Kuka on ihminen, joka turvaa teitä kriisitilanteessa?
Kommentit (33)
Huomasin että miesystäväni se ei ainakaan ole. Hän ei ole kykenevä tai kiinnostunut siihen. Pitäisi minun osata erota.
Vastaus on siis äitini.
Ei kannata unohtaa arkea ja rutiineja. Niilläkin on voimansa. Koin yhden järkyttävän tilanteen kerran työmatkalla ja parasta oli vaan mennä töihin niin sai aivot ja ajatukset muualle.
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata unohtaa arkea ja rutiineja. Niilläkin on voimansa. Koin yhden järkyttävän tilanteen kerran työmatkalla ja parasta oli vaan mennä töihin niin sai aivot ja ajatukset muualle.
*olin siis tilanteessa todistajana ja piti soittaa häkeen jne. Puhumalla ja turvallisilla rutiineilla pärjää pitkälle kriisitilanteissa :)
Henkisissä kriiseissä Jeesus. Tietokonekriiseissä kaverini. Taloudellisissa kriiseissä vanhempani. Terveyskriisit osaan hoitaa itse eli käydä omineni lääkärissä, labrassa jne.
Pienissä arjen kriiseissä mammapalsta. Heh haen täältä tietoa mitä tehdä jos pullataikina ei kohoa tai miten jokin käytännön asia hoidetaan.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Äiti. Ei ole muita mutta onneksi on äiti pahimpiin tilanteisiin. Se on kiitollista. Iskä sitten turvaa varmaan parhaan kykynsä mukaan henkimaailman puolelta käsin.
Toivottavasti tuleva kumppanini. En kaipaa fyysistä läheisyyttä läheskään yhtä paljon kuin henkistä yhteyttä, joka on kaikki kaikessa. Saa nähdä löytyykö mun tyyppiä ikinä.
T. 32v ikisinkku
Suomen Tasavallan presidentti. Sitä varten hänet on tehtäväänsä valittu, isäksi ja ystäväksi kansallemme.
Puolisoni tietysti, mutta jos se kriisi tulisi puolison kanssa, niin paras ystäväni.
Mieheni olisi ensimmäinen, johon turvautuisin ja olen turvautunutkin kriisitilanteessa. En haluaisi olla parisuhteessa, jossa en voisi luottaa kumppanini tukeen. Myös siskoni ja vanhempani auttavat ja tukevat aina kaikin mahdollisin tavoin. Hyviä ystäviäkin on, joiden puoleen kääntyä, jos elämässä tulee vaikea paikka.
Mulla ei ole ketään. Tai on pari ystävää, joilla on perheensä ja sukunsa ja omat huollettavansa, mutta on silti. Ja mulla on lapsi, joka on elämäni aurinko jonka haluan säästää kaikelta mahdolliselta pahalta, minkä voin, koska sitä maailmassa riittää. Tiedän kokemuksesta. Haluan muille parempaa kuin olen itse saanut ja itsekin haluan olla rauhassa.
Mutta muita ei maailmassa mulla ole: ei ole tukea ja turvaa, huonetta ja sukua. Ei ole yleensäkään ollut. Joskus on ollut miehiä jotka on puhuneet huolehtivansa ja välittävänsä, mutta ei niin tehneet. Lapsen isäkin huolehti itsestään meidän muiden eli vaimonsa ja lapsensa kustannuksella, siksi lähdin vuosia sitten ja elämä helpottui.
Olen tavannut sittemmin monia, jotka puhuu kauniita ja monet on jotain vailla. En ole kuitenkaan saanut suunnilleen keneltäkään koskaan mitään. Olen kyllä antanut liikaakin ha aina on pyydetty. Moni lähipiiristä katosi, kun en enää ollut aina antamassa ja auttamassa pyyteettä. Sitä enemmän Olen lopulta yksin, mutta hyvä on keskittää vähät voimat ja varat lapseeni ja itseeni, me kun ollaan maailmassa todella yksin. Onneksi lapsella on kavereita ja hän on aina ollut sosiaalinen ja positiivinen, toivottavasti pärjää elämässä äitiään paremmin.