Usein surkutellaan kun joku kuolee yksin kotiinsa eikä kukaan huomaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä väliä? Kämpän saa siivottua ja otsonoitua. Mä todennäköisesti olen yksi niistä joka kuolee yksinään, en jaksa tätä murehtia, elämisessä on tarpeeksi huolen aihetta.

-Välttämättä siivous ja otsonointi ei riitä jos ap on lojunut kämpässä kovin kauan. Hajun poistamiseksi joudutaan kaikki puuosat, lattialistat, keittiökalusteet, kaapit ym. hävittämään. Lattia kuoritaan. Seinät saatetaan piikata betoniin asti, eli saneerauremonttiin menee pahimmillaan kymmeniä tuhansia euroja.

Perillisiä ei ainakaan naurata, saati taloyhtiön muita asukkaita. Jos perillisillä ei ole varaa mnenee kämppä lunastukseen, taloyhtiö maksaa viulut ja asunnon, ehkä koko talon, maine on sellainen että kukaan ei sinne enää halua muuttaa.

 

No, olen todella pahoillani aiheuttamastani vaivasta. En vaan voi asialle mitään, jos voin,  yritän kuukahtaa pihalle.

Sinun pyyntöä ei varmaan voitu hyväksyä kun se olisi liikaa kuiten jollekin vapaaehtoiselle. Odottaa toisen kuolemaa ja soittaa välillä että joko kupsahti. Sitähän alkaisi stressaamaan ja huolehtimaan ja syyttämään itseään sitten että olisiko voinut pelastaa jos olisi ajoissa huomannut ettei vastaa ja soittanut apua.

Ei kukaan mikään kuoleman viestin tuoja halua olla.

Vähä naputtelet koodia ja atk hoitaa ,jos et kuittaa(jotain tms) niin kone soittaa  112.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko kysynyt yksityisestä kotihoidosta? Luulisi että sieltä saa jonkun varmistamaan kerran päivässä että olet hengissä.

En ole kysynyt, koska en tarvitse sairaanhoitoa, vain varmistuksen, etten mätäne kotona viikkokaupalla.

Minua taas ei haittaa vaikka mätänisinkin (olisipa minusta edes kerran haittaa ja harmia vittupäänaapureille) mutta yhtään ei hotsittaisi maata kuolaamassa eteisen lattialla viikkoa jonkun slaagin jälkeen ennen kuin menee henki.

Vierailija kirjoitti:

Sinun pyyntöä ei varmaan voitu hyväksyä kun se olisi liikaa kuiten jollekin vapaaehtoiselle. Odottaa toisen kuolemaa ja soittaa välillä että joko kupsahti. Sitähän alkaisi stressaamaan ja huolehtimaan ja syyttämään itseään sitten että olisiko voinut pelastaa jos olisi ajoissa huomannut ettei vastaa ja soittanut apua.

Ei kukaan mikään kuoleman viestin tuoja halua olla.

No, sellaiseksi voi joutua ihan kuka tahansa, joka on ihmisten kanssa tekemisissä. Voi sattua esim vanhusten kanssa toimivalle vapaaehtoiselle.

Vierailija kirjoitti:

Ap ei ilmeisesti käy töissä? Siellä poissaolo huomattaisiin nopeasti.

Toki huomattaisiin, mutta mitä sitten? Työsuhde päättyisi kun olisi määrän x päiviä poissa ilmoittamatta ja siinäpä se. 

Pidän väliovea kiinni ja annan ilmaisjakelun tulla tämän takia, koska postin tursuaminen luukusta alkaa jossain vaiheessa herätellä paatuneimpiakin ihmisiä. 

Oletko harkinnut turvaranneketta.?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap ei ilmeisesti käy töissä? Siellä poissaolo huomattaisiin nopeasti.

 

 

 

Toki huomattaisiin, mutta mitä sitten? Työsuhde päättyisi kun olisi määrän x päiviä poissa ilmoittamatta ja siinäpä se. 

Kyllä kai normaalisti työkaverit ainakin huolestuisivat? Vaikea kuvitella, että jonkun poissaolo kuitattaisiin olankohautuksella ja sillä, että työsuhde päätetään kun x päivää on kulunut.

Voisi olla sellainen palvelu, että jos ei ole pankkikorttia käyttänyt/käynyt mobiilipankissa viikkoon, siitä menisi hälytys kotipalveluun, josta soitettaisiin ja jos eivät saa puhelimella kiinni niin käytäisiin katsomassa paikan päällä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap ei ilmeisesti käy töissä? Siellä poissaolo huomattaisiin nopeasti.

