Haluaisin vain kadota. Masennus ja suunnittelen, jättää somen, työt, kaikki.
Minulla on todella ahdistunut ja kamala olo. Sellainen etten halua yhtään miltään tältä mitä nyt elämässäni teen. Tiedättekö, väärä työ, väärät ihmiset, väärä ympäristö jne.
Oloni on henkisesti hyvin huono ollut jo pitkään. Haluan irroittaa. Kadota vain. Poistaa someprofiilit. Laittaa puhelin pois. Olla yksin.
Muuttaa vaikka Lappiin. En halua elää tätä elämääni.
Kommentit (29)
Vierailija kirjoitti:
No irrottaudu, sen se vaatii että ihan konkreettisesti tekee muutoksia elämäänsä jos nykytilanne aiheuttaa ongelmia.
Juu. Minulla on kohta aika lääkärille. Otan sairaslomaa. Sitten jätän somen. Menen metsään. Täytyy pohtia nyt rauhassa mitä elämältä haluan. -ap
Tosiaan, se on melkein jopa pakollinen asia tehdä,, jos oikeasti etsii itseään. Sä et tuu koskaan löytämään sitä muiden ihmisten joukosta tai sun työpaikalta tai edes sun perheenjäsenistä tai ystävistä tai mistään.
Ne asiat on aina ratkottava itse, otettava etäisyyttä, tehdä oma sisäinen työ rauhassa ja yksin, sen jälkeen tulla takaisin.
Jos kukaan teistä on koskaan perehtynyt esim henkisiin vanhoihin teksteihin tai jopa uskonnollisiin teksteihin, niin ihmisen valaistuminen ja itsensä löytäminen lähtee aina siitä, että ihminen vetäytyy ensin pois toisten ihmisten seurasta, eli ihminen siis tavallaan häviää hetkeksi.
"Jumala eristää ihmisen", se tarkoittaa sitä, että sä löydät itsesi hiljaisuudesta, kun sä olet yksin.
<3
Ainoa mitä mietin, niin laskut pitää maksaa. Täytyy keksiä jotain mikä saa minut taas syttymään ja oikeasti nauttimaan käteni jäljestä. Niin ei ole ollut vuosiin ja minä haluan elämältä paljon enemmän kuin mitä tämä kaikki on.
Olen ihan hukassa. Pakko tulla muutoksia. Ehkä löydän työn jota voi tehdä sellaisessa ympäristössä jossa ei ole paljoa ihmisiä tai saa olla suht rauhassa. Kuitenkin jostain syystä minua kiinnostaa paljon kaupan alan työt, en tiedä miksi. -ap
Vierailija kirjoitti:
Tosiaan, se on melkein jopa pakollinen asia tehdä,, jos oikeasti etsii itseään. Sä et tuu koskaan löytämään sitä muiden ihmisten joukosta tai sun työpaikalta tai edes sun perheenjäsenistä tai ystävistä tai mistään.
Ne asiat on aina ratkottava itse, otettava etäisyyttä, tehdä oma sisäinen työ rauhassa ja yksin, sen jälkeen tulla takaisin.
Jos kukaan teistä on koskaan perehtynyt esim henkisiin vanhoihin teksteihin tai jopa uskonnollisiin teksteihin, niin ihmisen valaistuminen ja itsensä löytäminen lähtee aina siitä, että ihminen vetäytyy ensin pois toisten ihmisten seurasta, eli ihminen siis tavallaan häviää hetkeksi.
"Jumala eristää ihmisen", se tarkoittaa sitä, että sä löydät itsesi hiljaisuudesta, kun sä olet yksin.
<3
Tätä juuri. Olen aivan siinä tilassa, että haluan luoda nahkani yksin rauhassa uudelleen. Pakottava tarve olla yksin ja mennä metsään. Olla aivan rauhassa kaikesta netistä ja somesta. Kuulla mitä minussa on sanottavaa. Jotain siellä on.
Minä jään pois töistä hetkeksi. En oikeastaan välitä miten muuten käy. Jotain nyt on vain tehtävä ja luotettava tähän sisäiseen ääneen.
Sitten kun aikaa on kulunut niin ehkä tiedän mitä ja minne menen, ehkä jotain herää. -ap
Aloita siitä, että jätät somen.
Sitten olet yhteydessä vain parhaimpiin kavereihisi whatsapissa. Vain parhaimpiin ja niihin, jotka ei oo kusipäitä.
Tolla pääset jo heti paremmalle mielelle.
Vierailija kirjoitti:
Aloita siitä, että jätät somen.
Sitten olet yhteydessä vain parhaimpiin kavereihisi whatsapissa. Vain parhaimpiin ja niihin, jotka ei oo kusipäitä.
Tolla pääset jo heti paremmalle mielelle.
Oikeasti en ole ollut tekemisissä vapaa-ajallani paljoakaan ihmisten kanssa mutta olen liikaa yrittänyt kai löytää sieltä somesta sisältöä ja jotain mikä innostaisi minua. Töissä olen ja en jaksa kuunnella yhtään mitään niitä ihmisten avautumisia ja työn ongelmia. En pidä työstänikään.
