Lue keskustelun säännöt.
Lasten harrastusten joustamattomuus?
Kysyn mielenkiinnosta teidän, lastenne ja lastenne harrastusten järjestäjien suhtautumista harrastuksiin osallistumiseen.
Tuttavapiirissäni on useita perheitä, joissa päiväkoti- tai ala-asteikäisten lasten harrastukset on niin kiveen hakattuja, ettei niistä voi koskaan poiketa.
Esim. hyvän ystäväni kanssa on ehkä kolme vuotta jo puhuttu ratsastusvaelluksesta "joku viikonloppu", mutta koskaan tämä ei ole toteutunut, sillä ystäväni on jatkuvasti kuskaamassa poikaansa jäähallille, joka viikonloppu. Poika on nyt tokaluokkalainen.
Oman nyt 3.luokkalaisen tyttäreni synttäreiltä jää aina muutama lapsi pois, koska heillä on ratsastusta/koripalloa/luistelua/salibandya tms. muuta, tavalliset treenit siis, samaan aikaan.
Minulla oli äskettäin ylimääräisiä lippuja tapahtumaan, johon lapseni kaveri olisi halunnut myös, mutta vaikka lipun olisi saanut ilmaiseksi, ei siihen saanut tyttö osallistua, koska luistelutreenit osui samaan aikaan. Kyse tokaluokkalaisesta.
Olenko minä jotenkin huono/lepsu vanhempi, kun meillä kyllä ratsastustuntia voi siirtää tai treeneihin jättää menemättä, jos tulee vaikka kaverien synttäreitä tai muita tapahtumia. Vai onko joissain lajeissa harrastaminen (Huom. Puhun ala-asteikäisistä) tosiaan niin vakavaa, ettei niistä saa olla poissa? Miten itse suhtaudutte lastenne harrastuksiin?
Samaan hengenvetoon lisään, etten ole suostunut yleiseksi autonkuljettajaksi lapsilleni, vaikka harrastetoiveita toki löytyisin. Tallille vien kerran viikossa, mutta loppujen harrastusten on löydyttävä samalta kylältä jotta niihin voi itse liikkua. Ehkä tämä kertoo suhtautumisestani harrastuksiin, ja sitä miksen aivan ymmärrä tuota lasten harrastusten joustamattomuutta.
Kommentit (1107)
Vierailija kirjoitti:
Huh. Ja minä kun olen ajatellut, että lapset harrastavat, koska se on heidän mielestään kivaa, eikä siksi, että heille jo suunnitellaan suurin piirtein ammattilaisuraa vanhempien puolesta,
Niin juuri. Itsekin karsastan "tavoitteellista harrastamista" yli kaiken. Kaikkea muuta pakollista ja tavoitteellista on muutenkin elämässä jo ihan liiaksi asti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä ihmettä "liikkumaan tulleet" höntsäamatöörit edes tekee ammattiuralle tähtäävien treeneissä??
"Kuitenkin tutkimukset osoittavat, että varhainen erikoistuminen yhteen lajiin on haitallista. Alakouluikäisten ei kuulu treenata kuin aikuiset eikä sen ikäisten kilpaurheilusta ole heille mitään hyötyä. "
Linkkaisitko sen tutkimuksen/tutkimukset, minua kiinnostaisi lukea se.
Yhden lajin harjoittelukin voi olla riittävän monipuolista, kun se suoritetaan oikein ja ammattitaitoisesti johdettuna.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luuletko, että kukaan pääsee harrastuksessaan kilpatasolle ilman säännöllistä ja kurinalaista harjoittelua. Vaikka olisi oman mummon hautajaiset, sinne treeneihin mennään.
Lol. Onneksi mua ei lapsena pakotettu tuollaisiin harrastuksiin.
Ja silti päädyit ammattiurheilijaksi?
