Päättääkö vanhus, milloin kuolee?

On vaikea tietää, ellei hän itse kerro jonakin päivänä taivaassa, kun me nuoremmatkin ollaan siellä. Lääkkeitä syödessä osalla menee ruokahalu tai sairauden aikana hetkeksi, tai jos lääkkeet vahvoja ja jos väsyttää. Nestehukkaa kenties. Sairaalaruoka voi olla sellaista ettei mene alas ellei anneta lisäravinteita eri muodossa (kivassa muodossa) tai se laitosaikataulu rasittava, jos potilaan tuntemuksia ei huomioida paremmin. Ei tiedetä mitä hoitotoimenpiteitä on tehty ja mikä lääke, vai koktaili. Vahva väärä lääke voi lamauttaa elimiä tai jos vika elimessä tms. Ja osa tarvisi myös joskus eri ympäristön, läheisiä, toivoa. Harva jaksaa olla laitoksissa, tylsistyy. Ei tiedetä myös mitä sairaudet tekevät tai piik. Asiat monimutkaisia. Myös vatsan pitäisi toimia hyvin. Isä aikoinaan sanoi kun olin vasta pikkulapsi, että kuolee kohta ja se ahdisti. Kuoli kun olin 10v. 

Hoidoissa voi olla myös komplikaatioita tai riskejä. Ellei elimistö pääse tehokkaasti korjaamaan heti. Iäkkäillä hitaampaa parantua tai sitten ei?

Äidilleni annettiin viekä syksy elinaikaa. Hän kuitenkin meni muutamassa viikossa. Hänellä oli levinnyt syöpä. 

Kun menin viimeisiä kertoja katsomaan, niin hoitaja oli läsnä ja sanoi, ettei äiti ollut syönyt mitään. Äiti vain sanoi, että ei ole ei. Siksi häntä nesteytettiin. Siihen äiti sanoi, että ei ihme, että Suomen talous ei kestä, kun meitä vanhuksia pidetään väkisin hengissä.

ap

Euta pitäisi Suomeen saada. Kun vakavasti sairas kipeä eikä paranemista ole toivoa niin halutessaan eutan se pitäisi potilaalle suoda. 

On yksi kokemus. Olen sairaanhoitaja Norjassa, ja tämä tapahtui ihan alussa kun olin vasta muuttanut tänne.

Minulla ei ollut vielä luvat kunnossa, siis godkjenning hoitajana työsketelyä varten, se pitää  hakea sekä läpäistä kielitesti. Kuitenkin oli lupa työskennellä  assistenttina, siis esim vahainkodissa missä en saanut läkkeisiin yms sellaiseen koskea, vain perushoito.

No oli vanha pariskunta, mies reippaasti yli 90 ja vaimokin jo täyttänyt sen. Mies ei ollut mitenkään sairas fyysisesti eikä psyykksesti, täysin selkeä ajatus ja ymmärrtys. Hän  vain päätti  lakata syömästä ja juomistakin ottti hyvin niukasti. Sanoi selkeän sanansa ei kun yritettiin houkutella syömään.  Tehtiin sitten päätös että pakottaa ei saa, syö ja juo jos itse niin päättää.  Ja niinpä hän sitten kuoli.  Oli päättänyt ettei halua enää jatkaa.

Ja eipä siinä mennyt  kuin kuukauden verran kun vaimo seurasi perässä.  Oli vielä hyvin liikkuva ja  kirkas ajatus ja puhe mutta kun mies kuoli  menetti kokonaan elämänhalun hänkin. 

Muita tllaisi tapauksia ei ole tullut vastaan. Olen asunut ja työskennellyt täällä pian 30 vuotta sairaanoitajana.

Olen kuullut tarinan, että vanha mies päätti, että nyt on aika lähteä. Lopetti vain syömisen ja juomisen ja parissa viikossa lähti. Näemmä tarina On tosi?

Ei aina päätä. Reilu 70-vuotias sukulainen sai aivoinfarktin ja meni niin huonoon kuntoon noin vuoden sisällä siitä että on käytännössä vain maannut hoitokodissa aika vihanneksena. Vaikka mieli on jo pitkälti jättänyt niin nyt taitaa olla jo kahdeksas vuosi kun keho vain sinnittelee hengessä. Tuntien henkilön ennen infarktia niin tämä on ehkä se pahin mitä hän pelkäsi, että voi tapahtua. Silloin kun infarktin jälkeen vielä pystyi puhumaan selkeästi niin toivoi usein kuolemaa. Ei ole toive toteutunut.

Osa päättää ja juuri noin. Osalla taas tulee muita sairauksia, jotka heikentävät toimintakykyä ja syöminen ei enää onnistu, muuten kuin avustettuna. Viimeisessä vaiheessa nielemisrefleksi katoaa ja ruuan vastaanotto ei enää onnistu. 

Vierailija kirjoitti:

Osa päättää ja juuri noin. Osalla taas tulee muita sairauksia, jotka heikentävät toimintakykyä ja syöminen ei enää onnistu, muuten kuin avustettuna. Viimeisessä vaiheessa nielemisrefleksi katoaa ja ruuan vastaanotto ei enää onnistu. 

miksi nielemisrefleksi katoaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osa päättää ja juuri noin. Osalla taas tulee muita sairauksia, jotka heikentävät toimintakykyä ja syöminen ei enää onnistu, muuten kuin avustettuna. Viimeisessä vaiheessa nielemisrefleksi katoaa ja ruuan vastaanotto ei enää onnistu. 

miksi nielemisrefleksi katoaa?

