Ahmimishäiriöni on aivan kamala. Syön aina helvetin paljon. Nytkin teen iltapalaa ja hetken kuvittelin, että riittävästi. Saako jostain apua

Vierailija kirjoitti:

Nyt varasin ensi viikolle ajan työterveyteen. Toivottavasti saisin sieltä apua. Kiitän todella paljon toivosta, että jotain tällekin asialle voi tehdä. Ap 

Onnea matkaan sinulle!

Vierailija kirjoitti:

Nyt varasin ensi viikolle ajan työterveyteen. Toivottavasti saisin sieltä apua. Kiitän todella paljon toivosta, että jotain tällekin asialle voi tehdä. Ap 

Hyvä sinä! Jos on paha olla ja haluat puhua jollekulle, niin on olemassa myös kriisipuhelin.

https://mieli.fi/tukea-ja-apua/kriisipuhelin/

Ajattelin tuossa yöllä herättyäni, että pitäisiköhän kirjoittaa lapulle oireet ja mihin asiaan tarvitsen apua. Hävettää ääneen puhua tästä. 

Jos saisi siitä sitten kokonaiskuvan millä asialla olen. En nyt mitään romaania kirjoita mutta pienen listan siitä mikä mättää ja mitä apua toivoisin. Mietin jo mielessäni kun kysyy yhden asian kerrallaan ja enkä tiedä sitten alanko vain vähättelemään asiaa. Joten ehkä vain kirjoitan lapulle että ahmin pakonomaisesti, kärsin itsetuhoisia ajatuksista ym. Ap 

Sulla on nälkä. Ja vielä sellainen pitkältä ajalta kertynyt nälkä. Voi mennä jonkun aikaa, ennen kuin se menee ohi. Ja se menee tietysti ohi vain syömällä. Pitää aloittaa aamusta. Syöt aamupalan, eikä sitten mitään pelleaamupalaa, vaan ihan kunnollisen. Pari voileipää + päälliset, kananmuna, kahvia + sokeria + punaista maitoa, jogurttia, jos tykkäät ja vaikka hedelmä. Puurokin käy tietenkin, mutta ei yksinään. Sitten lounas pitää myös olla normaali, eikä mikään salaatti tai jotain naurettavaa. Oikeaa ruokaa reilusti ja jälkiruoka. Iltapäivällä kaffet ja voikkaria tai pullaa sekä pähkinöitä, jogurttia yms. Kotiin tullessa heti (tee vaikka valmiiksi jotain) ruokaa. Illalla reilu iltapala. Syö aina jotain hyvää jälkiruuaksi, hedelmää, suklaata, kakkua. Kaikki ahmimishäiriöt ja bulimiat (ja anoreksia tietenkin) on nälkää. Ihmiset nykyään kuitenkin haluaa ennemmin pohtia äitisuhdetta ja syödä mielialalääkkeitä, kuin syödä. Niin pelottava asia se ruoka nykyään on. 

Vierailija kirjoitti:

 

AHMIMISHÄIRIÖ/ SYÖMISHÄIRIÖ ei siihen mitkään hiton laskurit auta! 

Popsii vaikka jääkaapin kuorineen!

Noi sun ruoat ei ole ravitsevia, vaan yhtä jauhohöttöä kaikki. Vaihda leivät ja perunat kananmuniin ja lihaan, mielellään myös kasviksia jos jaksat laittaa.

Vierailija kirjoitti:

 

 

Vetelykset alapeukuttaa ja jatkaa mättämistään.

Ihan eri

KOETAPPA ymmärtää mikä on syömishäiriö, ei siihen laksurit auta kun se syömishimo iskee! Siihen tarvitaan muuta apua, lääkäriä jne!