Useat kirjoittavat viittaat tutkimuksiin ja tutkittuun tietoon. Miksi ette linkitä niitä tutkimuksia, jotta me muutkin voidaan tutustua niinhin? Vaikka siihen, jossa näytetään toteen se, että lisäpainoharjoittelu vaikuttaa haitallisesti lapsen pituuskasvuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luuletko, että kukaan pääsee harrastuksessaan kilpatasolle ilman säännöllistä ja kurinalaista harjoittelua. Vaikka olisi oman mummon hautajaiset, sinne treeneihin mennään.
Lol. Onneksi mua ei lapsena pakotettu tuollaisiin harrastuksiin.
Ja silti päädyit ammattiurheilijaksi?
Eihän niistä harrastuksiin palotetuistakaan tullut ammattiurheilijoita.
-eri.
Vierailija kirjoitti:
"Kuitenkin tutkimukset osoittavat, että varhainen erikoistuminen yhteen lajiin on haitallista. Alakouluikäisten ei kuulu treenata kuin aikuiset eikä sen ikäisten kilpaurheilusta ole heille mitään hyötyä. "
Linkkaisitko sen tutkimuksen/tutkimukset, minua kiinnostaisi lukea se.
Yhden lajin harjoittelukin voi olla riittävän monipuolista, kun se suoritetaan oikein ja ammattitaitoisesti johdettuna.
Monen lajin harjoittelu on riittävän monipuolista, vaikka treenejä ei niin hirveän ammattitaitoisesti johdettaisikaan. Lapset saavat automaattisesti erilaisia taitoja ja tapaavat erilaisia kavereita ja erilaisia aikuisia.
Sen sijaan nämä kalliisti ammattilaisten valmentamat saavat rasitusvammoja jo 15-vuotiaana. Hurjaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Kuitenkin tutkimukset osoittavat, että varhainen erikoistuminen yhteen lajiin on haitallista. Alakouluikäisten ei kuulu treenata kuin aikuiset eikä sen ikäisten kilpaurheilusta ole heille mitään hyötyä. "
Linkkaisitko sen tutkimuksen/tutkimukset, minua kiinnostaisi lukea se.
Yhden lajin harjoittelukin voi olla riittävän monipuolista, kun se suoritetaan oikein ja ammattitaitoisesti johdettuna.
Monen lajin harjoittelu on riittävän monipuolista, vaikka treenejä ei niin hirveän ammattitaitoisesti johdettaisikaan. Lapset saavat automaattisesti erilaisia taitoja ja tapaavat erilaisia kavereita ja erilaisia aikuisia.
Sen sijaan nämä kalliisti ammattilaisten valmentamat saavat rasitusvammoja jo 15-vuotiaana. Hurjaa.
Rasitusvammat 15-vuotiaana johtuvat usein ihan vaan siitä, että harjoitustaustaa ei ole tarpeeksi kun tuossa iässä harjoitusmääriä aletaan nostamaan. Yhtäkkiä saattaakin olla aikaisemman kolmen treenin sijaan neljä + pari aamuharjoitusta. Kyllä siinä menee vähän aikaa, että keho tottuu tuohon ja osalla se ilmenee sitten vammoina.
Aivan! 15-vuotiaat pistetään treenaamaan liian kovaa, iässä jossa koulu muuttuu rasittavammaksi, kasvupyrähdys iskee ja henkisellåkin puolella on paljon kaikkea käynnissä.
Ja vika ei tietenkään missään tapauksessa ole sen liian rankan ohjelman laatineen valmentajan, vaan sen 15-vuotiaan, jonka ilmeisesti pitäisi mennä aikakoneella takaisin lapsuuteen liikkumaan lisää, jotta estäisi tulevat rasitusvammat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noin yleisellä tasolla voisin rehellisesti sanoa ääneen, että ihmiset pääsevät aina sinne minne oikeasti haluavat. Täällä usein mietitään, kun toisella ei ole koskaan aikaa, ja tässä keskustelussa nyt lasten menojen priorisoinnista.
