Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Auttakaapas minua vaatevaraston siivoamisessa (ostin juuri muutamia kalliihkoja vaatteita enkä tykkää niistä yhtään)
27.08.2024 |
Tuntuu niin tyhmältä, että olen pitkällisen harkinnan jälkeen ostanut jonkun (minulle) kalliin, hyvälaatuisen vaatteen. Ja sitten kun vedän sen ensimmäistä kertaa päälleni, huomaan, että se onkin "ihan kiva, mutta..." Ja kuten me kaikki tiedämme, "ihan kiva, mutta..." on parin viikon päästä pelkkä iso, iso MUTTA.
Esimerkki: ostin tosi ihanan villakangashameen, jota pidin koko viime talven. Se leikkaus oli niin ihana, että tilasin samanlaisen pellavaisen kesäksi. Kun hame saapui, se olikin hiukan erisävyinen kuin luulin, mutta ajattelin että ehkä se on kumminkin okei. No, väri on alkanut häiritä minua entistä enemmän, ja lisäksi olen huomannut, että leikkaus, joka toimii villalla, ei toimikaan pellavassa. Koska pellava jotenkin venyy omasta painostaan ja helma alkaa laahata maata, ja sitten se on kuitenkin liian jäykkää laskeutuakseen yhtä nätisti kuin villa.
Toinen esimerkki: hieno golfhame, oikein merkkiä, todella hyvälaatuista puuvillapopliinia, näyttääkin hyvältä. Ainoa vaan, että lonkkani tulee sen kanssa kipeäksi, koska hame on halkioista huolimatta niin kapea, että pakottaa ottamaan liian lyhyitä askelia.
Kolmas esimerkki: pellavainen paitamekko, joka on ihan uskomattoman hyvälaatuinen, mutta ihan jäätävä teltta. Minulla on leveät hartiat, joten melkein järjestään kaksi minua mahtuisi paitoihin keskeltä. Luulin, ettei se kesävaatteessa haittaa, mutta haittaa se.
Hävittäisittekö itse vaatteet noin pienten vikojen takia?
Kommentit (34)
Minä tein pari vuotta sitten sen peliliikkeen, että hävitin kaikki vaatteet, jotka eivät saa minua tuntemaan helpotusta, kun vedän ne päälle. Siis sellaista, että kroppa huokaa onnesta että ai että tämä on ihanaa.
Vähän aikaa tuli mentyä aika pienellä vaatevarastolla, mutta pärjäsin. Ja olen sen jälkeenkin tehnyt virheostoksia, ja kyllä, ne harmittaa. Mutta aina, kun olen tajunnut, että tunnen suurempaa helpotusta kun ajatellen tämän loimen hävittämistä, kuin sen pitämistä--->kiertoon.
Ompelijat ja värjäämiset eivät lisää helpotuksen tunnetta, joten sellaiseen en lähde.
Kuten sanottu, joku muu voi saada siitä sitten hyvän vaatteen.
(Todettakoon, että en ole mikään muotiguru tai clotheshorse tai marie kondo: minulle helpotuksen tuovia vaatteita ovat mm. paksut miesten karstavillaiset villahousut, joissa on sepalus ja kaikki. Ai että ne on lämpimät. En ehkä ole aina kovin tyylikäs, mutta oloni on hyvä, eikä kaapeissa ole mitään ihankivamuttaa.)
----------
Noin muuten, se raha meni kun ap ostit sen vaatteet. Eikä se tule takaisin, vaikka tekisit mitä. Joten voit valita: tuottaako se riepu sinulle vaan lisää kiusaa, jos tuunaat/myyt/pidät väkisin, vai poistatko sen päiväjärjestyksestä ja jatkat elämääsi ja teet jatkossa parempia valintoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pois. Ehkä = EI.
Amen. If it is not hell yes, it is hell no. Ihan sama, paljonko rahaa meni.
Pätee elämässä kaikkeen, myös miehiin. Tai siihen tahdotko lapsia tms. Jos et ole ihan varma, et oikeasti tahdo asiaa, ajattelet vaan että pitäisi tahtoa.
Jos pitää punnita ja järkeillä, se on ei.
Vierailija kirjoitti:
Minä tein pari vuotta sitten sen peliliikkeen, että hävitin kaikki vaatteet, jotka eivät saa minua tuntemaan helpotusta, kun vedän ne päälle. Siis sellaista, että kroppa huokaa onnesta että ai että tämä on ihanaa.
