Kadutko lasten hankkimista tähän maailmaan?
Lapset eivät enää tuo iloa ja onnea elämään samalla tavalla kuin ennen, vaan jatkuvasti pitää pelätä, että he pilaavat elämäsi: on jengirikollisuutta, huumekokeiluja, someriippuvuutta, nuoret pojat vihaavat naisia... Mitä järkeä enää hankkia lapsia? Ei ole edes takeita, että lapsesi tulee huolehtimaan sinusta vanhoina päivinä, vaan todennäköisesti joudut kitumaan erityislapsesi tai huumeriippuvaisen omaishoitajana. Omalla kasvatuksella ei enää ole mitään väliä, kun internet ja muut lapset vaikuttavat niin vahvasti lapsen kehitykseen. Koulujärjestelmä on täysin romutettu ja lapsesi ei tule työllistymään.
Olen NIIN onnellinen, ettemme mieheni kanssa painostuksesta huolimatta sortuneet hankkimaan lapsia. Avio-onnea kestänyt jo 12 vuotta ja sitä ennen toiset 10 vuotta parisuhteessa. Kaikki tuttuni, jotka hankkivat lapsia, erosivat 1-3 vuoden päästä lapsen syntymästä.
Kommentit (34)
Imettäminen tuo myös mukanaan koko joukon tunteita. Olen ylpeä siitä, että pystyn tarjoamaan hänelle kaiken tarvitsemansa. Välillä tunnen huolta ja epävarmuutta, riittääkö maito vai saako hän tarpeeksi, mutta jokainen tyytyväinen ilme hänen kasvoillaan rauhoittaa minut. Tämä on meidän matkamme, ja jokainen päivä tuo mukanaan uusia haasteita ja ilon aiheita.
Tunnen, kuinka vauva etsii rintaani, hänen pientä suuta hänen ponnistellessaan löytääkseen oikean paikan. Se hetki, kun hän saa otteen, on kuin taikuutta. Mielihyvä valtaa minut, kun huomaan, kuinka luontaisesti tämä kaikki tuntuu. Olen äiti, ja tämä on juuri se hetki, jota olen odottanut.
Sitä kun ei ikinä elämässä tiedä mitä tapahtuu. Yhtälailla avioliittokin voi olla ihana tai kamala. Lapsen saaminen voi olla ihanaa tai kamalaa. Uuden työn valitseminen voi olla mahtava tai surkea päätös.
Hymyilyttää, kun tuijotan vauvan kasvoja. Hänen pienet, sulavat piirteensä ja tyytyväinen ilmeensä saavat minut tuntemaan itseni täydelliseksi. Joka kerta, kun hän vie kätensä rintaansa vasten, sydämeni sykähtää. Olo on sellainen kuin olisin löytänyt itseni uudelleen, kuin vauva olisi minussa herättänyt jotain syvällä piilossa ollutta.
Vierailija kirjoitti:
Olisin äärettömän onneton, jos en olisi äitiyttä saanut kokea, en ikinä ikinä antaisi tai vaihtaisi sitä kokemusta, onnea ja rakkautta pois.
T. 2 nuoren aikuisen äiti
Ilmeisesti lapsesi kasvoivat ideaalilla tavalla, se on hieno asia. Mietin vain niitä naisia, joilla oli ruusuiset kuvat äitiydestä ja joutuivatkin toteamaan lasten hankkimisen olleen suuri virhe.
Ei vauvan masuun kättä vasten painautumisen kokemusta ollut itsellä odotusaikana, kuten joillain. Aika rauhallinen vauva oli odotusaikana, ei paljon liikkunut. Mitä nyt vain alkoi "hikkailla" aina, kun kuuntelin luentoa tai luin tenttiin. 💕
Vierailija kirjoitti:
Sitä kun ei ikinä elämässä tiedä mitä tapahtuu. Yhtälailla avioliittokin voi olla ihana tai kamala. Lapsen saaminen voi olla ihanaa tai kamalaa. Uuden työn valitseminen voi olla mahtava tai surkea päätös.
Uudesta työstä voi aina irtisanoutua ja etsiä uuden paikan. Miehiäkin tulee ja menee jos sopiva ei osu kohdalle, jotkut saatttavat jopa tajuta jossain vaiheeessa elämäänsä etteivät pidä miehistä ollenkaan. Kun synnytät lapsen, joka paljastuukin riippakiveksi loppuelämäksesi, et voi noin vain tehdä tehtyä tekemättömäksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisin äärettömän onneton, jos en olisi äitiyttä saanut kokea, en ikinä ikinä antaisi tai vaihtaisi sitä kokemusta, onnea ja rakkautta pois.
