Minä en tunnu pääsevän tästä yli
Minulla oli eräs ystävä, tyyppi jonka kanssa jaettiin asioita, iloja, suruja, arjen raskautta ja kaikkea, vietettiin iltoja/öitä jne, mutta jotenkin, itselleni tuntemattomasta syystä, tai syistä, välit on viilenneet enkä enää ole hälle se joka olin. Ja minusta tuntuu etten pääse tästä yli, asia pyörii mielessäni päivittäin ja olen aivan hajalla ja rikki, suren ihan saatanasti.
Paskaa.
Kommentit (33)
Ehkäpä hän oli tukihenkilö. Olette setvineet asioita, myös öisin. kerrot. Keskusteluapu on usein tervetullutta, mutta eihän tuki tai tukipalvelu ole loputonta, täytyyhän sinun oppia pärjäämään itseksesikin ja hakemaan uusia kavereita.
Mikään ihmissuhde ei voi kestää ikuisesti, varsinkaan "laastarisuhde", kun ja jos se on pääasiassa ongelmien purkamista, mahdollisesti liian yksipuolista tukemista tai auttamista. Normaalit ystävyyssuhteet ovat aina molemmille vapaaehtoisia, molemmille antoisia henkisesti tai kivoja yhdessätekemisen takia tms.
Miksi haluat jumittaa menneessä, ja tehdä itsestäsi jonkunlaisen säälittävän "uhrin", hae uusia kavereita, harrastuksia, harrasta reipasta urheilua tai muuta itseäsi ilahduttavaa ja hyvässä kunnossa pitävää liikuntaa jne. Muunnelma eräästä ajatelmasta " Menneessä elävä pitää tuoreina haavansa, jotka muuten arpeutuisivat ja paransivat."
Vierailija kirjoitti:
Ehkäpä hän oli tukihenkilö. Olette setvineet asioita, myös öisin. kerrot. Keskusteluapu on usein tervetullutta, mutta eihän tuki tai tukipalvelu ole loputonta, täytyyhän sinun oppia pärjäämään itseksesikin ja hakemaan uusia kavereita.
Mikään ihmissuhde ei voi kestää ikuisesti, varsinkaan "laastarisuhde", kun ja jos se on pääasiassa ongelmien purkamista, mahdollisesti liian yksipuolista tukemista tai auttamista. Normaalit ystävyyssuhteet ovat aina molemmille vapaaehtoisia, molemmille antoisia henkisesti tai kivoja yhdessätekemisen takia tms.
Miksi haluat jumittaa menneessä, ja tehdä itsestäsi jonkunlaisen säälittävän "uhrin", hae uusia kavereita, harrastuksia, harrasta reipasta urheilua tai muuta itseäsi ilahduttavaa ja hyvässä kunnossa pitävää liikuntaa jne. Muunnelma eräästä ajatelmasta " Menneessä elävä pitää tuoreina haavansa, jotka muuten arpeutuisivat ja paransivat."
Eihän ap kertonut mitään tuollaista. Ei mitään mistään laastarisuhteesta tai öisistä puheluista. Porukat vetää jotain omia kokemuksiaan näihin keskusteluihin ja vastaavat siltä pohjalta itse kehittelemiinsä olkiukkoihin.
Kyllä oikeassa ystävyydessä jaetaan ilojen lisäksi myös surut, muutenhan se ei ole muuta kuin teennäinen positiivisuuskupla. Se ei kuitenkaan tarkoita mitään terapiasuhdetta, jos kertoo rehellisesti huonojakin kuulumisia. Pinnallisemmat ihmissuhteet ovat sitten jotain muuta, mutta eivät ystävyyttä.
Joskus sitä vain kyllästyy eikä välttämättä itsekään tiedä tarkkaan että miksi.
Olitteko sängyssä? Tunteet tuli mukaan ja sitä myötä päätös pitääkö suhdetta syventää.
Minä "hylkäsin" pitkäaikaisen ystäväni hänen piikittelynsä ja ilkeytensä takia, joka kohdistui minun lisäkseni perheeseeni. Ei sellainen ystävyys ole säilyttämisen arvoista jos jokaisen tapaamisen ja puhelun jälkeen on paha mieli.
Vierailija kirjoitti:
Katso peiliin, syy löytyy sieltä.
Näin on. Hylkääjän peilistä löytyy.
Jos joku takertuu ja kyselee jatkuvasti mitä ajattelen ja teen, ikään kuin olisin se ideoiden ja energian lähde. Silloin alkaa tuntumaan, että hän imee enrgiaaa minusta ja minun tehtävä on ylläpitää sisältöä elämään, jäsentää elämää ja maailmaa hänen puolestaan. Tämän ilmiön tunnistaa jos keskustelu ei ala vaan hän odottaa siältöä kysymälllä "että mitäs..." eikä muuta. Ja tää toinenn ei tahallaan tee tätä vaan tämmöinen suhde kehittyy ajan myötä ja on lopulta rasittava toiselle.
Ehkä olitte liiankin läheisiä ja nyt hän on oppinut vetämään terveitä rajoja
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Katso peiliin, syy löytyy sieltä.
Näin on. Hylkääjän peilistä löytyy.
Sinussa ei mitään vikaa?
Voisko vika olla sussa itsessäs? Älä nyt vaan kehitä pakkomiellettä siihen tyyppiin. Usein ainaki mun kaveripiireissä jos kaksi ihmistä lopettaa ystävyyden niin toinen kehittää stalkkaus pakkomielteen siihen entiseen ystävään. Tai että alkaa näkee sen ystävän jonain ihailun kohteena, ihan kuin julkisuuden henkilönä. Ja häntä sitten puoleksi vihataan ja puoleksi matkitaan.
Mulla siis ystäväpiireissä käynyt näin pari kertaa, että toinen haluaa olla ystävä ja ihailee ja toinen on edelleen silleen että mee vaan kiltti nyt pois pyörimästä.