ÄLÄ huutele kun et ymmärrä asiaa, ota selvää!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Okei varaan ajan työterveyteen ja pyydän seronilia. Lisäksi olen masentunut ja sitä näemmä siihenkin määrätään. Olisin todella kiitollinen jos yksi lääke voisi oikeasti auttaa todella tähän. Tämä ei vain voi jatkua enää. Valtavan häpeällistä ja vaikea asia minulle. Ap

Käy eka labroissa. Ja potilaan ei kannata pyytää mitään lääkkeitä nimellä, koska eri lääkkeet sopivat eri ihmisille. Geenit, elämäntavat ja elämäntilanne vaikuttavat siihen mikä sopii. Arvioikaa yhdessä lääkärin kanssa. 



 

Jos on jo aiemmin monia kokeiluja lääkkeistä niin voihan niissä kohdin jo kertoa, mitä lääkkeitä ei ole vielä kokeiltu ja toivoa, ettei siitä uudesta kokeilusta tulisi enää lääkehaittoja (lääkeaineet reagoi eri tavoin eri ihmisten elimistössä jostain syystä, mitä en tiedä) tai sitten voi toivoa jonkun muun keinon löytyvän tilanteeseen. Osa labroistakin voi olla sellaisia, että niitä ei välttämättä oteta perusterveydenhuollossa, kun siellä voi olla tiukat hoitokäytännöt.

Vierailija kirjoitti:

Nyt varasin ensi viikolle ajan työterveyteen. Toivottavasti saisin sieltä apua. Kiitän todella paljon toivosta, että jotain tällekin asialle voi tehdä. Ap 

Oletko kokeillut "terapeuttinen kirjoittaminen" juttua. Eli kirjoitat ihan vaan mitä mieleesi tulee, kirjoitat, kirjoitat, kirjoitat! EI sun tarvii niitä kirjoittaa "talteen", tietokoneelle avaat kansion ja sitten delete kun saat valmiiksi päivän urakan! Kokeile. Yks mun masentunut kurssikaveri oli saanut vinkin ja kokeili! Tavallaan tyhjensi mielensä siinä! Eihän lääkärillekään kaikkea voi kertoa!

Älä osta epäterveellisiä ruokia. Ei mitään syytä ostaa tuollaisia.

Vierailija kirjoitti:

Sulla on nälkä. Ja vielä sellainen pitkältä ajalta kertynyt nälkä. Voi mennä jonkun aikaa, ennen kuin se menee ohi. Ja se menee tietysti ohi vain syömällä. Pitää aloittaa aamusta. Syöt aamupalan, eikä sitten mitään pelleaamupalaa, vaan ihan kunnollisen. Pari voileipää + päälliset, kananmuna, kahvia + sokeria + punaista maitoa, jogurttia, jos tykkäät ja vaikka hedelmä. Puurokin käy tietenkin, mutta ei yksinään. Sitten lounas pitää myös olla normaali, eikä mikään salaatti tai jotain naurettavaa. Oikeaa ruokaa reilusti ja jälkiruoka. Iltapäivällä kaffet ja voikkaria tai pullaa sekä pähkinöitä, jogurttia yms. Kotiin tullessa heti (tee vaikka valmiiksi jotain) ruokaa. Illalla reilu iltapala. Syö aina jotain hyvää jälkiruuaksi, hedelmää, suklaata, kakkua. Kaikki ahmimishäiriöt ja bulimiat (ja anoreksia tietenkin) on nälkää. Ihmiset nykyään kuitenkin haluaa ennemmin pohtia äitisuhdetta ja syödä mielialalääkkeitä, kuin syödä. Nii

Et sinänsä ole väärässä, mutta asiasta omakohtaista kokemusta kerryttäneenä voin sanoa, että kun sairaus on kestänyt tarpeeksi kauan niin ongelma ja ratkaisu ei ole enää millään tavalla ruuassa tai syömisessä. Se ylläpitää sitä kyllä. Kyse on enemmän pakko-oireisesta häiriöstä jossa aivokemia saa palkinnon ahmimisen tuottamista hormoneista. Voit olla täysin kylläinen vaikka viikkoja mutta hotkit koska mielesi ja kroppasi tarvitsee sen hotkimisen tuottamisen mielihyvän. Se on kuin känni tai huume. Siksi lääkitys on tosi tärkeä osa hoitoa koska se vie sen pakko-oireen pois ja pääsee tarkastelemaan omia tunteitaan ja käytöstään hallitummin. Seuraava paranemisen iso askel on kun tajuaa että ei välttämättä saa mielihyvää monistakaan asioista eikä sitä saa enää ruuastakaan. Sitten alkaa tarkastelemaan elämää eri vinkkelistä. Muistan todella hassun jutun n 3 viikkoa seronilin syönnin aloituksesta: halusin piirtää. Se tuntui mielettömältä. Mietin muuta kuin ruokaa ja minulla oli intoa asiaa kohtaan. Ihan kuin elämään olisi tullut värejä ekaa kertaa 10 vuoteen. Tai niinhän se oli.