Käyn töissä, tulen kotiin ja olen lopen uupunut. Mitään todellista iloa ja merkitystä on vaikea löytää. Ainoa minkä koin hetki sitten kun menin metsään, se oli minulle rauhoittava tila. Haluan vain olla todella eristäytynyt ja löytää jonkun sisäisen äänen, tehdä vaikka unelmakartan ja kuunnella itseäni, että mihin suuntaan tässä pitää nyt mennä. -ap
Kukaan tehnyt jotain radikaalia ja jättänyt vain kaiken taakseen? Oikeasti olen täynnä sellaista inhoa, vihaa ja tekisi mieli oksentaa kaikki ulos ja päästää irti. -ap
Ota lomaa. Ehkä joku muu kuin se työ ja se some? Löytyy eri elämäntyyli ja vaihtoehtoa.
Joo. Yksi ystävä lähti henkisesti huonossa jamassa just lappiin yksin.
Sille tielleen hän sitten jäi. Eli en suosittele.
Muuta talveksi Lappiin. Hiihtokeskukset tarvitsevat työntekijöitä. Hakevat jo nyt työntekijöitä. Ehkä osa-aikatyö riittää. Osta asuntovaunua jossa asut.
Vierailija kirjoitti:
Joo. Yksi ystävä lähti henkisesti huonossa jamassa just lappiin yksin.
Sille tielleen hän sitten jäi. Eli en suosittele.
Mitä tarkoitat? Jäi poromiehen patjaksi??
Sairasloma antaa hyvän paussin kerätä voimia ja miettiä mitä haluaa. Jos masennuksen aiheuttajana on selkeästi elämäntilanne niin vaatiihan se ihan konkreettisia muutoksia. Somesta irtautuminen on hyvä juttu. Ei sellaista ole mikään pakko jaksaa, jos se kuormittaa.
Vierailija kirjoitti:
Tosiaan, se on melkein jopa pakollinen asia tehdä,, jos oikeasti etsii itseään. Sä et tuu koskaan löytämään sitä muiden ihmisten joukosta tai sun työpaikalta tai edes sun perheenjäsenistä tai ystävistä tai mistään.
Ne asiat on aina ratkottava itse, otettava etäisyyttä, tehdä oma sisäinen työ rauhassa ja yksin, sen jälkeen tulla takaisin.
Jos kukaan teistä on koskaan perehtynyt esim henkisiin vanhoihin teksteihin tai jopa uskonnollisiin teksteihin, niin ihmisen valaistuminen ja itsensä löytäminen lähtee aina siitä, että ihminen vetäytyy ensin pois toisten ihmisten seurasta, eli ihminen siis tavallaan häviää hetkeksi.
"Jumala eristää ihmisen", se tarkoittaa sitä, että sä löydät itsesi hiljaisuudesta, kun sä olet yksin.
<3
Tässä on hyvä teksti. "Tunne itsesi" on pätevä aina antiikista asti.
Tulee myös mieleen mietelause:
"Moni olisi pelkuri, jos vain uskaltaisi"
Mä suosittelen olemaan ilman nettiä.
Yhtäkkiä elämä valoistuu, kun lopettaa olemasta netissä. Sen eron huomaa yleisemmin parin viikon päästä, kun ei ole LAINKAAN käyttänyt nettiä, edes kertaakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No irrottaudu, sen se vaatii että ihan konkreettisesti tekee muutoksia elämäänsä jos nykytilanne aiheuttaa ongelmia.
Juu. Minulla on kohta aika lääkärille. Otan sairaslomaa. Sitten jätän somen. Menen metsään. Täytyy pohtia nyt rauhassa mitä elämältä haluan. -ap
Ei somettaminen ole mikään pakko tai velvollisuus. Itse lopetin somen käytön. Vuosi sen jälkeen yksi somekaveri soitti minulle ja kysyi, että olenko masentunut kun en someta? Minä vastasin, että somettamiseen menee niin paljon aikaa elää hyvää elämää että päätin elää ilman somea. Olen onnellinen.
Jos joku ei osaa laittaa meiliä tai tekstaria jos ei ilkeä soittaa niin sellainen ihmissuhde on kyllä muutenkin sitten huteralla pohjalla. Onneksi voi tutustua uusiin ihmisiin, jotka elävät tätä elämää eivätkä ole somen orjia.
Vierailija kirjoitti:
Sairasloma antaa hyvän paussin kerätä voimia ja miettiä mitä haluaa. Jos masennuksen aiheuttajana on selkeästi elämäntilanne niin vaatiihan se ihan konkreettisia muutoksia. Somesta irtautuminen on hyvä juttu. Ei sellaista ole mikään pakko jaksaa, jos se kuormittaa.
Masennukseen ei vain nykyään oikein anneta sairaslomaa. Töihin vain, se kuntouttaa. Tiedän tämän ystäväni vaikeaa masennusta seuranneena. Toinen, itsetuhoinen pääsi saikulle, mutta hän oli todella sekaisin.
Kasvoin itse toksisessa kodissa, mutta kesti kauan tajuta, että pidättelen tunteita liikaa koska niiden ilmaisu ei ollut turvallista lapsena. Etenkin intohimon tunnetta pitäisi ilmaista enemmän, koska siitä saa energiaa. Tuntuu, että tästä ei paljoa puhuta, vaikka monella toksisessa perheessä kasvaneella varmasti sama ongelma.
No irrottaudu, sen se vaatii että ihan konkreettisesti tekee muutoksia elämäänsä jos nykytilanne aiheuttaa ongelmia.