Ahmimishäiriöni on aivan kamala. Syön aina helvetin paljon. Nytkin teen iltapalaa ja hetken kuvittelin, että riittävästi. Saako jostain apua
Oikeasti en tiedä saanko apua aidosti jostain eikä mitään lässyttämistä.
Tulin töistä ja teen "iltapalaa" siis oikeastaan syön nyt päivän toisen lämpimän aterian.
Kuusi perunaa, HK:n sininen puolikas lenkki ja 6 palaa lämpimiä voileipiä, missä kinkkua ja juustoa.
Jos makeaa tekee mieli niin on vielä voisilmäpullaa ja suklaapatukka.
Ihan järkyttävää. Eilen söin ihan helvetisti kun oli vapaapäivä, en edes kehtaa kertoa mitä kaikkea ja kuinka paljon.
Tämän laukaisi taas eräs juttu. Sitten on niitä viikkoja kun syön todella tietoisesti, tiukasti ja terveellisesti.
Mutta ei tämä oikeasti muutu. Ei mitkään keinot että syö säännöllisesti jne. Tämä on täysin psyykkistä ja esim kun olen nyt ollut itsetuhoisten ajatuksien keskellä niin nyt olen ahminut taas koska se tuottaa minulla aivan valtavasti mielihyvää, etenkin nimenomaan ahmiminen.
Tämä on oikeasti surullista ja kamalaa. Ei mitenkään hauskaa ja helppoa kontrolloida. Tämä on aivan vi###n paskaa.
Kommentit (96)
Kohtaa ne tunteet joita yrität vältellä
Älä syyllistä itseäsi syömisestä
Aloita jokin kiva harrastus ja liiku enemmän (tuottaa hyvää oloa ja ajattelet syömistä vähemmän)
Vierailija kirjoitti:
Lukaisepa tosiaan tuosta seronilista.
Syömishäiriö on aina oire jostain, mikä vialla muuten?
Liian pitkä juttu mutta olen kokenut todella vaikeita asioita ja liian nuorena. Seksuaalista hyväksikäyttöä, alkoholismia, väkivaltaa jne. Niin moni muukin mutta itse en ole pystynyt vain tuota kaikkea kestämään ilman säröjä. Valitettavasti addiktoidun helposti. Myös alkoholi, rahapelit ym on olleet ongelmana. Olen aivan helvetin hukassa itseni kanssa. Ap
Minulla ahmimiseen auttoi lääkärin määräämä lihavuuslääke. Ennen on dieetit päättyneet hillittömään syömiseen ja epätoivoon kun paino ei ole lähtenyt putoamaan millään. Olen tuntenut itseni epätoivoisimmaksi tyypiksi ikinä. Maaliskuussa painoin 108 kg, nyt puntari näyttää 95. Jatkuva ripulointi ja vatsan turvotus on ohi, nivelkipuja enää harvoin, iho kunnossa, näkö kunnossa ja olo energinen. Pudotusta tullut 480g/vk. Ei ole mielitekoja. Syön säännöllisesti normaalia ruokaa vihdoinkin tuntematta syyllisyyttä jokaisesta suupalasta. Sain vuoden reseptin, reilu puoli vuotta siis jäljellä ja tarkoitus pudottaa paino 78 kiloon. Se on ollut minulle paras paino. Liikkuvuus ja kaikenlainen tekeminen on palannut elämääni. Olen 46- vuotias ja elin jo kuin mummo, nyt tulevaisuus näyttää ihanalta. Ikuisesti kiitollinen sille lääkärille joka minua ymmärsi!
Soita jo huomenna tai ota hoitajaan yhteyttä chat-palvelun kautta mtt-puolelle, jos sellainen on käytössä.... Siitä asiat lähtee etenemään. Voimia. Oot jo ottanut ison askeleen avautumalla täällä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lukaisepa tosiaan tuosta seronilista.
Syömishäiriö on aina oire jostain, mikä vialla muuten?
Liian pitkä juttu mutta olen kokenut todella vaikeita asioita ja liian nuorena. Seksuaalista hyväksikäyttöä, alkoholismia, väkivaltaa jne. Niin moni muukin mutta itse en ole pystynyt vain tuota kaikkea kestämään ilman säröjä. Valitettavasti addiktoidun helposti. Myös alkoholi, rahapelit ym on olleet ongelmana. Olen aivan helvetin hukassa itseni kanssa. Ap
Sä olet joutunut kai selviytymään yksin liian pitkään. Hyvä kun uskaltauduit kysymään täältä, toivottavasti me tsempataan sua hakemaan sitä apua. Sä tosiaan tarvitset lääkkeen lisäksi muutakin apua, sähän hautaudut muuten ton kaiken alle.
Tää on varmasti vaikeaa, mutta pitäs oppia olemaan armollinen ja arvokas itselleen. Paljon opettelemista. Mä ajattelen, että se syömishäiriö on vähän alkoholismin tapaan itsensä pahoinpitelyä. Sitä tehdään kun siihen on tottunut, ei pysty arvostamaan itseään. Pitäis antaa sille omalle keholle kaikki parhaat rakennuspalikat. Varsinkin kun muut on sitä runnoneet ja pahoinpidelleet, ei sun pidä sitä enää jatkaa.