Hyvää tarkoittavat neuvot ihmisiltä jotka eivät ymmärrä mistä on kyse on varmaan noh ymmärrettäviä, mutta muistakaa että kyse on sairaudesta ja jos ette ole sitä kokeneet niin älkää neuvoko terveen ihmisen näkökulmasta. 

Vierailija kirjoitti:

Tiedän tunteen siltä ajalta kun olin buliminen ja syöminen oli ihan pakonomaista. Nolotti käydä kaupassa ostamassa ruokaa. 

Nykyään on jotain mielialalääkkeitä joista voi olla apua myös ahmimisen hoitoon, olisiko mahdollista harkita jotain tällaista? 

Surettaa tuo mielialalääkkeiden suosittelu. Ne eivät auta eivätkä ole ratkaisu yhtään mihinkään. Haittavaikutuksia, jopa pysyviä on sen sijaan on valtavasti. Lääkelimboon kun lähtee niin lycka till. Noin 30-40 vuoden päästä tätä nykymeininkiä tullaan kauhistelemaan ihan samalla tavoin kuin nyt kauhistellaan lobotomioita. Ja se että n. 1/8 hyötyy mielialalääkkeistä ei ole mikään syy määrätä niitä holtittomasti lähes mihin tahansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedän tunteen siltä ajalta kun olin buliminen ja syöminen oli ihan pakonomaista. Nolotti käydä kaupassa ostamassa ruokaa. 

Nykyään on jotain mielialalääkkeitä joista voi olla apua myös ahmimisen hoitoon, olisiko mahdollista harkita jotain tällaista? 

Surettaa tuo mielialalääkkeiden suosittelu. Ne eivät auta eivätkä ole ratkaisu yhtään mihinkään. Haittavaikutuksia, jopa pysyviä on sen sijaan on valtavasti. Lääkelimboon kun lähtee niin lycka till. Noin 30-40 vuoden päästä tätä nykymeininkiä tullaan kauhistelemaan ihan samalla tavoin kuin nyt kauhistellaan lobotomioita. Ja se että n. 1/8 hyötyy mielialalääkkeistä ei ole mikään syy määrätä niitä holtittomasti lähes mihin tahansa.

Surettaa, että kärsin itse 10 vuotta elämästäni tästä helvetistä ennen kuin hankin lääkkeet, paraneminen lähti käyntiin alle kuukaudessa, söin lääkkeitä puoli vuotta ja lopetin. Nyt olen ollut 12 vuotta terve. 

Älä puhu asioista joita et ymmärrä.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on auttanut duloksetiini. Masennus, hermokipu, ahdistus, pakko-oireita.... Lääke on auttanut nyt hyvin ja ruokahalu vähentynyt huomattavasti. Muut masennuslääkkeet aiheuttivat ennemminkin ruokahalun lisääntymistä.  Bulimikko historia, traumatausta ja ahmin onneksi vähemmän kuin ennen.   Nyt söin pitkästä aikaa herkkuleipääni ja paketti jäi kesken, kun tunsin itseni normaalilla tavalla kylläiseksi! Ihme! Lääke on tuonut myös paremman unirytmin. Ota yhteyttä omaan terveyskeskukseen ja pyydä apua. Kerro rehellisesti missä jamassa olet. 