Elimistö tietää milloin sen on lakattava toimimasta.

Vierailija kirjoitti:

Euta pitäisi Suomeen saada. Kun vakavasti sairas kipeä eikä paranemista ole toivoa niin halutessaan eutan se pitäisi potilaalle suoda. 

Mikä on euta?

Vierailija kirjoitti:

Ei aina päätä. Reilu 70-vuotias sukulainen sai aivoinfarktin ja meni niin huonoon kuntoon noin vuoden sisällä siitä että on käytännössä vain maannut hoitokodissa aika vihanneksena. Vaikka mieli on jo pitkälti jättänyt niin nyt taitaa olla jo kahdeksas vuosi kun keho vain sinnittelee hengessä. Tuntien henkilön ennen infarktia niin tämä on ehkä se pahin mitä hän pelkäsi, että voi tapahtua. Silloin kun infarktin jälkeen vielä pystyi puhumaan selkeästi niin toivoi usein kuolemaa. Ei ole toive toteutunut.

Järkyttävää..

Yleensä terveyskeskuksessa lääkäri tekee ns. nesteytyskiellon eli potilaalle ei saa antaa juotavaa. Aika äkkiä lähtevät.

Lähteekö nuorikin ihminen äkkiä, jos ei juo? Vai vanhukset lähinnä?

Joskus voi aivan mieli selkeänä tietää, että ei esimerkiksi sydämen tai keuhkojen vajaatoiminnan vuoksi yksinkertaisesti jaksa enää kauan. Siinä ei ole kyse erityisemmin kuolemanhalusta, vaan jotenkin selkeästä oman tilan tunnistamisesta vuosien ponnistelujen myötä.

Olen pari kertaa nähnyt, kuinka vanhus päättää lakata syömästä. Yksi otti syötettynä vähän ruokaa suuhun ja valutti sen kohta ihan tietoisesti lattialle. Ei yökännyt tai oksentanut, siististi lattialle pudotti suustaan. Eipä siinä, ei ihmistä väkisin syötetä. Toivottavasti itsekin olisin noin tietoinen vanhus, sehän olisi omatoiminen eutanasia. Yleensä muistisairaat syö kunnes tosiaan se nielemiskyky menee.

Kyllä oman mummoni kohdalla tuli vaikutelma, että jossakin vaiheessa hän luovutti, kun tässä maallisessa ei ollut enää mitään hyvää ja odotti vain pääsevänsä taivaaseen.

Eräs vanhus sanoi, että on kaksi vuotta jäljellä. Piti paikkansa. Eli kai sitä jollain tasolla tietää noin summittaisesti kuinka paljon aikaa on jäljellä. 

 

Toinen tapaus (täysterve) tiesi kuolevansa seuraavana päivänä. Tiesi vain. 

Vierailija kirjoitti:

Yleensä terveyskeskuksessa lääkäri tekee ns. nesteytyskiellon eli potilaalle ei saa antaa juotavaa. Aika äkkiä lähtevät.

 

 

 

 nesteyskielto ei todellakaan tarkoita ettei potilaalle anneta juotavaa. Potilasta vain ei nesteytetä keinotekoisesti. Kuolevan ihmisen keinotekoinen nesteytys on kidutusta, siinä vaiheessa kun elimistö tekee kuolemaa, se nesteyttäminen ei pidennä elinaikaa ja neste kerääntyy turvotuksena hengitysteihin, raajoihin ja vatsaonteloon

Järki käteen näissä asioissa. Nyt elvytetään ihmisiä, joilla ei ole mitään enää edessään. Tämä koskee niin vanhuksia vauvoja. Vauvojen kohdalle tapahtuu jatkuvasti, että keinotekoisesti pidetään hengissä, vaikka ei koskaan tule ihmistä, eli tarvitsee koko tulevan elämänsä toisen ihmisen jatkuvaa huolenpitoa.

Nyt tulee lokaa niskaa, kun kirjoitin näin. Vanhemmille lapsi on niin rakas, että kyllä hänet pidetään hengissä, vaikka siihen lopulta tarvitaan viisi hoitajaa ja yhteiskunta maksaa viulut. Kysyn vaan, vieläkö viiden tai kymmenen vuoden kuluttua tuollaisen yksilön vanhemmat ovat sitä mieltä, että kyllä on kannattanut tehdä kaikki tämän kuolaavan, örisevän ja vaipoissa köllöttävän yksilön vuoksi. Jossain kohtaa tulee vanhemmille vanhuus tai sairaus ja sitten tämä paketti viedään jonnekin laitokseen ja kalliiksi tulee, mutta ei vain suostu kuolemaan.

Kun yksilö ei enää pysty huolehtimaan itsestään, niin vain maksamalla ihan omilla rahoillaan vois saada hoitoa. Jos ihmisellä on varallisuutta se pitäisi käyttää, ei lapset tarvitse perintöä. Näin saataisiin todella suuret säästöt sotessa.