Voin paljon paremmin kun en ole tekemisissä ihmisten kanssa

Tämä koskee siis vapaa-aikaa, töissä olen jatkuvasti muiden kanssa tekemisissä.

Ihminen on laumaeläin.

Samat ajatukset.

Herään aamulla tyytyväisenä, en tarvitse hirveästi materiaa tai mitään muutakaan "hienoa" ollakseni onnellinen, tulen toimeen pienillä tuloilla pienessä vuokra-asunnossa.

Saman tien herättyä alkaa ulkopuolelta tulla vaatimuksia, velvollisuuksia, lyttäämistä, arvostelua. Niitä tulee ennen kaikkea läheisiltä ihmisiltä, eli niiltä joiden kuuluisi olla tukena ja kannustaa. Iltapäivään mennessä olen ahdistunut ja tunnen olevani huono ihminen jolla ei ole mitään arvoa.

Tunnen samoin kuin sinä. Ihmisten tapaamisten jälkeen tulee usein ahdistunut ja mieltä vaivaava olo. Ei kaikkien, mutta useimpien. Tekisi mieli juoda alkoholia tapaamisten jälkeen, mutta en kuitenkaan tee niin koska terveyssyyt estää. 

Ihmisissä toksisia. Ennen ei ollut näin paljon sitä. Ellei hekin etsi omaa tilaa.

Muut ihmset voivat myös paljon paremmin kun kaltaisesi luuseri ei ole niiden kanssa missään tekemisissä.

Mulla on myös lähipiiri (ihan omasta vanhemmasta lähtien) täynnä ihmisiä jotka eivät arvosta tai kunnoita minua lainkaan. Olen se jolla ei ole koskaan mitään merkitystä tyyliin "ei toi mitään tartte" vaikka työpaikallani taas olen hyvä opastamaan muita ja kehittämään toimintatapoja jonka johdosta pomo on palkinnut hyvin ja työkaveritkin usein kyselevät neuvoja mistä roolista ihan pidänkin. Mutta siviilissä, näkisittepä kaverin naaman ilmeen jos esim. pitäisi mun kartanlukuohjeen perusteella suunnistaa mustikkametsästä pois (viis siitä vaikka harrastan suunnistusta, maallikko kaveri narskutaipumuksineen tietää paremmin) kun ei mitenkään voi olla niin että minä tietäisin oikein saati että hänen pitäisi KERRANKIN tehdä niin kuin minä sanon. Ehei.

Vierailija kirjoitti:

Samat ajatukset.

Herään aamulla tyytyväisenä, en tarvitse hirveästi materiaa tai mitään muutakaan "hienoa" ollakseni onnellinen, tulen toimeen pienillä tuloilla pienessä vuokra-asunnossa.

Saman tien herättyä alkaa ulkopuolelta tulla vaatimuksia, velvollisuuksia, lyttäämistä, arvostelua. Niitä tulee ennen kaikkea läheisiltä ihmisiltä, eli niiltä joiden kuuluisi olla tukena ja kannustaa. Iltapäivään mennessä olen ahdistunut ja tunnen olevani huono ihminen jolla ei ole mitään arvoa.

Tämä on totta. Itse koen myös todella paljon määräily-yrityksiä. Ihan sama mitä olen aikeissa tehdä, niin joku jo ilmoittaa että ei sun kannata tolla tavalla tehdä, ei tossa niin paljoa säästä, sun kannattaa mennä tuonne, nyt tehdään näin jne.

Ap

Harva voi hyvin täysin eristäytyneenä. Ei minullakaan mitään kavereita tai muita suhteita ole, mutta näen läheisiä välillä. Se riittää.

Olen nyt paljon rennompi ja itsevarmempi ja mulla on sellainen tunne, että olen ihan hyvä ja osaava tyyppi. Yleensä kai läheiset vahvistavat tällaisia tuntemuksia eikä päin vastoin.

Ap

Olen aivan samaa mieltä kanssasi ap! Nuorempana kipuilin asian kanssa, ja ikään kuin häpesin sitä, etten ole niin kuin muut ja hakeudu ihmisten seuraan. Nykyään tiedän, että voin paremmin näin ja olen lakannut välittämästä ihmisten mielipiteistä vaikka pitäisivätkin minua sitten hylkiönä.

Jokapäiväiset sosiaaliset kontaktit rajoittuu minulla siis puolisooni ja työkavereihin. Noin kerran kuussa tulee nähtyä omia tai puolison sukulaisia. Tämä riittää minulle.