Vähän aikaa tuli mentyä aika pienellä vaatevarastolla, mutta pärjäsin. Ja olen sen jälkeenkin tehnyt virheostoksia, ja kyllä, ne harmittaa. Mutta aina, kun olen tajunnut, että tunnen suurempaa helpotusta kun ajatellen tämän loimen hävittämistä, kuin sen pitämistä--->kiertoon.
Ompelijat ja värjäämiset eivät lisää helpotuksen tunnetta, joten sellaiseen en lähde.
Kuten sanottu, joku muu voi saada siitä sitten hyvän vaatteen.
(Todettakoon, että en ole mikään muotiguru tai clotheshorse tai marie kondo: minulle helpotuksen tuovia vaatteita ovat mm. paksut miesten karstavillaiset villahousut, joissa on sepalus ja kaikki. Ai että ne on lämpimät. En ehkä ole aina kovin tyy
Jos noudattaisin tuota sääntöä, minulle jäisi aamutakki ja kolme paksua villapaitaa. Inhoan ylipäänsä vaatteita ja alaosien hommaaminen vallankin on vaikeaa ja kesävaatteet on kaikkein pahimpia. Sitten kun kerran löydät jotain, mikä on muuten ok, se onkin tekokuitua ja alkaa haista oksennukselta heti kun katsot päin tai sitten saat siitä ihottumaa.
Kokeilisin vyötä pellavapaitamekkoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä tein pari vuotta sitten sen peliliikkeen, että hävitin kaikki vaatteet, jotka eivät saa minua tuntemaan helpotusta, kun vedän ne päälle. Siis sellaista, että kroppa huokaa onnesta että ai että tämä on ihanaa.
Vähän aikaa tuli mentyä aika pienellä vaatevarastolla, mutta pärjäsin. Ja olen sen jälkeenkin tehnyt virheostoksia, ja kyllä, ne harmittaa. Mutta aina, kun olen tajunnut, että tunnen suurempaa helpotusta kun ajatellen tämän loimen hävittämistä, kuin sen pitämistä--->kiertoon.
Ompelijat ja värjäämiset eivät lisää helpotuksen tunnetta, joten sellaiseen en lähde.
Kuten sanottu, joku muu voi saada siitä sitten hyvän vaatteen.
(Todettakoon, että en ole mikään muotiguru tai clotheshorse tai marie kondo: minulle helpotuksen tuovia vaatteita ovat mm. paksut miesten karstavillaiset villahousut, joissa on sepalus ja kaikki. Ai
No, kun minä KonMaritin vaatekaappini, kävi ilmi, että en itse asiassa pidä alusvaatteista. Hetken asiaa kontemploituani ja harjoiteltuani sitten luovuin niistä. Että revi siitä.
Tai on minulla alusvaatteet, aluspaita+alushame tai alusmekko. En vaan pidä liiveistä ja pikkareista. Käsittääkseni kukaan ei ole huomannut mitään, (paitsi mieheni), en ole vilauttanut tahattomasti eikä kukaan tuijota.
Muutenkin on kyllä hyvä tuo, että luopuu kaikista niistä vaatteista mitkä ei tunnu helpotukselta päällä. Koska silloin ajattelee nimenomaan sitä miltä vaate tuntuu, ei visuaalista vaikutelmaa. Paitsi itselleni on kyllä tärkeä se vaatteen värikin, vaikka en peilaa, mutta koko ajanhan se näkyy tuossa alaviistossa.
Ja lopulta sitä huomaa pärjäävänsä aika pienellä vaatevarastolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kokeilisin vyötä pellavapaitamekkoon.
Ap jo vastasi, ettei toimi.
Paitamekko on vihoviimeinen, jos on yhtään tiimalasivartalo. Jos saat hartiat ja persiin mahtumaan, vyötäröllä on metri ylimääräistä kangasta ja vyön lisääminen ei oikeasti paranna vaikutelmaa juurikaan.
Teeppäs ap niin, että laitat nuo listaamasi vaatekappaleet pussiin. Kirjoitat siihen päälle UFF ja päivämäärän. Viet pussin kellariin.
Kahden kuukauden päästä voit sitten hyvällä omallatunnolla viedä sen, jos et ole käynyt avaamassa ja ottamassa vaatteita sieltä.
Silloin et selvästikään katsos ainakaan TARVITSE niitä.
