Ahmimishäiriöni on aivan kamala. Syön aina helvetin paljon. Nytkin teen iltapalaa ja hetken kuvittelin, että riittävästi. Saako jostain apua
Oikeasti en tiedä saanko apua aidosti jostain eikä mitään lässyttämistä.
Tulin töistä ja teen "iltapalaa" siis oikeastaan syön nyt päivän toisen lämpimän aterian.
Kuusi perunaa, HK:n sininen puolikas lenkki ja 6 palaa lämpimiä voileipiä, missä kinkkua ja juustoa.
Jos makeaa tekee mieli niin on vielä voisilmäpullaa ja suklaapatukka.
Ihan järkyttävää. Eilen söin ihan helvetisti kun oli vapaapäivä, en edes kehtaa kertoa mitä kaikkea ja kuinka paljon.
Tämän laukaisi taas eräs juttu. Sitten on niitä viikkoja kun syön todella tietoisesti, tiukasti ja terveellisesti.
Mutta ei tämä oikeasti muutu. Ei mitkään keinot että syö säännöllisesti jne. Tämä on täysin psyykkistä ja esim kun olen nyt ollut itsetuhoisten ajatuksien keskellä niin nyt olen ahminut taas koska se tuottaa minulla aivan valtavasti mielihyvää, etenkin nimenomaan ahmiminen.
Tämä on oikeasti surullista ja kamalaa. Ei mitenkään hauskaa ja helppoa kontrolloida. Tämä on aivan vi###n paskaa.
Kommentit (96)
Lopeta pehmeiden rasvojen käyttö, aina on nälkä kun syö pehmeitä rasvoja. Kovat rasvat ovat terveellisiä ja tuo kylläisyyden tunteen.
Kuulostaa siltä ettet syö riittävästi päivän aikana ja illalla se kostautuu. Tai syöt vääriä ruoka-aineita.
Mä oon samassa jamassa kuin sä ap, paitsi että kaikki laihdutuslääkkeet kokeiltu. Epävoitoivoinen olo (kalorilaskenta hullulle tiedoksi, oon laskenut niitä yli puoli vuotta, aina menee yli, tosi hyödyllistä). Yritän ryhdistäytyä ja aina riistäytyy hallinnasta, koko ajan on nälkä, koko ajan tekee mieli jotain. Toivottavasti ap saat apua.
Uskomatonta miten paljon ja nopeasti te olette tulleet ketjuun tsemppaamaan. Kiitos paljon.
Olen yksin näitä miettinyt enkä aina edes ymmärrä mistä on kyse. En oikein ymmärrä itseäni mutta tiedän, että tarvitsen todella paljon nyt konkreettista apua. Minä varaan huomenna ajan työterveyteen, niin että olen silloin kun käynti on, niin vapaalla. Pakko saada apua, jos en saa niin en enää tiedä mitä tehdä. On paljon itsetuhoisia ajatuksia ollut jo vuosia. Enää en vain jaksaisi. Ap
Alkoholin jätin myös vuosia sitten, mutta käsittelemättömät traumat aiheuttivat uudestaan nuoruuden bulimian sitten raiittuden aikana. Myös ahmiminen oli jatkuvaa. Kirjoitin tuolla aiemmin....nyt menee lääkitys,vterapiaa olen onneksi saanut jne. Kuten huomaat "meitä" on paljon. Et ole yksin.
Olemassahan on myös syömishäiriöisten overeaters anonymous
ja
raittiutta hakeville AA.
Vertaistukea. Olen saanut isosti apua itse ja voinut auttaa itse muita, kun olen selviytynyt parempaan kuntoon. 💝
Itselläni oli kolmikymppisenä paha syömishäiriö: ahmimista, sitten paastoamista monta päivää tai viikko. Salailin mieheltäni syömistäni, kerran ostin keksipaketin ja menin ulos metsään syömään sen kokonaan. Silloin mietin, että olen aika sekaisin. Kerran miehen ollessa poissa viikonlopun söin kaiken mahdollisen kaapeista, että lopulta söin vehnäjauhoja sekoitettuna öljyyn! Välillä olin langanlaiha, sitten lihoin. Kuukautiset jäivät pois.
Sitten eräänä kesäpäivänä olin pyöräilemässä, tulin villivadelmapensaiden luo. Aloin napsia niitä pensaista. Outo tunne: söin mutta en halunnutkaan ahmia. Mekanismi ei pamahtanut päälle. Vain marjoja suussa, raikas maku. Se oli eräänlainen käännekohta. Sen jälkeen aloin käydä aamulla lenkillä ja se tömps tömps jotenkin maadoitti minut. Sain tahtoni hallintaan. Vuoden päästä sairastumisesta kuukautiset palasivat.