Kai ymmärrät että teho lähtee muutamissa vuosissa? Kerrottiinko sinulle että duloksetiinista on äärimmäisen vaikea vierottautua? Näistä syistä kivunhoidon erikoislääkäri (kärsin hermokivusta) ei määrännyt tuota itselleni, mistä olin aika ihmeissäni mutta luettuani kokemuksia kyseisestä tropista aloin ymmärtää

Minua kiinnostaa, että kun sitten te, jotka olette saaneet serolinin niin helpottiko se masennusoireisiinkin? Ja vähentääkö se vain ruokahalua ettei yksinkertaisesti pysty syömään? Kiinnostaisi tietää lääkkeestä lisää. Laihduitteko? 

Minulla on siis tällä hetkellä todella paljon ylipainoa. En ole näin lihava ollut ikinä. Tämä on karseaa. Olen kuullut paljon läheisiltäni moitteita ja kauhistelua lihoamisesta ja se nyt ei ole auttanut minua pätkääkään. Ehkä saanut minut vain enemmän kuoreeni mutta ehkä ovat kuitenkin vain hyvää tarkoittaneet. Joskus tekisi mieli näyttää heille että minä saan elämäni kuntoon ja haistattaa pitkät mutta yksin en onnistu. Ap 

Aika rajua.

Mä syön1 hapankorpun juustolla iltapalaksi, joskus pienen jugurtin lisäksi. Jos syön päivällisen vasta klo 19 en enää tarvitse iltapalaa. 

Kommentoijalle nro 77, lainaus kun ei toimi:

Kyllä minä sanoisin että olen tätä nykyistä lääkerumbaa nähnyt hieman enemmän kuin sinä, joka puhut pelkästä omasta kokemuksestasi ja olet sen perusteella valmis lämpimästi suosittelemaan mielialalääkkeitä. Ammattiani en tässä ilmoita koska anonyymipalstalla kuka tahansa voi olla vaikka astronautti. Tutustu edes tutkimustietoon (sitä on jo kattavasti saatavilla ns. tavan talliaisellekin englanniksi) ja laajenna näkökantojasi koskemaan muutakin kuin itseäsi.

Vierailija kirjoitti:

Aika rajua.

Mä syön1 hapankorpun juustolla iltapalaksi, joskus pienen jugurtin lisäksi. Jos syön päivällisen vasta klo 19 en enää tarvitse iltapalaa. 

Tiedän kyllä itsekin. Syön kuin rekkamies. En aina mutta liian usein.

Tämä on sellainen paska juttu siinäkin mielessä, että joskus olen sitten rangaissut itseäni syömättömyydellä. En pääse kehästä oikein ulos. Syön, rankaisen itseäni ja syön taas. Paperilta kuulostaa helpolta, että tee näin tai tee niin mutta kun psyyke on mitä se on, niin en pysty kontrolloimaan itseäni. Olen sadat kerrat luvannut itselleni tehdä pysyviä muutoksia ja välillä onnistunut laihtumaan todella paljon lyhyessä ajassa ja olemaan erittäin päättäväinen mutta sitten vain lahoan ja teen sellaisia ratkaisuja jotka vievät entistä syvemmälle. Ei tätä oikein pysty itsekään ymmärtämään aina. Ap 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sulla on nälkä. Ja vielä sellainen pitkältä ajalta kertynyt nälkä. Voi mennä jonkun aikaa, ennen kuin se menee ohi. Ja se menee tietysti ohi vain syömällä. Pitää aloittaa aamusta. Syöt aamupalan, eikä sitten mitään pelleaamupalaa, vaan ihan kunnollisen. Pari voileipää + päälliset, kananmuna, kahvia + sokeria + punaista maitoa, jogurttia, jos tykkäät ja vaikka hedelmä. Puurokin käy tietenkin, mutta ei yksinään. Sitten lounas pitää myös olla normaali, eikä mikään salaatti tai jotain naurettavaa. Oikeaa ruokaa reilusti ja jälkiruoka. Iltapäivällä kaffet ja voikkaria tai pullaa sekä pähkinöitä, jogurttia yms. Kotiin tullessa heti (tee vaikka valmiiksi jotain) ruokaa. Illalla reilu iltapala. Syö aina jotain hyvää jälkiruuaksi, hedelmää, suklaata, kakkua. Kaikki ahmimishäiriöt ja bulimiat (ja anoreksia tietenkin) on nälkää. Ihmiset nykyään kuitenkin haluaa ennemmin pohtia äitisuhdett