Olen tällä elämänkokemuksella sitä mieltä, että menojen priorisointiin vaikuttaa 90 % oma halu tekemiseen/näkemiseen. Kylmä ja ikävä tosiasia. Lähinnä ihmetyttää miksi asian tajuaminen on niin vaikeaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lehdissä on aina juttuja norjalaisesta elämäntavasta. Siellä perjantai on kaikilla puolikas työpäivä. Heti puolen päivän jälkeen perheet suuntaavat mökille. Mökki tai sikäläisittäin hytte on pieni maja vailla mukavuuksia vuoristomaisemassa. Siellä sitten ollaan koko viikonloppu, syödään turskaa, ahavoidutaan ja patikoidaan vuorta ylös ja alas. Lapset kilpailevat totta kai kuka on ekana huipulla. Sunnuntaina tullaan rättiväsyneinä kotiin.
Suomessa ei ole öljyrahastoa, joten kaikkien on pakko tehdä töitä perjantaisin ja joidenkin viikonloppuisin. Illat ja viilonloputkin sitten kuskataankin kieli vyön alla alakouluikäisiä harrastuskilpailuihin. Ajatellaa mikä vääryys, vaikka vanhemmat kaikkensa uhraavat, olympiamitaleita ei vain näiltä kiittämättömiltä penskoilta tipu.
Norja menestyy paremmin hiihtolajeissa ja muutamassa yleisurheilulajissa. Esimerkiksi haulikkopracticalammunanna mm-kisoista Suomi sai 13 mitalia. Norja ei yhtään. Yksikään norjalainen ei ole voittanut rallin tai formuloiden maailmanmestaruutta. jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aivan! 15-vuotiaat pistetään treenaamaan liian kovaa, iässä jossa koulu muuttuu rasittavammaksi, kasvupyrähdys iskee ja henkisellåkin puolella on paljon kaikkea käynnissä.
Ja vika ei tietenkään missään tapauksessa ole sen liian rankan ohjelman laatineen valmentajan, vaan sen 15-vuotiaan, jonka ilmeisesti pitäisi mennä aikakoneella takaisin lapsuuteen liikkumaan lisää, jotta estäisi tulevat rasitusvammat.
Vika on oikeastaan nuoren vanhemmissa kun eivät ole kannustaneet ja "pakottaneet" nuorta liikkumaan paljon 6-14 vuoden iässä, jolloin 15-vuotiaana ei ole tarpeeksi pohjia alkaa treenaamaan kunnolla. Ja sen aikaisissa valmentajissa kun eivät ole vaatineet riittävää treenimäärää..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aivan! 15-vuotiaat pistetään treenaamaan liian kovaa, iässä jossa koulu muuttuu rasittavammaksi, kasvupyrähdys iskee ja henkisellåkin puolella on paljon kaikkea käynnissä.
Ja vika ei tietenkään missään tapauksessa ole sen liian rankan ohjelman laatineen valmentajan, vaan sen 15-vuotiaan, jonka ilmeisesti pitäisi mennä aikakoneella takaisin lapsuuteen liikkumaan lisää, jotta estäisi tulevat rasitusvammat.
Vika on oikeastaan nuoren vanhemmissa kun eivät ole kannustaneet ja "pakottaneet" nuorta liikkumaan paljon 6-14 vuoden iässä, jolloin 15-vuotiaana ei ole tarpeeksi pohjia alkaa treenaamaan kunnolla. Ja sen aikaisissa valmentajissa kun eivät ole vaatineet riittävää treenimäärää..
Omat sanavalintasi kertovat parhaiten, missä vika on. Vika on systeemissä, jossa pistetään alle 12-vuotiaat kilpailemaan keskenään sekä puhutaan pakottamisesta ja vaatimisesta jotenkin suotavina tai jopa pakollisina osina alakouluikäisen liikuntakasvatusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luuletko, että kukaan pääsee harrastuksessaan kilpatasolle ilman säännöllistä ja kurinalaista harjoittelua. Vaikka olisi oman mummon hautajaiset, sinne treeneihin mennään.
Sairasta
On, mutta mummoa pitää käydä katsomassa silloin kun hän elää.