Minusta syömishäiriöisten pitäisi terapiana itse viljellä ruokaa, juureksia yms.mikäli mahdollista, ja itse opetella tekemään ruokaa. Kaikki puolivalmisteet ja suolaiset makkarat yms. addiktoi. Mäkkäriruoka addiktoi. Kokeile syödä puhtaita ja luonnollisia tuotteita.
Tsemppiä sulle ap! :) Olen nyt 67 v ja syömishäiriö ei ole enää tuon kriisin jälkeen hallinnut minua, vaikka edelleen pidän liikaa makeasta. Pystyn laittamaan stopin sille. Neljä lastakin tuli tehtyä ja myös raskaudet tervehdyttivät suhdettani ruokaan. Sitä nyt ei kumminkaan voi reseptinä tarjota...
Älä menetä toivoasi!
Käyttäjä2448 kirjoitti:
Mä oon samassa jamassa kuin sä ap, paitsi että kaikki laihdutuslääkkeet kokeiltu. Epävoitoivoinen olo (kalorilaskenta hullulle tiedoksi, oon laskenut niitä yli puoli vuotta, aina menee yli, tosi hyödyllistä). Yritän ryhdistäytyä ja aina riistäytyy hallinnasta, koko ajan on nälkä, koko ajan tekee mieli jotain. Toivottavasti ap saat apua.
Mitkä kaikki kokeilit?
Hämmentää vaikka ei varmaan pitäisi se, miten ihmiset ihan tosissaan tarjoaa syöt vaan terveellisesti/ lasket kaloreita/ syö keittoa lääkkeeksi syömishäiriöön.
Ap:lle: ota kiireesti screenshotit hyvistä neuvoista ennen kuin ajoittain hyvä keskustelu katoaa bittiavaruuteen.
Välillä syö ja välillä vähemmän.
Ehkä annat aika ison henkisen tilan sille ruualle ja ahmimiselle. Jos pienemmät sen roolia ja käännät aatosta muualle kiinnostavampaan.
Syyllistät itseäsi aika turhaan? Asenteella: tää peli on hävitty.
Entäs jos ottaisit uuden asenteen. Mitä kaikkea kiinnostavaa löytyy? On sitä muutakin täällä maailmassa. Vaikka mitä.
Ole itse itsellesi armollinen ja suopea. Olet just hyvä. Sinä.
Olis varmaan ihan hyvä jos vaikka nyt heti alkaisin tutustumaan ruokaan, joka pitää nälkäää ja mielitekoja poissa? Ihan sen takia, kun se lääke ei kuitenkaan ihan kaikkea korjaa ja sulla on myös se aloitus helpompaa. Ihan ensin ne laihdutuskuurit ja "nää kaikki heti pois,yök"-ajatusmallit vekee. Vedä protskua ja rasvaa ja vihanneksia, koita keskittyä muualle ja kun oot saanut aina ensin kunnon ruuan niin katsot tekeekö mieli enää mättää. Usein tekee, mutta sitä mättöä menee vähemmän kun oot kylläinen.
Liikunta on hyväksi mielelle, liikutko yhtään?
Onpas hienoa, että rohkaistuit hakemaan apua :)
Tuollainen kauhistelu vaan lisää omaa ongelmaasi.
Sanoisin sinulle, että sori vaan, et ole maailman ainoa ongelmainen. Et ole maailman ainoanonhelmainen, joka selvittää tiensä sopivaan tilaan tai et ola maailman ainoa ongelmainen, josk jatkaa tuolla kauhistelun tiellä ja pitkittää ongelmaansa.
ihan on ittestä kiinni. Ota suunta. Missä elämäsi on viiden vuoden kuluttua. Millaista se on?
Vierailija kirjoitti:
Minun syömishäiriö, ahmiminen, loppui kun rupesin juomaan alkoholia. Olen laihtunut yli 20 kiloa. Epäterveellistä kyllä, mutta ei tee ruokaa mieli, melkein pitää pakottaa itsensä syömään jotain joka päivä.
Ota välittömästi käyttöön B1-vitamiini ja lue linkki.
https://www.kaypahoito.fi/nak04658
Vierailija kirjoitti:
Itselläni oli kolmikymppisenä paha syömishäiriö: ahmimista, sitten paastoamista monta päivää tai viikko. Salailin mieheltäni syömistäni, kerran ostin keksipaketin ja menin ulos metsään syömään sen kokonaan. Silloin mietin, että olen aika sekaisin. Kerran miehen ollessa poissa viikonlopun söin kaiken mahdollisen kaapeista, että lopulta söin vehnäjauhoja sekoitettuna öljyyn! Välillä olin langanlaiha, sitten lihoin. Kuukautiset jäivät pois.
