Lue keskustelun säännöt.
Saako henkilö, jolle testamenttaa, tietää testamentista, kun se tehdään?
20.08.2024 |
Vai vasta testamentin tekijän kuoltua? Mitä jos et halua hänen tietävän? Kai siihen testamenttiin tarvitsee saajan henkilötunnuksen?
Kommentit (64)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tietenkään saa tietää. Asiakirja pankkiin.
Tiedän tapauksen jossa vanha nainen kuoli, oli elänyt elmänsä yksin ja ei perillisiä. Sukulaiset oletti olevansa perijöitä, häneltä jäi merkittävä omaisuus.
Sukulaisiin ei juuri yhteyttä, he eivät pitäneet hänestä elinaikanaan.
Testamentin lukutilaisuuteen oli tietysti heidät kutsuttu ja olivat yllättyneitä etteivät mitään saaneet. Siskoni joka oli huolehtinut tämän vanhuksen asioita jo pitkän aikaa oli yksi perinnönsaajista.
Pankkilokerot ovat törkeän kalliita. Ja mistä kukaan tietää sellaisen olemassa olosta?
No, yleensä se pankkilokero on siinä pankissa, jossa normaalisti asioi ja jossa siis pankkitilit. Perunkirjoituksessa tilataan pankeista saldot ja kun pankki toimittaa tiedot, niin siinä asiakirjassa on merkintä, mikäli hlöllä on pankissa lokero.
asianajaja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei tietenkään saa tietää. Asiakirja pankkiin.
Tiedän tapauksen jossa vanha nainen kuoli, oli elänyt elmänsä yksin ja ei perillisiä. Sukulaiset oletti olevansa perijöitä, häneltä jäi merkittävä omaisuus.
Sukulaisiin ei juuri yhteyttä, he eivät pitäneet hänestä elinaikanaan.
Testamentin lukutilaisuuteen oli tietysti heidät kutsuttu ja olivat yllättyneitä etteivät mitään saaneet. Siskoni joka oli huolehtinut tämän vanhuksen asioita jo pitkän aikaa oli yksi perinnönsaajista.
Tuollaisille sukulaisille olisi voinut testamentata jotain pientä irtaimistosta, kuten yhdelle Raamatun, toiselle Kultaisen käytöksen kirjan ja kolmannelle vaikka muutaman parittoman mukin. Eivät olisi aivan tyhjin käsin jääneet.
Vierailija kirjoitti:
Voiko testamentilla määrät myös tulevat perintäosuudet, eli jos vaikka kuolee ennen kuin saa itse perintökaaren mukaisen omaisuuden niin voi määrätä sen omalla testmentilla menemään toiselle eikä ns. perintökaaren mukaisille perijöille. Oliko epäselvää?
Ei. Kuollut henkilö ei voi saada perintöä, eli jos sä kuolet ensin, niin sen mahdollisesti myöhemmin kuolevan henkilön perintö ei siirry enää sen jälkeen sulle eikä sun kuolinpesällesi, eikä sun testamentillasi ole mitään vaikutusta siihen kenelle se aikanaan siirtyy.
Jos on tilanne jossa olet saanut perinnön mutta kuolinpesää ei ole vielä jaettu, niin silloin se on sun omaisuuttasi ja siitä sä voit määrätä testamentilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on testamenttikopio eräältä henkilöltä, halusi antaa sen jo elinaikanaan tiedoksi. Oli käynyt lakimiehellä tekemässä testamentin. Edunsaajia ovat minun lapset en minä itse.
MInä olen antanut testamenttini uskotun ihmisen haltuun sinetöidyssä pakkauksessa. Hän ei tiedä, kuka perii ja mitä, mutta saanee tietoonsa kuolemani, jolloin voi antaa testamentin.
Voi antaa testamentin vaikkei tiedä kenelle.
Jos on jotain merkittäviä omaisuuseriä, niin oikeasti kannattaisi kyllä kertoa perillisille (ja myös niille, jotka ei peri), että kuka on perimässä ja mitä. Näin ihmiset voisivat esim hankkia ajoissa tarpeellisen tietämyksen siitä, kuinka noita omaisuuseriä hoidetaan. Kauhistuttaa kun välillä näkee miten hirveitä tappioita tulee lyhyessä ajassa kun ihmiset ei tiedä, miten osakkeiden tai kiinteistöjen tai firmojen kanssa pitäisi menetellä - tai kun ihmisillä on vääränlainen elämäntilanne, eivätkä esim ulkomaantöidensä takia pääse hoitamaan tilanteita, kun eivät ole tienneet että pitäisi pitää itsensä vapaana liikkumaan.
Ei myöskään tulisi niin paljon riitoja kuolinpesiin, kun ihmiset tietäisivät, mitä odottaa. Ja KAIKKI tietäisivät, ei tulisi yllätyksiä.
