaan. 

Sehän riippuu ihan millainen se aiempi suhde oli. En ole ylpeä, mutta oma yli 10 v kestänyt avioliittoni alkoi kun sekä minä että puoliso olimme avoliitoissa tahoillamme. Toki emme silloin olleet tajunneet että sille oli aika hyvä syy miksi olimme avoliitoissa emmekä avioliitoissa. Kumpikaan ei ollut halunnut sitoutua silloiseen puolisoon. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisko muutenkin itsekäs? Kiinnostaako sitä koskaan mitä esim sinä tai lapset haluatte? Vai luuleeko että hän on maailman napa ja  vain hänen haluillaan on merkitystä?

vai onko kontrollifriikki. Ei halua että lasten elämään tulisi aikuinen jota hän ei ole valinnut. Haluaa päättää edelleen sinun ja lasten asioista vaikka ette ole perhe.

Tai sitten vaan mustasukkainen.

 

Hmmmm....no on kyllä itsekäs! Ja oli musta mustasukkainen koko meidän liiton ajan. Mutta että vieläkin, miksi?! 

 

Ap

 

Mutta että vieläkin, miksi? No varmaan siitä samasta täysin järkeen käyvättömäs

Asioista avautuminen on useimmille naisillekin kivuliasta, mutta naiset ovat hoksanneet, että kannattaa vaan kestää se henkinen tuska koska sen jälkeen pääsee eteenpäin. Saa vähän taakkaa harteiltaan ja on parempi olla. Miehillä esteenä on joko ego tai laiskuus. Ei uskalla tai jaksa prosessoida ikäviä asioita, eikä halua näyttää heikolta.