Sitten eräänä kesäpäivänä olin pyöräilemässä, tulin villivadelmapensaiden luo. Aloin napsia niitä pensaista. Outo tunne: söin mutta en halunnutkaan ahmia. Mekanismi ei pamahtanut päälle. Vain marjoja suussa, raikas maku. Se oli eräänlainen käännekohta. Sen jälkeen aloin käydä aamulla lenkillä ja se tömps tömps jotenkin maadoitti minut. Sain tahtoni hallintaan. Vuoden päästä sairastumisesta kuukautiset palasivat.
Minusta syömishäiriöisten pitäisi terapiana itse viljellä ru
Kirjoitin tuon, ja voisin vielä lisätä, että oman häiriöni taustalla oli lapsuudessa 6-vuotiaana neljä kertaa tapahtunut seksuaalinen hyväksikäyttö sukulaismiehen taholta, johon sisältyi suuseksiä.
Tätä nyt ei saisi sanoa, mutta sinun sijassasi käyttäisin hoitavan tahon kanssa korvaavia termejä alkoholismista ja itsetuhoisuudesta. Niin ikävää, kuin se onkin nuo voivat vaikeuttaa asioita tulevaisuudessa; sinua peilataan noiden kautta. Lääkkeet mm eivät ole samat, kuin ne ovat niille, jotka käyttävät korvaavia termejä noista asioista puhuessaan. Alkoholismi sanan voi käyttää vain kerran terveydenhuollossa.
Toki toimit niin kuin parhaaksi näet, mutta ajattelin tämän etukäteen kertoa. Noista asioista voi puhua siis ihan täysin käyttämättä noita sanoja.
Toivottavasti saat apua, toivon voimia ja terveyttä sinulle... sekä hyvää yötä.
Hyvä että useat meistä uskaltavat myöntää nyt tuon ja puhua ääneen seksuaalisesta väkivallasta mitä on joutunut avuttomana lapsena aikuisen taholta kohtaamaan. Se on vääristynyt kaiken normaliuden elämässä. Häpeä ja syyllisyys on valtavan suuri väkivaltaa kohdanneen elämässä. Ymmärsin sen vasta noin 50 - vuotiaana. Onneksi sain apua. Ja hyväksyn traumataustani. Ei ollut minun vikani! Ymmärrän, mutta anteeksi en anna.
Sinäkin selviydyt AP!
Vierailija kirjoitti:
En voi minäkään liioitella kuinka tehokas tuo Fat Sec ret on ja HELPPO laskea kaloreita!!!!
Lataa se nyt!
Tämä on niin tehokas ja helppo, että pelkään melkein olevani sairas kun laihdun niin helposti ja vauhdilla
Ja vieläpä
Ilmainen ohjelma!!!
Vetelykset alapeukuttaa ja jatkaa mättämistään.
Ihan eri
Vierailija kirjoitti:
Hyvä että useat meistä uskaltavat myöntää nyt tuon ja puhua ääneen seksuaalisesta väkivallasta mitä on joutunut avuttomana lapsena aikuisen taholta kohtaamaan. Se on vääristynyt kaiken normaliuden elämässä. Häpeä ja syyllisyys on valtavan suuri väkivaltaa kohdanneen elämässä. Ymmärsin sen vasta noin 50 - vuotiaana. Onneksi sain apua. Ja hyväksyn traumataustani. Ei ollut minun vikani! Ymmärrän, mutta anteeksi en anna.
Sinäkin selviydyt AP!
🌺🌺🌺
Ulkopuolinen
Nyt varasin ensi viikolle ajan työterveyteen. Toivottavasti saisin sieltä apua. Kiitän todella paljon toivosta, että jotain tällekin asialle voi tehdä. Ap
Vaikka yrititkin heittää törkeän kommentin, niin tottahan se on, mutta ilmaisisin eri sanoin; Mielen sairaus. Tuosta oli ihan vähän aikaa sitten artikkeli Tiede-lehdessä. Puolet paranee. Ja neuvot on ketjussa olleet oikeita. Psyk. puheapua ja mielialalääkitys toimii kombona parhaiten. Kalorilaskurit ei auta. Jos ahmimishäiriö on jatkunut pidempään, niin se on aiheuttanut jo fyysisiä pysyviä muutoksia aivoihin. Ne ei kalorilaskennalla muuksi muutu, vaan tila saattaa heikentyä. Käyttäytymisterapiasta on enemmän apua. Ahmimishäiriöstä seuraa liitännäissairauksia ajan mittaan, mutta ennuste on parempi paljon kuin anoreksiassa, jossa kuolleisuusprosentti hoidosta huolimatta on korkea. Se uusiutuu helposti vuosienkin päästä. Ja se johtuu nimen omaan aivoperäisistä muutoksista.