T. 2 nuoren aikuisen äiti
Ilmeisesti lapsesi kasvoivat ideaalilla tavalla, se on hieno asia. Mietin vain niitä naisia, joilla oli ruusuiset kuvat äitiydestä ja joutuivatkin toteamaan lasten hankkimisen olleen suuri virhe.
Mikä on sinusta tuo "ideaali" tapa?
Mulla on kolme lasta, ja lievää katumusta on. Maailma, jonka lapset joutuvat aikuisena näkemään, on todennäköisesti aika lohduton ja näköalaton.
Tällä hetkellä minua surettaa se, minkälaista nuorten välinen kanssakäyminen on. Meillä on tiukat rajoitukset puhelimelle, mutta mitäpä se hyödyttää kun eivät lapset näe kavereitaan spontaanisti juuri koskaan, kun kaikki ovat naama kiinni puhelimessa. Puhelin roikkuu kädessä silloinkin kun kaverit ovat joskus kylässä. Todella surullista.
On ollut raskasta ajoittain, mutta kyllä lapset ovat elämäni ilo. Nyt jo nuoria ja vaikka ajoittain rajoista väännetty, niin uskon, että kunnon kasvatuksella kasvatetaan kunnon nuoria ja aikuisia. Näin ainakin meillä. Lapset nyt 16 v. Ja 18 v.
Minusta aloittajan viesti henkii katkeruutta ja surua siitä, että hänellä ei ole omia lapsia.
Aikoinaan en olisi uskonut, millaiseen maailmaan he tulisivat vartuttuaan joutumaan. Vuosituhannen alussa maailmassa oli vielä toivoa ja optimismia. Nyt on näkyvillä pelkkää alamäkeä. Optimismi ja elämänusko on nuorilta aikuisilta suureksi osaksi kuollut. Tämän vuoksi suuri osa oman sukupolveni lapsia hankkineista ei tule koskaan kokemaan isovanhemmuutta.
Parasta mitä minulle on tapahtunut, ovat kaksi lastani. Ovat nyt aikuisia. Olen edelleen naimisissa saman miehen kanssa. Rajoja ja rakkautta.
Suomalaiset naiset vihaavat suomalaisia miehiä niin en halua että lapseni joutuvat kärsimään vähemmistönä omassa maassaan
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisin äärettömän onneton, jos en olisi äitiyttä saanut kokea, en ikinä ikinä antaisi tai vaihtaisi sitä kokemusta, onnea ja rakkautta pois.
T. 2 nuoren aikuisen äiti
Ilmeisesti lapsesi kasvoivat ideaalilla tavalla, se on hieno asia. Mietin vain niitä naisia, joilla oli ruusuiset kuvat äitiydestä ja joutuivatkin toteamaan lasten hankkimisen olleen suuri virhe.
Mikä on sinusta tuo "ideaali" tapa?
Vastuuntuntoisuus: Tekevät asioita koska ne pitää tehdä, ottavat vastuuta kun tekevät jotain väärin, eivät edes ajattele syyttävänsä muita asioista jotka itse ovat ryssinneet (ellei tästä ole painavia todisteita, että joku muu on syyllinen).
Ahkeruus: Työskentelevät kovasti ilman, että tähän pitää erikseen käskeä, ja kykenevät ja haluavat tekemään enemmänkin.
Rehellisyys: Eivät valehtele, ikinä.
Itsneäisyys: Kykenevät ottamaan vastuuta itsestään (varsinkin aikuisena), heihin voi luottaa että saavat jotain aikaiseksi ja pysyvät poissa pahanteosta ilman, että pitää olla jatkuvasti vahtimassa.
Rohkeus: Heillä on selkärankaa puolustaa itselleen tärkeitä asioita, eivätkä lähde muiden nuorten hölmöilyyn mukaan koska eivät uskalla erottua muista.
Kohteliaisuus: He puhuvat ja käyttäytyvät kohteliaalla tavalla, eivät ole röyhkeitä tai ilkeitä, pyrkivät tekemään hyvää itsensä ja muiden eteen.
Rationaalisuus: Toimivat loogisesti ja järkevästi, eivät ole täysin tunteidensa vietävissä. Erityisen tärkeää tyttölapsille, joilla riski lähteä huonon miehen matkaan tunteidensa takia.
Luitteko muuten Helsingin Sanomien jutun nuorten lisäntyyneestä väkivallasta? Jopa kokeneet poliisit ovat järkyttyneitä siitä, millaisia ihmishirviöitä lapsista on tullut.
Olisin äärettömän onneton, jos en olisi äitiyttä saanut kokea, en ikinä ikinä antaisi tai vaihtaisi sitä kokemusta, onnea ja rakkautta pois.
T. 2 nuoren aikuisen äiti