(Säilytysaikaa päättäessä täytyy tietysti vähän huomioida vuodenajat, nyt kun on kohta sykysy, voi olla ettet kesävaatteita niin kaipaisi muutenkaan.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap on nyt saanut täältä toinen toistaan paskempia tuunausneuvoja. Toivottavasti hän tekee sen mikä hänestä hyvältä tuntuu eli heivaa vääränlaisiksi osoittautuneet vaatehanginnat siekailematta UFF:n tai Fidan kierrätyslaatikkoon. Niin minäkin teen, ja Marie Kondolta olen oppinut hyvästelemään hylkäämäni tavarat. Sanon niille kiitos ja hei, ja sitten luovun niistä.
Kaikkien omistamiemme vaatteiden ja muiden tavaroiden tehtävä on palvella meitä. Jos palvelusuhde ei toimi, sitä ei kannata jatkaa.
Vierailija kirjoitti:
Teeppäs ap niin, että laitat nuo listaamasi vaatekappaleet pussiin. Kirjoitat siihen päälle UFF ja päivämäärän. Viet pussin kellariin.
Kahden kuukauden päästä voit sitten hyvällä omallatunnolla viedä sen, jos et ole käynyt avaamassa ja ottamassa vaatteita sieltä.
Silloin et selvästikään katsos ainakaan TARVITSE niitä.
(Säilytysaikaa päättäessä täytyy tietysti vähän huomioida vuodenajat, nyt kun on kohta sykysy, voi olla ettet kesävaatteita niin kaipaisi muutenkaan.)
Pointti on siis se, että tuo "hautomisaika" tekee päätöksenteosta helpompaa, kun olet käytännössä unohtanut koko vaatteet.
Toisaalta silloin ei saa sitä riemua, mikä yleensä tulee kun hävittää jotain nopeasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Teeppäs ap niin, että laitat nuo listaamasi vaatekappaleet pussiin. Kirjoitat siihen päälle UFF ja päivämäärän. Viet pussin kellariin.
Kahden kuukauden päästä voit sitten hyvällä omallatunnolla viedä sen, jos et ole käynyt avaamassa ja ottamassa vaatteita sieltä.
Silloin et selvästikään katsos ainakaan TARVITSE niitä.
(Säilytysaikaa päättäessä täytyy tietysti vähän huomioida vuodenajat, nyt kun on kohta sykysy, voi olla ettet kesävaatteita niin kaipaisi muutenkaan.)
Tuo metodi vain pitkittää kärsimystä ja kuormittaa kellaria.
Vierailija kirjoitti:
Ap on nyt saanut täältä toinen toistaan paskempia tuunausneuvoja. Toivottavasti hän tekee sen mikä hänestä hyvältä tuntuu eli heivaa vääränlaisiksi osoittautuneet vaatehanginnat siekailematta UFF:n tai Fidan kierrätyslaatikkoon. Niin minäkin teen, ja Marie Kondolta olen oppinut hyvästelemään hylkäämäni tavarat. Sanon niille kiitos ja hei, ja sitten luovun niistä.
Kaikkien omistamiemme vaatteiden ja muiden tavaroiden tehtävä on palvella meitä. Jos palvelusuhde ei toimi, sitä ei kannata jatkaa.
Amen. Tuunatessa ja säätäessä vaan haaskaa sen jo menneen rahan lisäksi aikaansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi muuten on helpompi hävittää väärän kokoiset 5 e sukat, kuin 150 e hame? Vaikka kumpikin olisi yhtä huono? Miksi sitä kalliimpaa pitää hautoa kaapissa, vaikka hyvin tietää ettei se raha takaisin tule?
Osaan tehdä tarvittavia muotolaskoksia, jos näyttää hyvältä. Tehdä pitkiä liivejä=hihat pois, tehdä mekosta hameita.
Alue: Aihe vapaa
Tuunaamis- ja värjäämissouvviin ei kannata lähteä, ellei ihan erityisesti nauti sellaisesta. Värjäämisessä, vallankin pellavan, lopputulos ei aina ole ihan varma. Ei niistä valmiiden pussien sävyistä voi olla koskaan 100 % varma.
Itse näkisin, että tuollaisella vaan pitkittää kärsimystä, ja se vaate v-tuttaa aina vaan, kun on kerran alkanut v-tuttaa. Jos sen värjää tai tuunaa, sitten alkaa v-tuttaa että niin paljon LISÄÄ uhrasin aikaa ja rahaa ja tämä on silti ihan pasha.