Yliajattelu, mistä se kertoo?

Yli ajattelu on Viikarointia, ja yläajattelu on Anttilaa. 😁Noillakin pääsee kahmimaan rahaa. 

Yliajattelu, kun se on algoritmien rakentamista, toimii minulla hyvin. Kun yliajatteluni kohdistuu siihen, minkä vaikutuksen olen tehnyt toisiin, on valitettavaa. Jokaisella ihmisellä on eri odotukset sanomisistani ja tekemisistäni, joten kaikkien toiveita ei voi toteuttaa. Yhden mielestä liikunta on turhaa,  toisen mielestä kunnioitettavaa. En vatvo muiden näkemyksiä, vaan liikun omasta ilosta.

Olet epävarma, et luota  itseesi.

Yliajattelen ja pyöritän hirvittävästi asioita. Olen yllättynyt, että olen vielä järjissäni. Olen onnellisessa suhteessa mutta välillä saatan löytää itseni lukemasta vanhoja suhteita koskeneita keskusteluja jne. Ajattelen, että mitähän se eksä ajattelee minusta. Tiedostan samalla, ettei välttämättä yhtään mitään, erosta kun on jo vuosikausia. Saatan ajatella, mitä haluaisin hänelle vielä sanoa, että hän ymmärtäisi minua paremmin. Vaikka eihän sillä ole mitään väliä! Kyse ei ole siitä, että haluaisin olla hänen kanssaan. Ajattelen skenaarioita mitä ei ole tapahtunut eikä todennäköisesti tapahdu koskaan. Ajattelen tulevia asioita ja tapahtumia tasoa; mihinhän astiaan voisin jouluna tehdä munavoin... 

Olen pohtinut, että valmistaudunko tällä ajatusmyrskyllä kaikkiin mahdollisiin skenaarioihin, ettei mikään vain voisi tulla puuntakaa ja satuttaa. Käyn psykoterapiassa, en tiedä onko lapsuuden kokemuksilla miten paljon osuutta mihinkin.. Olisi kiva joskus vaihtaa aivoja jonkun kanssa, niin kokisi että millaista se muilla on. :D

Liiasta vatvomisesta pääsee kirjoittamalla asiat muistiin. Sitten ne ovat vihkossa siinä muodossa, mihin kulloisenkin päivän mietiskely johti ja päätyi. Jonain toisena päivänä on hyvä alleviivata ne parhaat kohdat ja jatkaa niistä tai aloittaa kokonaan uudelleen, jos johtopäätökset eivät tyydytä tai olet huomannut jonkun aivan uuden vaikuttavan seikan tms. Ei tarvitse jankata ja pyöritellä päässään niitä samoja juttuja uudelleen ja uudelleen, vaan pääsee eteenpäin, mikä on tärkeintä. Ja lopulta löytyy se paras ratkaisu.

Yliajattelu tarkoittaa mielestäni sitä, että teoretisoidaan liikaa ja mietitään aivan absurdejakin malleja, kun pitäisi keskittyä asiaan. Silloin päädytään hyvin helposti noidankehään "Ei voi tehdä sitä eikä tätä, kun ...", yhä uudelleen ja uudelleen ja aina on joku suunnitelman kaatava este edessä. Tai takerrutaan johonkin pikkuasiaan, joka mukamas on hyvinkin tärkeä.