Testamentin sisältö ja olinpaikka pitäisi kertoa mahdollisimman monille - muuten on olemassa sekin mahdollisuus, että joku jota testamentissa ei mainita, löytää sen ensin ja pimittää sen.
En käsitä, miksi ihmiste ajattelevat, että ei voi kertoa etukäteen ja antaa toisten valmistautua. MIkä harmi siitä muka on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tietenkään saa tietää. Asiakirja pankkiin.
Tiedän tapauksen jossa vanha nainen kuoli, oli elänyt elmänsä yksin ja ei perillisiä. Sukulaiset oletti olevansa perijöitä, häneltä jäi merkittävä omaisuus.
Sukulaisiin ei juuri yhteyttä, he eivät pitäneet hänestä elinaikanaan.
Testamentin lukutilaisuuteen oli tietysti heidät kutsuttu ja olivat yllättyneitä etteivät mitään saaneet. Siskoni joka oli huolehtinut tämän vanhuksen asioita jo pitkän aikaa oli yksi perinnönsaajista.
Pankkilokerot ovat törkeän kalliita. Ja mistä kukaan tietää sellaisen olemassa olosta?
Talletat se sinne pankkiin,missä tilisi on . Sieltä löytyy kun asia on ajankohtainen. Omani Osuuspankissa, eikä ole törkeän kallista. En missään tapauksessa antaisi testamenttia säilytykseen kenellekään tai säilyttäisi kotona.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei saa mitään tietoa ennen testamentin täytäntöön panoa ellet itse kerro.
Juuri näin. Tässä on testamentin tekijän "turvaaminen" mukana, sillä jos testamentti olisi tämän elinaikana julkinen asiakirja, voisi henkilöön kohdistua ulkopuolista painostusta jne muuttaa testamenttia.
Monesti testamentin olemassaolo selviää vasta henkilön kuoleman jälkeen sukulaisille.
Painostus voi tulla myös parisuhteen sisältä, vaikkapa puolisolta. Miten tältä pystyisi turvaamaan?
Eihän testamentin tekijän ole pakko testamentista (tai sen muuttamisesta) kertoa kumppanille. Testamenttejahan voi tehdä elinaikanaan useampia ollessaan oikeustoimikelpoinen, päiväyksellisesti uusin on virallinen ja voimassa oleva.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tietenkään saa tietää. Asiakirja pankkiin.
Tiedän tapauksen jossa vanha nainen kuoli, oli elänyt elmänsä yksin ja ei perillisiä. Sukulaiset oletti olevansa perijöitä, häneltä jäi merkittävä omaisuus.
Sukulaisiin ei juuri yhteyttä, he eivät pitäneet hänestä elinaikanaan.
Testamentin lukutilaisuuteen oli tietysti heidät kutsuttu ja olivat yllättyneitä etteivät mitään saaneet. Siskoni joka oli huolehtinut tämän vanhuksen asioita jo pitkän aikaa oli yksi perinnönsaajista.
Pankkilokerot ovat törkeän kalliita. Ja mistä kukaan tietää sellaisen olemassa olosta?
No, yleensä se pankkilokero on siinä pankissa, jossa normaalisti asioi ja jossa siis pankkitilit. Perunkirjoituksessa tilataan pankeista saldot ja kun pankki toimittaa tiedot, niin siinä a
Joo, en ala maksaa kymppiä kuussa tuosta ilosta. Kai siihen sentään voi luottaa, että ilmoittavat lokeron olemassaolosta, koska haluavat sen tyhjäksi, kun maksajaa ei enää ole. Sen sijaan esimerkiksi vapautuneista panteista ei tule mitään ilmoitusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei saa mitään tietoa ennen testamentin täytäntöön panoa ellet itse kerro.
Juuri näin. Tässä on testamentin tekijän "turvaaminen" mukana, sillä jos testamentti olisi tämän elinaikana julkinen asiakirja, voisi henkilöön kohdistua ulkopuolista painostusta jne muuttaa testamenttia.
Monesti testamentin olemassaolo selviää vasta henkilön kuoleman jälkeen sukulaisille.
Painostus voi tulla myös parisuhteen sisältä, vaikkapa puolisolta. Miten tältä pystyisi turvaamaan?
Eihän testamentin tekijän ole pakko testamentista (tai sen muuttamisesta) kertoa kumppanille. Testamenttejahan voi tehdä elinaikanaan useampia ollessaan oikeustoimikelpoinen, päiväyksellisesti uusin on virallinen ja voimassa oleva.
Minusta ongelmallisinta tuossa on PAINOSTUS.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samaa mieltä. Ongelmia voi tulla silloinkin, jos itsellä on jo asuntovelkaa ja perii vaikkapa arvokkaat asunnon ja kesämökin joissa on lesken hallintaoikeus. Ei voi myydä eikä välttämättä saa lainaa perintöveroon. Tällaisiin tilanteisiin olisi mukavampi varautua.
