Miten päästä liiallisesta murehtimisesta eroon?

Luon päässä pahimman mahdollisen skenaarion, ja totean että "bring it on!".

Mitä ikinä tulee, siitä selviän, tai jos en, sitten kuolen ja mikään ei enää haittaa. On toiminut aika hyvin.

Ajatukset tulevasta, katastrofiajatukset yms. ovat vain ajatuksia. Tulevaisuutta ei voi ennustaa. 

No joskus ei itsensä vakuuttelu tai muu toiminta auta ja sitten auttaa lääkitys.

Oon mennyt pelkoja kohti (en kaikkia). Maailma ei oo silti kaatunut ja elämä romahtanut. Mut ensiapuna meen luontoon/metsään kävelemään, se on parasta terapiaa. Itseasiassa just kans menossa itse, kun tuntuu että pää sekoaa työstressin takia. Asioista puhuminen läheisille auttaa myös.

N32

1. Erota mikä on sun asia ja mikä toisten.

2. Erota mikä on muiden tunteet ja omat. Ei ota muiden liikaa tai taakkoja. Vaikka olisi avulias.

3. Mieti mitä materiaalia et ota nyt somesta, tv tai uutiset, videot. Mitä tunget itsestäsi poispäin mieluummin tai tauko siitä, irrottautuminen. Entä mihin et usko tai uskot.

4. Kohdistaako pomo tai muu vaatimuksia. Milloin sä voit hallita arkea ja elämääsi ilman sitä heidän kuormaa. Mitkä on sun tavoitteet tai rentoutuminen.

5. Mille asialle voit jotain ja mille ei. Jos ei just nyt voi mitään, sitten ei voi. Mitä sillä sitten tekee. Vai kiusaako jokin, auttaako sukulainen siinä asiassa. Vai irrottautuminen siitä tai niistä.

6. Onko toisella joku helpottava näkökulma asiaan, vaikka palstalla tai muualta.

Vähennä stressiä ja kuormaa. Vältä negatiivista ja etsi pieniä positiivisia ajatuksia. Kohta on enemmän positiivista tai neutraalia.

Kun tulee kurja ajatus älä jää siihen vellomaan, vaan heti kun tiedostat sen niin sano itsellesi: "Paska ajatus, keksi parempi". Silloin aivot alkaa tarjoamaan sinulle jotain muuta. Jatka kunnes vastaan tulee joku parempi.

Ai niin. Yksi keino on selvittää negatiivisen lähteet ja murheiden. Heivata tai käsitellä vähän. Ja positiivista tilalle. Matalapaine pitää tiedostaa säässä. Ja ottaa lämpöä tai rauhaa.

Hyviä neuvoja tullut. Akuuttiin murehtimiseen auttaa myös aivon jallitus: ota kylmä suihku. Juokse kovaa. Harrasta seksiä. Laula niin että naapuritkin kuulee. Silitä kissaa tai kumppania.

Vierailija kirjoitti:

Ala juomaan.. "kuperkeikkaviinaa"!

Pöllö-öljy auttaa!

Kieltäydy ajattelemasta asiaa ja ala ajatella muuta. Säästä ikävät ajatukset tiettyyn päivään, ahdistavia ajatuksia ei tarvitse ajatella jatkuvasti. Se ei auta mitään.

99,999999% asioista mitä murehtii ei tapahdu koskaan. Heität vain roskiin jokaisen hetken elämästäsi nyt kun mietit asioita mitä ei ole eikä tule. Ihan pelkkä rentoutuminen auttaa. Jos ympärillä on stressiä, se aiheuttaa jo murehtimista itsessään, kireä mieli murehtii, rentoutunut mieli ei edes tiedä mitä on murehtiminen.

Puhu jollekin. Itsellä menee murehtiminen välillä yli, jos vaan mietin asioita itsekseni, mutta jos saan sanottua jollekin, että ahdistaa niin se vie jo ison osan ahdistuksesta pois. Ei sitä tarvitse alkaa itenkään pitkän kaavan mukaan märehtiä yhdessä, mulla riittää pelkkä asian mainitseminen.

Älä jää toimettomaksi. Otse käyn töissä, teen ylitöitäkin usein, kerään marjoja ja sieniä, ulkoilen ja harrastan ja puuhaan. Luennjankatson leffoja. Puhun läheisten kanssa kaikesta.

Virkkaan.V ie ajatukset pois kaikesta

Stoalainen filosofia ja mahdollisen alkoholinkäytön lopettaminen.

Älä murehdi mitä VOI tapahtua, murehdi vasta JOS tapahtuu.

Voin minäkin täyttää pääni liudalla "mitä jos.." skenaarioita, mutta useimmat niistä eivät hyödytä minua mitenkään. 

Hassua, mietin juuri tänään sitä, miten melkein kaikki kärsimys on vain päässäni.

Toki välillä särkee ja on vaikeaa oikeastikin, mutta enin osa kokemastani tuskasta on pelkoa tulevasta tai häpeää menneestä. Siis ihan vain omien ajatusteni aiheuttamaa. Toisin sanoen vältettävissä.

Entä jos olisin kuin kissani: hän ei oletettavasti mieti, mitä kaikkea tyhmää tuli tehtyä pentuna, tai mitä kauheaa mahtaa tulevaisuudessa tapahtua, ja saako hän huomenna tonnikalaa vai jääkö ilman. En ainakaan usko. ?

Miksi en olisi kuin kissani: eläisin vain nykyhetkeä, mikä ei muuten ole ollenkaa hullumpaa: kävin just saunassa, on rento ja kiva olo, ei huomenna töitä, on lämmin ja ihana ilta.

Että kärsisi vasta sitten, kun siihen on oikeasti aihetta, eikä maalaisi kauhuskenaarioita turhaan päässään. Siihen pyrin.

Paskoja neuvoja. Minä toimin päinvastoin: pakenemisen, kieltämisen ja välttelemisen sijaan ajattelen vaikeita asioita niin paljon kuin jaksan, koska niillä on minulle jotain tärkeää sanottavaa, ja kun olen niiden ytimessä, ne lopulta antavat minun ajatella muutakin.

Ehkä tunnelma pitäisi saada paremmaksi ja ilmapiiri. Jos on liian totista menoa, sitten voisi tuoda iloa jostain. Mistä ylipäänsä nauttii, mikä on hyvät asiat ja piristävät.

Rukoilu