Pian hautajaiset, ja pelkään etten itke...
Outo murhe. Mutta stressaan ihan hirveästi kun isoisäni hautajaiset ovat tulossa pian, ja pelkään etten itke siellä. Ja ihmiset pitävät minua tunnekylmänä narsistina tai jotain... koska isoisäni oli koko elämäni minulle melko läheinen, ja olen lapsena paljon viettänyt aikaa hänen kanssaan.
Muutenkin isoisän kuoleman jälkeen reaktioni on ollut ihan erilainen kuin oletin sen olevan. Vain kerran on kunnolla itkettänyt. Nuorempana olin tooooosi herkkä. Miksi olen nykyään tällainen?
Kommentit (26)
Kaikki ihmiset eivät ole yhtä herkkiä itkemään. Ihan tutkittu juttu myös on, että miehet pystyvät naisia helpommin olemaan itkemättä silloin kun heitä itkettää. Se johtuu ilmeisesti hormoneista.
Ei vanhojen ihmisten kuolemassa ole mitään itkettävää. Helpotus se heillekin on päästä pois.
En ole itkenyt yksissäkään hautajaisissa, haudattu äiti, isä, anoppi, appi, ex-mies, mummut, papat. Kaikkien kuolema ollut tiedossa jo ennakolta, ja monen kohdalla kuolema oli helpotus, pääsi kivuista ja sairaalassa makaamisesta.
Kyyneleet tulee tai ei, ei se surun mittaa määrää. Luulisin kun olet hautajaisissa kyyneleet tulee, on hautajaiset liikuttava tilanne. Olen käynyt tänä vuonna 2 hautajaiset, 2 tätiäni jotka olivat siskokset, 95v ja 96v.
Ei sinun tarvitse itkeä, eikä itkemättömyys tarkoita tunnekylmyyttä. Hautajaiset on yleensä tunneraskasta ja ainakin itse yritän pidättää tunteeni ja vältän tunneliikututuksen. Muutama vuosi sitten kuoli eräs läheisistäni, mutta en itkenyt. Minulle tuli mieleen, että pitivätkö minua tunnekylmänä kun en itkenut, ja hallitsin tunteeni. Nyt vanhempana ei enää itketä, ei edes sipulin kuoriminen.
Eipä sitä ole itsekään tullut isovanhempien kuolemaa itkettyä. Vanhan ihmisen kuolema on kuitenkin niin luonnollinen. Mummon kuoltua olin jopa vähän iloinen hänen puolestaan. Hän valitti aina sitä, että ei pystynyt enää kävelemään.