Olisin voinut kirjoittaa pidempäänkin, mutta sitten olisi tullut liian pitkä teksti. Lääkkeistä minulla ei ole kokemusta, tai on, mutta ei tähän vaivaan. Olen koko ajan enemmän ja enemmän lääkekielteinen. Minusta ne ovat vain kosmeettista hoitoa, jolla on pieni tai olematon vaikutus, mutta sivuoireita sitten sitäkin enemmän. Tiedän, että jotkut saavat avun lääkkeistä ja onhan niillä aina myös placebo-vaikutus, jota ei kannata väheksyä. Ahmimisessa kuitenkin on kysymys elimistön reaktiosta nälkään. Nälkä voittaa aina. Ihminen kuvittelee, että voi jotenkin kontrolloida sitä nälkää ja päättää, miten paljon juuri minun kuuluisi juuri nyt syödä. Sitten kun onkin kova nälkä, tulee pelko lihomisesta. Syöminen on ainoa oikea lääke, koska kylläisyys ja ravinto myös tasapainottaa aivotoiminnan aikanaan. Erityisesti pitää syödä perunaa, riisiä, leipää ja muuta tärkkelystä sekä rasvaa niin paljon, kuin haluaa. Tästä syystä ahmija haluaakin ahmia juurikin tärkkelystä ja rasvaa (ja sokeria). Terveellisyys pitää myös unohtaa aluksi ihan kokonaan. Jos syö kasviksia, ne pitäisi kypsentää ja syödä vain pieniä määriä ja sellaisia, joista oikeasti nauttii. Tämä on minun mielipide ja kokemus. Muilla voi tietenkin olla erilaisia kokemuksia :)

Vierailija kirjoitti:

Minua kiinnostaa, että kun sitten te, jotka olette saaneet serolinin niin helpottiko se masennusoireisiinkin? Ja vähentääkö se vain ruokahalua ettei yksinkertaisesti pysty syömään? Kiinnostaisi tietää lääkkeestä lisää. Laihduitteko? 

Minulla on siis tällä hetkellä todella paljon ylipainoa. En ole näin lihava ollut ikinä. Tämä on karseaa. Olen kuullut paljon läheisiltäni moitteita ja kauhistelua lihoamisesta ja se nyt ei ole auttanut minua pätkääkään. Ehkä saanut minut vain enemmän kuoreeni mutta ehkä ovat kuitenkin vain hyvää tarkoittaneet. Joskus tekisi mieli näyttää heille että minä saan elämäni kuntoon ja haistattaa pitkät mutta yksin en onnistu. Ap 

Minulla vähensi, vaikka en kai edes tajunnut olleeni masentunut. Lääkkeen vaikutus minuun ainakin oli aika jännä, jotenkin kun se kaikensyövä (no pun intended ;) ) ahmiminen menettää hohtonsa niin alat kiinnostua kaikesta muusta. Ja se pelkästään jo lopettaa lihomisen ja laihduttaa, mutta ehkä kaikkein parasta oli se että se ei ole edes kovin kiinnostavaa vaan kaikki muu. Eli saat ikään kuin raotettua porttia normaaliin ruokasuhteeseen jossa ruoka on ns vain polttoaine elämään (kiinnostus ruokaan väheni mulla paljon, alkuun ehkä liikaakin kun minulle syöminen oli ahmimista, ja kun sitä en enää kaivannut niin en kaivannut ruokaakaan. Eli hyvä päättää noudattaa normaalia ateriarytmiä vaikka siihen ei tuntisi tarvetta, mutta loppuelämäsi sinun on tarkoitus elää ja normaali ruokarytmi on se minkä haluat) ja vartalo väline siihen.

Toivon että saat samanlaisen avun ja tilaa käsitellä ne asiat jotka sinua ovat tuohon ajaneet.