Ystävälliset männyt
Hiekkakankaiden vuosisataiset ankkurit ovat lohduttava näky.
Niiden ajan karaisemat rungot ovat kokeneet kaiken, eivätkä enää säikähdä tämän maailman kalsketta.
Rajuilmalla ja lumimyrskyssäkin niiden kaarna on mietteliään tyyni,
Ja kesällä, kun laskeva aurinko sävyttää niitä illan oranssilla, ne hymyilevät kuin vanhat sielut.
Tuulella niiden oksat havisevat rauhoittavasti. "Ei mitään hätää" ne kuiskailevat.
Mitä jos nukahtaisin juurillenne, enkä heräisi enää koskaan?
Ystävälliset männyt.
Kommentit (71)
Ei me olla samaa puuta
Minä olen Tuija metsässä
Sinä olet Haapa rannalla
Muista minua joskus
Samat tähdet meihin katselee
Puppa kaataa männyt ja tekee niistä pakkasilla lämpöä Mummalle. Ou jee.
Ustavalliset mannut
maat ja mannut
minneka ne ovat nut mannut
kaataneet mennessaan maidon ja vesikannut?
Tietusti stuuraensoa karkuun ne on mannut
juosneet minka juuristaan ovat irti saannut
sudanyolla ovat juosna jutkeltaneet, jotta mantu on polissut
Kuulivat raakkujen raakkumisen, litistelun ja latistelun
ustavalliset mannut
"Öö."
- Ei, vaan Ää.
"Öö!"
-Miksi pelleilet?
"Öö-ö!"
- Eipä kun Ää!
"Öö-öö."
...
Kiitos kaikesta X.
Olin maalla, sukutilalla, käymässä. Kuinkas ollakaan, korkki aukesi pe:na. Oma petini oli aitassa. Su-iltana vetäydyin illalla aittaan, ei oikein nukuttanut, niin päätin lähteä kävelylenkille rantaan, (meidän) lehtotietä pitkin. Oli syyskesää, syysmyrskyä, puuskittaista. Mennessä kävelin rehvakkaana - täältä sitä tullaan! Männyt ja kuuset huiski. Ilta hämärtyi ja tajusin, et samaa reittiä en pääse takaisin, koska pimeys ja joutuisin kulkemaan maantien kautta. Päätin kääntyä takaisin.
Oudointa oli, että siellä metsässä se myrsky jotenkin tyyntyi - ihan niinkuin se metsä olisi jotenkin aistinut, että kuljin siellä. Käännyin siis pois/takaisin, katsoin taakseni, niin se mäntyjen ja kuusien "riehuminen" alkoi uudestaan. Menin aittaan ja nukahdin, lopulta, väsymyksestä.
Mutta, mielikuvitustahan tuo oli. Vai onko?
Jos oot latvastas laho
ja keskivartalostasi maho
ei muuta virkaa liene silloin sulla
ja voit sänkyäni lämmittämään tulla
Vierailija kirjoitti:
Jos oot latvastas laho
ja keskivartalostasi maho
ei muuta virkaa liene silloin sulla
ja voit sänkyäni lämmittämään tulla
Mikä on tää taho
Joka tahtoo lämpimän sängyn
On menneet sähköt poikki
Maistuuko edes pulla
Kurkkaapas sängyn alle
Löytyykö uninalle
Joka kanssasi mieluusti talvehtii
Kun pakkanen seinissä ulvehtii
Kuulit että tuulin; rantatöyräämme puheliaat haavanlehdet
Kuulin että luulit; meressä käsin pesemäni aviovuoteemme lakanat
Luulit että kuulin; toimistosi avoimeksi jäänyt akkunasi
Luulin että kuulit; pyykkipäiväni pelastaja
Oi syksy, miksi myrkytät mieltäni kuolemalla
Eihän luontokaan kuole, vaan menee lepäämään
Siksikö että lepoa ei sallita ihmiselle, elämässä rikkaan kesän jälkeen
Vaan se halutaan toimeen ja työhön
Ryhtymään ja yrittämään, kilpailemaan ja kilvoittelemaan
Juoksemaan pää jäässä kaikkien turhuuksien markkinoilla
Ansaitsemaan jokapäiväisen paikkansa tavarataivaassa
Ja ahmimisoikeuden vuodenvaihteen verensynkissä juhlissa
Täällähän on varsinaisia runonikkareita, suuri, mutta mieluisa yllätys. Kiitos.
Runoileva ratsuni riutui ja kuoli
loppukohtauksen kirjoitti velkatukkeuma-huoli
syyllinen murhaansa on Suomen kansa
joka ei koskaan ole ymmärtänyt parastansa
osapuolena ovat toki poliitikot kurjat
joiden vuoksi Arkadianmäelle tahtoo vain tyhmimmät hurjat.
Oikeutta Reima-vainaalle nyt vaadinkin tässä
on hihassani muutama ylimääräinen ässä
surussani suuntaan saluunaan tavoitteena seksi
enkä ole huijari, ässä on energiakeksi
Miksi majoneesi pilaantuu niin herkästi?
Voiko graniitin ja raudan hitsata yhteen?
Millainen muovin ja koivun liitos kestää?
Sormukset pitäisi vaihtaa kirkon sijaan insinööritoimistossa.
Voi myös hankkia uima-altaan ja hitosti epoksia.
Jos haluaa iäkseen klaustrofobiseen vankilaan.
Piri piri pintaan
Piri pintaan
Vedän käteen
Uunikintaan
Kukko paistuu
Bisse maistuu
Nahkani ulkona ruskistuu
Voi puupäät! Enpä jää kaipaamaan.
Suo, sauvat ja juoksu
Karpaasit, kovuus ja kunnia
Ladulle lentävä räkä
Lupauksien lääkelaukku
Rikkeestä Riku Rantala
Petoksesta Punahonka
Hypestä hirmuinen häpeä
Raato raskaasti makaa, pedon paljaan pieluksilla, hirvenä hillapatjalla
Hiilenmusta hurmevana, silmä tyhjän katsoava, loppunut loputon liike
Kynsi iskee, kuonons kaivaa, lihansyöjä tietään raivaa
Ahmii maksan munuaiset, keuhkon puolet, vatsan suolet
Repii irti lihaa tuosta, kämmen kaivaa kantta suosta
Peijaista parhaasta päästä
Oranssi paskani pauhaa
Kuule kuin ketjunsa laulaa
Sinervää savua tuottaa
Hurmioon mieltäni juottaa
Petäjäin selät katkaisen
Rahaongelmain ratkaisen
💔