Lähtisittekö jo varatulle lomamatkalle, kun omainen sattui kuolemaan ja jättäisitte muille ne kukkien ja arkun valinnan?
Lomamatka varattu yli puoli vuotta sitten. Hautajaisiin kyllä pääsen perheeni kanssa menemään.
Kommentit (28)
Tietysti lähtisin. Lähtisin, vaikken pääsisi hautajaisiinkaan. Ei hautajaiset, eikä etenkään vainaja yhtä vierasta kaipaa.
Riipuu miten läheinen omainen? Tässä tapauksessa ei vissiin kovin läheinen, jos edes pystyy ajattelemaan lähtevänsä lomamatkalle.
Lähtisin. Kukat ja arkun voi muutkin valita. Ei se siitä vähemmän kuolleeksi muutu vaikka pysyisit Suomessakin.
Lähtisin, jos muut todella pystyvät tekemään ne järjestelyt. Sen sijaan jos lomamatka aiheuttaisi sen, että itkevä leski joutuu yksin jaksamisensa rajoilla hoitamaan kaiken, niin peruisin matkan ja jäisin auttamaan.
Lähtisin. Arkun ja kukkien valintaan menee 10min ja sen voi hoitaa myös etänä.
No en lähtisi, jos kyseessä on omat vanhemmat. Silloinhan olen itse niitä hautajaisia järjestämässä ja vieraat ottamassa vastaan.
Tuskin voisin lähteä oman fiilikseni takia, jos kyseessä oma äiti, isä, mies tai lapset. Muiden kuollessa varmaan voisin lähteä.
Jos pystyt ja muut ovat valmiit tekemään sinunkin osuutesi (valkkaamaan arkut ym) niin sit mene vain.
Onko tuo arkun ja kukkien valinta pitkä ja vaikea prosessi?
Lähtisin. JOS vainaja ei ole oma äiti, isä, puoliso, lapsi tai sisarus.
Vierailija kirjoitti:
No en lähtisi, jos kyseessä on omat vanhemmat. Silloinhan olen itse niitä hautajaisia järjestämässä ja vieraat ottamassa vastaan.
Mitkä vieraat? Aloittajahan kirjoitti, että ehtii hautajaisiin paikalle.
Arkun ja kukkien valitsemiseen menee muutama minuutti ja senkin voi hoitaa netissä. Samoin muistotilaisuuden ajan, paikan ja pitopalvelun.
Riippuisi omasta fiiliksestä ja jaksamisesta (jopa omien vanhempien kyseessä ollessa, matka saattaisi olla jopa hyväksi omalle päälle). Noihin valintoihin ja moniin muihin järjestelyihin/asioiden hoitoon pystyy osallistuun etänä.
Vierailija kirjoitti:
No en lähtisi, jos kyseessä on omat vanhemmat. Silloinhan olen itse niitä hautajaisia järjestämässä ja vieraat ottamassa vastaan.
Suomessa pääsääntösesti kuoleman ja hautajaisten välissä useampi viikko. Eli jos tosiaan kuoleman aikoihin lähtö ja kyseessä viikon tai kahden reissu, niin hyvin ehtii takas ennen hautajaisia.
Sun pitää olla todella läheinen jos arkkukin pitäisi valita. Eli siis sun puoliso vai lapsi on nyt kuollut? Ehkä lähtis, jaksais lähteä siis. Eiköhän rahat saa takas helpostikin.
Vanhemman arkun voi valita mahdollinen puoliso tai sisaret.
Kukkia saa pellolta.
Oliko se sun mutsis/faijas ja sinä ainoa lapsi? No siinä tapauksessa vähän ihmettelisi. Mutta muuten ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No en lähtisi, jos kyseessä on omat vanhemmat. Silloinhan olen itse niitä hautajaisia järjestämässä ja vieraat ottamassa vastaan.
Suomessa pääsääntösesti kuoleman ja hautajaisten välissä useampi viikko. Eli jos tosiaan kuoleman aikoihin lähtö ja kyseessä viikon tai kahden reissu, niin hyvin ehtii takas ennen hautajaisia.
No vanhempien kuollessa, paljon porukkaa tuli kylään kukkatervehdyksineen ja piti sitten järjestää myös ne hautajaiset. Otin siis lomaa hautajaisten järjestämiseen, mutta minun kohdalla tilanne siis eri kuin ap:llä.
Jos velvollisuutena on vain ostaa jotain kukkia, niin ei kai sen takia mitään lomaa tarvitse jättää väliin.
Lähtisin, loma voi piristää niin ei tarvitsea olla surullinen kokoajan.
Kuka ne kaikki hautajaisasiat sitten järjestää? Jätätkö liikaa vastuuta muiden harteille?
Minä autoin paljon vanhempiani hautajaisten järjestelyssä. Mietin musiikit kappeliin, suunnittelin kuolinilmoituksen ja lisäksi kävin läpi vainajan paperit jo perunkirjoituksia varten. Vanhempani valitsivat sitten arkun ja hautakiven ja hoisivat pankkiasiat.
Vierailija kirjoitti:
Lähtisin, loma voi piristää niin ei tarvitsea olla surullinen kokoajan.
Vaikka oma lapsesi olisi kuollut?
Kun lapseni kuoli, tietenkin peruin matkan jonka olin varannut puoli vuotta aiemmin. Kuolemaan liittyi nimttäin melko paljon muutakin kuin vain arkun ja kukkien valintaa.
Riippuisi jaksamisesta mutta ei siinä muuten mitään väärää olisi.