Lue keskustelun säännöt.
Onko outoa odottaa omien vanhempien kuolemaa
23.08.2024 |
En vain jaksa yli 75v vanhempiani. Kaikki pitäisi elämästäni tietää ja muiden. Hirveitä juorukelloja. Äänestävät kokoomusta vaikka minä olen pienituloinen. Äitini olevinaan paras kaikessa mutta ei osaa tankata edes autoa tai maksaa laskuja. Mua neuvoo ruuanlaitossa vaikka osaan tehdä ruokaa ja siivota ym
Onko muilla samaa?
Kommentit (27)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tavallaan joo odotan. Hyvin harkiten kerron omista ja lapsen asioista koska kaikki sanomani mennään juoruamaan eteenpäin sukulaisille. Onneksi asuvat parin tunnin matkan päässä niin ei tarvitse kovin usein nähdä, välillä tuntuu että kerta vuodessakin on ihan liikaa. Lastakin ahdistaa isovanhempien luona kyläily kun ne kuulemma aina vaan utelee asioita.
Odotas kun ovat yli 90 -vuotiaita. Tuo ikä 75 vuotta on vielä hyvä, pystyvät tekemään monia asioita vielä itse.
Mun mielestä enemmän outoa on se, että sä kysyt muilta odottaako nekin vanhempiensa kuolemaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Faija on hoivakodissa alzheimerin diagnoosilla eikä enää tunnista meitä. Odotan, että kuoleman korjaa hänet.
Siinäpähän ollaan, että äiti on jo todennut ajattelevansa omien aikuisten lastensa kuolemaa ennen häntä. Voi sitten miettiä, mitä minä mietin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se riippuu siitä että miten iso perintö on tulossa.
Ilkeä anoppi täytti 90v. Varmaan elää 100 vuotta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En odota. Mun pelkopaniikki iskee joskus hieman tulevaisuutta ajatellen, ahdistun myös että ylimielisiä sukulaisia pitäisi tavata hautajaisissa jotka eivät pitäneet yhteyttä erityisesti, ehkä parempi niin. En halua mitään tästä. Ja pitäisi jakaa ne kamat niille, ehkä joku muu tekee sen. Joku voi ottaa haudankin hoitaakseen, jos etäisyys sallii. Onneksi tähän voi olla vielä kauan aikaa, en haluaisi miettiä, pelkään vaan että ellen käsittele nyt itseäni johonkin kestävyyteen - voisin romahtaa silloin kun joku kuolee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ilkeä anoppi täytti 90v. Varmaan elää 100 vuotta!
Olet kuitenkin onnekas, kun minun ilkeä anoppini on vasta 75v. Odottavan aika on pitkä....
Kai heillä nyt saa olla oma poliittinen kantansa riippumatta sun tuloista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi te pidätte yhteyttä ihmisiin, jotka aiheuttaa teille pahaa oloa? Ihan oikeesti. Vanhempiin ei ole pakko pitää yhteyttä, appivanhempiin ei ole pakko pitää yhteyttä, sisaruksiin ei ole pakko pitää yhteyttä, ei ole pakko olla jonkun kaveri, joka saa teille huonon olon aikaan. Katkaiskaa siteet ja jos on pakko joskus olla tekemisissä niin sitten se on kohteliaasti ihan se minimi.
Teillä on yksi ainoa elämä, ei sitä tarvitse huonontaa jonkun velvollisuuden tunteen takia. Tiedän, on vaikeaa ja siitä tulee emotiaalinen dilemma. Mutta se helpottaa. Itsekin juuri katkaisin yhteyden erääseen, joka olisi halunnut kovinkin kaveerata kanssani. Miesystäväni kaveeraa hänen kanssaan juuri velvollisuudentunnosta kun kukaan muu ei halua. No, onko ihme jos koko ihminen on raskain energiasyöppö koko maan päällä. Sanoin miehelle, että voin kohteliaasti moikata ja ehkä vaihtaa nopeasti kuulumisia jos nähdään, mutta tänne kotiimme hällä ei ole asiaa jos olen paikalla, en vietä hänen kanssaan aikaa ja jos alkaa taas se sama minäminäminä puhe suljen korvani ja poistun paikalta. Tää on tosi iso asia mulle, joka on aina itseni kustannuksella auttamassa muita. Mutta hitto että helpotti ja lisäsi oman arvoni tuntoa.
Ei. Odotan häiriintyneen äitini kuolemaa. Vasta sitten voin elää rauhassa. Ei ole perintöä tulossa enkä mitään kaipaakaan.
Vanha kansa tiesi: mikä pahan tappaisi. 😅
Vierailija kirjoitti:
Ilkeä anoppi täytti 90v. Varmaan elää 100 vuotta!
En halua leimata kaikkia pitkäikäisiä pahoiksi, mutta mikä siinä on että monet pahat ihmiset elävät todella pitkän elämän?
Vierailija kirjoitti:
Kai heillä nyt saa olla oma poliittinen kantansa riippumatta sun tuloista.
Niin. Mikä merkitys on ihmisen poliittisella kannalla joka muuttuu nykyisin usein ihmisen elinkaaren aikana? Olen siitä oiva esimerkki. Ikäni olen äänestänyt kaikissa vaaleissa ja silti en koe olevani minkään puolueen kannattaja, enkä tule olemaan. Ikää on nyt liki 80v.
Vierailija kirjoitti:
Faija on hoivakodissa alzheimerin diagnoosilla eikä enää tunnista meitä. Odotan, että kuoleman korjaa hänet.
Minulla äidin kanssa sama. Tosin hän yrittää näytellä, että tuntee. Nimen yleensä muistaa oikein, mutta kysymykset, joita hän minulle esittää, paljastaa, ettei hänellä ole mitään käryä siitä, kuka olen.
Ei ole samaa. En odota vanhempieni kuolemaa, vaan toivon, että elävät vielä mahdollisimman pitkään.