Lasusta on annettu kaksi vaihtoehtoa: huostaanotto tai töiden lopetus
Olen kolmen lapsen yksinhuoltaja. Yksi lapsista on erityislapsi, joka tarvitsee strukturoidun viikko-ohjelman. Tämä tarkoittaa sitä että kaikki toiminnot tapahtuu samaan aikaan päivästä. En pysty siihen työni takia. Minun pitäisi olla koko ajan kotona varmistamassa että kaikki sujuu ajallaan.
En tiedä miten pärjäisimme taloudellisesti ilman työpaikkaani. Tai no, ei mitenkään. Vajoaisimme kurjuuteen koko perhe. Vammaistuki/omaishoidon tuki ei riitä. Olen täysin tukiverkoston. Ei ole sitä isää lasten elämässä ollenkaan, omat vanhempani ja sisarukseni ovat edesmenneet. En tiedä miten ratkaisisin tämän yhtälön.
Kommentit (83)
Ehkä se huostaanotto toimisi ongelmanuorelle
On vaikea kuvitella tilannetta, jossa henkilöä pyydetään irtisanoutumaan työstään, että hän voisi ohjata teini-ikäistä nuortaan. Onko nuorella kehitysvamma? Siinä tapauksessa ymmärrä, että tarvitsee jatkuvaa ohjaamista. Silloin kai saisi jotain hoitotukea kotiin.
Jos nuorella ei ole kehitysvammaa ja hän käy tavallista koulua, kai hän pärjää kotona iltapäivän ilman äitiä?
Vierailija kirjoitti:
No tietenkin lopetat työt ja hoidat omat lapsesi ensin. Raha on tässä toissijainen asia. Ehdit töihin myöhemminkin.
Voi kuule kun näiden erityisten kanssa se omaishoitajuus voi olla elinikäinen..
Vierailija kirjoitti:
Lapsi on jo iso, 15-vuotias nuori. Vuorokausirytmi menee pienestäkin poikkeamasta päälaelleen. Toiminnanohjaus täysi nolla jumittamisen takia, tarvitsee jatkuvaa aktivointia.
Ap
Miten sait hänelle omaisuuden tuen? Minulla samankaltainen nuori, mutta omaishoidontukea ei saa, koska peseytyy ja pukeutuu itse.
Onko lapsi siis oikeasti jotenkin kehitysvammainen, vai onko muuten terve muttei pysty hallitsemaan vuorokausirytmiään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi on jo iso, 15-vuotias nuori. Vuorokausirytmi menee pienestäkin poikkeamasta päälaelleen. Toiminnanohjaus täysi nolla jumittamisen takia, tarvitsee jatkuvaa aktivointia.
ApMiten sait hänelle omaisuuden tuen? Minulla samankaltainen nuori, mutta omaishoidontukea ei saa, koska peseytyy ja pukeutuu itse.
Enkä ole töissä.
Jos hän on peliriippuvainen, poista kaikki nettiin ja pelaamiseen liittyvät laitteet kotoa.
Sinä kysyt apua sieltä lastensuojelusta ja pyydät heiltä laskelman, miten te pärjäätte, jos jäät töistä pois. Kysyt myös minkälaisia lastenhoitoapuja heillä on tarjota tilanteisiin, jossa et voi olla paikalla.
Työnantajalta voit tiedustella onko mahdollista muuttaa työnkuvaa sellaiseksi, että voit olla kotona paikalla oikeisiin aikoihin. Voit katsella löytäisitkö toisen työpaikan, joka mahdollistaa joustavamman työskentelyn.
Siis miksei työssäkäyvä voi pitää samaa rytmiä yllä? Lapsiko ei pärjää klo 15-17 yksin kotona odottamassa kun tulet töist'ä kotiin? Vai teetkö siis vuorotyötä?
Voitko vaihtaa säännöllisiin päivätöihin? Lyhentää työaikaa?
Mistä asiasta lasu tarkalleen on tehty? Eikö teini mene kouluun? Oppivelvollisuus on 18 vuotiaaksi eli ensi vuonna teinihän menee jonnekin toiseen kouluun. Todennäköisesti erityisammattikouluun ja asuntolaan viikoksi.
Nyt järjestät ap hoitotahojen ja koulun kanssa palaverin siitä miten asia hoidetaan. Jos taustalla on väkivaltaisuutta ja asenne se että kouluun ei mennä niin yritä saada hänet kuraattorin, rehtorin ja hoitotason kautta vähäksi aikaa koulukotiin. Oletan, että teini on ko erityisluokassa. Pallo on nyt ap sinulla.