Synttäreistä - järjestän itse viikonloppuiltapäivisin. Esim. kahden jälkeen, niin mahdollisimman moni pääsee paikalle.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se vaan valitettavasti näin on että lajista riippuen, poissaolo kostautuu tavalla tai toisella. Lätkän pelaaja ei saa peliaikaa ja voimistelija ei saa paikkaa kisoissa.
Minun tyttäreni on harrastanut joukkuevoimistelua 6 vuotta, on nyt kutosella. Treenit on viidesti viikossa ja kisakaudella kisat lisäksi. Syksyllä ja keväällä. Kun ei treenata, liimataana strasseja ja harjoitellaan kampausta. Pois ei saa olla kuin sairaana tai kisapaikka ohjelmassa menee.
Voi lapsiparka. Täyttämässä vanhempien unelmaa😪
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se vaan valitettavasti näin on että lajista riippuen, poissaolo kostautuu tavalla tai toisella. Lätkän pelaaja ei saa peliaikaa ja voimistelija ei saa paikkaa kisoissa.
Minun tyttäreni on harrastanut joukkuevoimistelua 6 vuotta, on nyt kutosella. Treenit on viidesti viikossa ja kisakaudella kisat lisäksi. Syksyllä ja keväällä. Kun ei treenata, liimataana strasseja ja harjoitellaan kampausta. Pois ei saa olla kuin sairaana tai kisapaikka ohjelmassa menee.
Voi lapsiparka. Täyttämässä vanhempien unelmaa😪
Nuo säännöt tulee valmennukselta. Ettei mene pelleilyksi. Mutta onhan tuo ihan järjettömän paljon.
Vierailija kirjoitti:
Ja kuinka moni teistä vanhemmista harrastaa yhtä paljon liikuntaa kuin lapsenne? Tuliko teistä itsestä koskaan huippu-urheilijoita?
Asun pienellä paikkakunnalla, jossa urheilu on arvossaan. Ihan jätkyttävää, kun muutamat vanhemmat rääkkäävät lapsiaan, jotta lapsi voi toteuttaa omat toteutumatta jääneet haaveet urheilu-urasta. Ja kyllä, kyse lapsista, joilla on yksinumeroinen ikä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riippuu harrastuksesta. Liikuntaharrastuksista ollaan rennosti pois, koska voihan sen korvata vaikka pyörälenkillä. Yksityistunneilta en kovin heppoisin perustein antaisi lapsen jäädä pois.
Juuri tämä, aivan täysin kiinni harrastuksesta ja ennen kaikkea siitä, kuinka poissaolo vaikuttaa muihin.
Valtion tukemalle soittotunnille mennään, jos ei olla sairaita. Toisaalta soittotunnin voi usein siirtää, jos sopii opettajan kanssa hyvissä ajoin. Orkesteritunnilta voi välillä jättäytyä pois, jos osaa stemmansa eikä ole solisti.
Joukkueurheilussa peliin mennään, ettei joukkue jää pulaan. Harkoista voi kevyemmin perustein olla pois. Teatteriharrastaja tietenkin sitoutuu olemaan paikalla joka ainoassa esityksessä.
Olisikin noin järkevää, mutta kun ei ole. Aika monessa harrastuksessa sanotaan suoraan, että kaverin synttärit eivät sitten ole syy olla pois. Ja liikuntaharrastukset ovat mustasukkaisia toisilleen. Jos futistreenit on viisi kertaa viikossa (mikä on liikaa alakoululaisille jo muutenkin), turha haaveilla uimakoulusta, joka osuu sunnuntain futsalin päälle. Eeeiii onnistu. Vaikka uinti on hyvää kestävyystreeniä ja hyvä uimataito tärkeää koko elämän ajalle, ja kahdeksanvuotiaalle monipuolinen liikunta olisi oikein hyväksi, niin ei.
Norja menestyy kilpaurheilussa selkeästi paremmin kuin Suomi juuri siksi, että lapsena liikutaan eikä huippu-urheilla. Siellä on ymmärretty, että lapselle ei ole mitään hyötyä kilpaurheilusta vaan liikuntaharrastuksesta.