 

 

 

Toki huomattaisiin, mutta mitä sitten? Työsuhde päättyisi kun olisi määrän x päiviä poissa ilmoittamatta ja siinäpä se. 

Mitäkö sitten? Etkö itse tekisi mitään, jos työkaverisi ei yhtäkkiä enää tulisikaan töihin? Vaikea kuvitella, että omassa tiimissä jonkun katoaminen ohitettaisiin kokonaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap ei ilmeisesti käy töissä? Siellä poissaolo huomattaisiin nopeasti.

 

 

 

Toki huomattaisiin, mutta mitä sitten? Työsuhde päättyisi kun olisi määrän x päiviä poissa ilmoittamatta ja siinäpä se. 

Mitäkö sitten? Etkö itse tekisi mitään, jos työkaverisi ei yhtäkkiä enää tulisikaan töihin? Vaikea kuvitella, että omassa tiimissä jonkun katoaminen ohitettaisiin kokonaan.

Olihan sitä joku lähtenyt työporukasta kesken lounaan vessaan, ja märäntynyt siellä sitten pari viikkoa. 

Muistan kun aikoinaan sinkkuelämää sarjassa oli jakso, jossa kauhisteltiin juuri tuota ja etsittiin epätoivoisesti kumppania ettei jäätäisi mätänemään yksin omaan kotiin kun kuolee. Toisaalta amerikkalaiset balsamoivat ruumiinsa etteivät ne mätänisi edes haudassa. 

En tiedä mikä siinä oikeastaan olisi niin kauheaa. Itse toivon mätäneväni niin että asunto täytyy remontoida betonia myöten. Ja toivon että seuraava asukas vielä haistaa kalman hajun. 

Toiveeni olisi kuitenkin kokea luonnollinen kuolema luonnon helmassa. Ehkä joku koira sitten löytää ja nostaa koipea niin että samalla ulkoiluttaja huomaa. Se on kuitenkin vain ruumis. 

Mulla lapset katsoo whatupista milloin olen viimeksi käynyt paikalla.  Kesällä käyn kala ja marjareissuilla niin lähetän sijaintini jollekin lapsistani mihin auton jätin.  On ollut terveysongelmia ja välimatka lapsiini satoja kilometrejä.

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä on todella järkyttävää että ihmisellä ei ole edes sitä yhtä ystävää joka ihmettelisi jos ei kahteen päivään kuulu mitään. 

No höpsis. Mulla on paljon ystäviä, joiden kanssa en välttämättä ole viikkokausiin yhteydessä. Toisia tapaan ehkä kerran viikossa tai harvemmin. Jonkun kanssa ei olla nähty kuukausiin, toisen kanssa nähtiin viime viikolla ja sitten taas on taukoa. Viestitellään, kun tulee joku juttu mieleen, mutta ei kenenkään kanssa päivittäin. Eikä kukaan ihmettele, jos ei toisesta kuulu päiviin. Sitten voi ihmetellä, jos yhteydenottoihin ei vastata, mutta ei me kukaan olla jatkuvasti toisiimme yhteydessä.

Miksi sinua kiinnostaa kuolleen ruhosi kunto ja sijainti? En ymmärrä.

Jos asuu taloyhtiössä, niin ottakaa asia esille taloyhtiön kokouksessa. Tai kysy suoraan puheenjohtajaa tai turvasuunnitelman laatijaa tms.

Voisin soittaa, jis olisi numero tai jokin muu yhteydenottokeino.

Entä what's app ja sukulaiset. Tai someryhmä tälle asialle. Tukihenkilö tai ystävätoiminta. Sitten on hälytysranneke. Tai eri naapuri. Ehkä se vielä järjestyy. Uusia tuttujakin voi joskus osua. Vaikeaa kyllä tavallaan.

Vierailija kirjoitti:

Muistan kun aikoinaan sinkkuelämää sarjassa oli jakso, jossa kauhisteltiin juuri tuota ja etsittiin epätoivoisesti kumppania ettei jäätäisi mätänemään yksin omaan kotiin kun kuolee. Toisaalta amerikkalaiset balsamoivat ruumiinsa etteivät ne mätänisi edes haudassa. 

En tiedä mikä siinä oikeastaan olisi niin kauheaa. Itse toivon mätäneväni niin että asunto täytyy remontoida betonia myöten. Ja toivon että seuraava asukas vielä haistaa kalman hajun. 

Toiveeni olisi kuitenkin kokea luonnollinen kuolema luonnon helmassa. Ehkä joku koira sitten löytää ja nostaa koipea niin että samalla ulkoiluttaja huomaa. Se on kuitenkin vain ruumis. 

Olisi kauheaa että joutuisi etsimään kumppania epätoivoisesti tuon asian takia. :)