Se, että jäät pois töistä ei hyödytä ketään
Tuo juttu ei nyt oikein käy järkeen. Ap jätti kertomatta jotain oleellista.
Mä jouduin jäämään vuosiksi pois työstäni lapsen vakavan sairastumisen vuoksi. Tosin itselläni oli työssäkäyvä puoliso, ei kylläkään mikään hyvätuloinen, vaan keikuimme toimeentulotuen rajamailla monet vuodet silti saamatta sitä. Jälkikäteen katsoen, olisi varmasti ollut järkevintä että lapsi olisi lähtenyt laitoshoitoon. Todella sydäntärepivää kyllä. Se olisi kuitenkin mahdollistanut normaalin lapsuuden muille lapsillemme. Jouduimme myymään käytännössä kaiken omaisuutemme noina vuosina, lähti velkainen talo ja autot ensimmäisinä. Oli vaikea työllistyä enää vuosien kotona olon jälkeen. Edelleen pätkätöissä. Nuori on nyt täysi-ikäinen, eikä pärjää edelleenkään yksin.
Vierailija kirjoitti:
Erityislapsi laitokseen ja mahdollistat kahdelle normaalille kunnollisen elämän!
Juuri näin!
Miten olet saanut sossut kimppuunne. Ole töissä. Älä jätä sitä! Muuten olet heikoilla sossujen kanssa. Varmasti lapsi pärjää ilman aikuista kotona sen aikaa, ellei ole pikkulapsi ja puhelimet on keksitty, ja ohjelaput tärkeämpiin. Onko kaapissa ruokaa ja juomaa. Onko lapsella kummia, onko sulla serkkua, miten naapurin täti turvana - paitsi jos on 10v tai esiteini kyseessä ei enää tarvitse. Entä auttaako kodinhoitaja joskus. On myös tukihenkilöitä vaikka nainen, jos on kriittinen tarve, mutta en usko että lapsi haluaa päsmäröijää kotiinsa tai ulos. Ehkä lapset osaavat itsenäisesti edes jotain?
Luulisi että olisi jokin välimuoto, huostaanotto tulee veronmaksajille todella kalliiksi! Murto-osalla hinnasta saisi teille kotiin työntekijän (avustajan) niiksi ajoiksi kun et pysty häntä ohjaamaan ja valvomaan. Huostaanotto voi kai joskus olla hyvä juttu mutta liian usein nuori löytää huonon kaveripiirin sitä kautta, eikä kaikki työntekijät laitoksissa ole osaavia vaan vahingoittavat lapsen kehitystä lisää. Koskaan he eivät rakasta nuorta kuten oma perhe. Tuuripeliä onko hyväksi vai johtaako huonoon kierteeseen, ja maksaa tuhottomasti.
Vierailija kirjoitti:
Kylläpä empatia oikein huokuu vastauksista.
Nämä ovat naisia.
Sulla on oikeus työttömyyskorvaukseen. Karenssi toki tulee. Sitten vaan pakoilet töitä. Ainakaan työmarkkinatuesta ei vähennetä omaishoidonpalkkiota.
Kyllä tätä järjestetään, ainakin oma lapsi rasittuu jo koulusta aivan tarpeeksi. Oon ollut koko viisi vuotta työttömänä tän takia, kuntouttava työtoiminta on sellainen mitä oon ehtinyt tehdä sillä välin kun lapsi on koulussa. Mutta kelan tuet eivät tarjoa mitään toimeentuloa, vaan elämä on niukkaa ja jatkuvasti mietin mihin on varaa ja karsin kustannuksia. Edes omaishoitajuutta tässä kunnassa ei ole myönnetty ja oon kuullut että nykyään monessa muussa kunnassa tuen saanti on heikentynyt.
Mä kuitenkin oon valinnut näin, oon itsekin matalapaisen perheen lapsi ja mulle tulotaso ei ole ikinä ollut stressin aihe, oon sopeutunut helposti elää ilman autoa, vuokralla pienessä asunnossa...
Mun toinen lapsi on luonteeltaan todella sosiaalinen ja itsenäinen, mikä myös mahdollistaa valintani, jos hänen tuen tarve olisi suurempi, en tiedä olisiko oma jaksaminen riittävästi arjen pyörittämiseen.