Tää nyt kuulostaa ehkä pöhköltä mut mä toistan edelleen tyyliin "mun kaunis keho, et sä sitä ansainnut". Mulla siis aika samaa taustaa kun sulla.
Luulen että elämäsi kääntyy piankin parempaan suuntaan. Onnea matkaan!
Tuo fat secret -huutelija on varmaan sama tyyppi joka tekee niitä loputtomia hih hih hyh hyh prismaläskipallero -aloituksia. On jossain paljastanut olleensa itsekin aiemmin lihava. Mielenterveyden ongelmia ei hänellä laihtuminen valitettavasti korjannut.
Vierailija kirjoitti:
Okei varaan ajan työterveyteen ja pyydän seronilia. Lisäksi olen masentunut ja sitä näemmä siihenkin määrätään. Olisin todella kiitollinen jos yksi lääke voisi oikeasti auttaa todella tähän. Tämä ei vain voi jatkua enää. Valtavan häpeällistä ja vaikea asia minulle. Ap
Ääliö. Ota lääke asiaan mihin, et sitä tarvii. Se sitten tuhoaa oman hormonien tuotannon. Lääkkeillä on sivuvaikutuksia.
No et sinä sitä ymmärrä
Vierailija kirjoitti:
Tuo fat secret -huutelija on varmaan sama tyyppi joka tekee niitä loputtomia hih hih hyh hyh prismaläskipallero -aloituksia. On jossain paljastanut olleensa itsekin aiemmin lihava. Mielenterveyden ongelmia ei hänellä laihtuminen valitettavasti korjannut.
En ole sama henkilö. Se taidat olla sinä.
Eka kontrollin paikka on kaupassa. Sinulta puuttuu se. Keskity siihen ensin.
Vierailija kirjoitti:
Okei varaan ajan työterveyteen ja pyydän seronilia. Lisäksi olen masentunut ja sitä näemmä siihenkin määrätään. Olisin todella kiitollinen jos yksi lääke voisi oikeasti auttaa todella tähän. Tämä ei vain voi jatkua enää. Valtavan häpeällistä ja vaikea asia minulle. Ap
Käy eka labroissa. Ja potilaan ei kannata pyytää mitään lääkkeitä nimellä, koska eri lääkkeet sopivat eri ihmisille. Geenit, elämäntavat ja elämäntilanne vaikuttavat siihen mikä sopii. Arvioikaa yhdessä lääkärin kanssa.
Saatko lepoa tarpeeksi. Onko ohjelmaa liikaa. Onko stressiä vähennetty ja paineita. Alkoholi jätetty ja sellaiset? Olisiko parempi että kaapissa ei ole liian hyvänmakuisia asioita. Että on perusjuttuja. Ja viikonloppuna ottaa jotain extraa tai lomalla tms. Ehkä kausi menee ohi ettei ota liikoja. Entä onko vitamiineja, puutoksia tai jotain mitä pitäisi olla kaapissa, luomuakin. Juotko vettä sopivasti ja suolaa.
Hei ap! Olin reilu parikymppisenä samassa jamassa. Monimuotoinen syömishäiriö ja toistuva masennus lukevat papereissa. Kävin kolmen vuoden terapian ja muutin elämässäni monia sellaisia asioita, jotka aiheuttivat oirehdintaa. Esimerkiksi lopetin iltaisin valvomisen ja vaihdoin työpaikkani vähemmän stressaavaan. En ikinä kokeillut mitään lääkkeitä.
Minulla ei ole ratkaisua sinulle tähän hetkeen, enkä ole ammattilainen kertomaan, mikä sinulla toimisi. Haluan vain sanoa, että toivoa on. Kuvittelin silloin, että olen siinä toivottomassa kuopassa loppuelämäni. Vuorotellen alipainoinen itseni rankaisija ja puolen vuoden päästä luovuttanut, syvissä vesissä ahmija. Olen nyt kohta 40v ja olen elänyt yli kymmenen vuotta tasapainoista elämää. Syömishäiriö seuraa mukana loppuelämän takaraivossa koputtelemassa, mutta terapiassa sain keinoja, joiden kanssa nuo koputukset eivät haittaa. Sinäkin voit selvitä. Voimia edessäsi olevalle tielle!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Okei varaan ajan työterveyteen ja pyydän seronilia. Lisäksi olen masentunut ja sitä näemmä siihenkin määrätään. Olisin todella kiitollinen jos yksi lääke voisi oikeasti auttaa todella tähän. Tämä ei vain voi jatkua enää. Valtavan häpeällistä ja vaikea asia minulle. Ap
Ääliö. Ota lääke asiaan mihin, et sitä tarvii. Se sitten tuhoaa oman hormonien tuotannon. Lääkkeillä on sivuvaikutuksia.
No et sinä sitä ymmärrä
Ääliö. Mielenterveyden ongelmiin kannattaa hakea apua ennenkuin musertuu niiden alle.
Vai miten meinaat, että noin jaksaa elää?
Poppaskonsti on syödä kasvikeittoa miten paljon vaan mutta ei muuta ja purukumi suuhun sekä juoda vettä. Liikunta päivittäin ulos.
Jos olet nainen, niin et ole ahmimishäiriöinen, vaan KEHOPOSITIIVINEN : )