Vierailija kirjoitti:
Ei siihen mitään henkilötunnuksia tarvita, pelkästään riittävä kuvailu kenelle antaa. "pojalleni Matille, naapurilleni Sirpalle, kävelykaverilleni Pirjolleni, salarakas Reijolleni..." Ja ei testamentista mitään tietoa kenellekkään mene ennen kuin kuolinpesää aletaan jakamaan.
Kyllä menee jo perunkirjoituksessa. Ennen sitä ei tarvitse kertoa kenellekään vaan hyvin voidaan testamentin sisältävä kuori avata vasta perunkirjoitustilaisuudessa. Olisi kuitenkin hyvä pitää testamentti sellaisessa paikassa ja se paikka useamman ihmisen tiedossa niin, että löytyy tarvittaessa.
Testamentin saajan henkilöllisyys on ilmaistava riittävän selvästi eikä todellakaan riitä Sirpa tai Pentti vaan tarvitaan enemmän tietoja, mielellään syntymäaika ja osoite, jos henkilötunnus ei ole tiedossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voiko testamentilla määrät myös tulevat perintäosuudet, eli jos vaikka kuolee ennen kuin saa itse perintökaaren mukaisen omaisuuden niin voi määrätä sen omalla testmentilla menemään toiselle eikä ns. perintökaaren mukaisille perijöille. Oliko epäselvää?
Ei. Kuollut henkilö ei voi saada perintöä, eli jos sä kuolet ensin, niin sen mahdollisesti myöhemmin kuolevan henkilön perintö ei siirry enää sen jälkeen sulle eikä sun kuolinpesällesi, eikä sun testamentillasi ole mitään vaikutusta siihen kenelle se aikanaan siirtyy.
Jos on tilanne jossa olet saanut perinnön mutta kuolinpesää ei ole vielä jaettu, niin silloin se on sun omaisuuttasi ja siitä sä voit määrätä testamentilla.
Testamentin voi tehdä nuorena, ja ehkä perintöjä on ehtinyt tulla ennen omaa kuolemaa. Esimerkiksi sinä ja vanhempasi kuolette onnettomuudessa niin, että vanhempasi kuolevat ensin -> sinä saat perinnön, mutta kuolet heti sen jälkeen. Jos sinulla on testamentti perinnön varalta, se menee testamenttisi mukaan eikä perintökaaren.
Vierailija kirjoitti:
Samaa mieltä. Ongelmia voi tulla silloinkin, jos itsellä on jo asuntovelkaa ja perii vaikkapa arvokkaat asunnon ja kesämökin joissa on lesken hallintaoikeus. Ei voi myydä eikä välttämättä saa lainaa perintöveroon. Tällaisiin tilanteisiin olisi mukavampi varautua.
Silloin perinnöstä voi luopua. Jos sijaan tulee alaikäisiä lapsia, kannattaa selvittää tilanne, jotta voi luopua pätevästi heidänkin puolestaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos hetu on tiedossa, niin onnistuu kyllä.
Mutta testamenteilla ei kannata mehustella ennen kun on tiedossa mitä siinä lukee. On hetut kyselty ja muut, mutta mieli voi muuttua ja omaisuuden voi testamentatakin ihan muualle. Tiedän tapauksia.
En pidä testamentilla ohjailusta enkä niiden kyttääjistä liioin. Kieltäydyin ryhtymästä erään erittäin varakkaan (mm. sata neliötä Bulevardilla, maaomaisuutta kehäteiden alla Vantaalla) sukulaisnaisen asioiden hoitajaksi ja auttajaksi, vaikka kuinka luvattiin testamentissa muistaa. Ei ollut elämäntilanne sellainen, että olisin voinut ryhtyä ja henkilö oli vähän erikoinen tapaus. Meni valtiolle tietääkseni.
Asioiden hoitajaksi eläessä vai hoitaa asiat kuoleman jälkeen?
Eläessä. Eli hän lupaili perintöä, jos olisi autettu ja hoidettu, mutta eihän se olisi toiselta paikkakunnalta edes mitenkään onnistunut ja en tykännyt tuollaisesta asetelmasta, että perinnöllä ikään kuin houkuteltiin auttamaan. Olisin auttanut ilman mitään perintölupausta, jos olisin kokenut tämän henkilön läheiseksi ja olisin asunut lähempänä.
Myöhemmin olen nähnyt tapauksen, missä perintöä lupailtiin ja pidettiin ikään kuin talutusnuorassa vuosikymmeniä. Mutta kun henkilö sitten kuoli, niin perintö oli osoitettu aivan muualle. Aikamoinen källi mielestäni.
Me olemme tienneet molemmista testamenteista jo tekohetkestä lähtien. Toinen näistä on nyt vasta toteutunut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos hetu on tiedossa, niin onnistuu kyllä.
Mutta testamenteilla ei kannata mehustella ennen kun on tiedossa mitä siinä lukee. On hetut kyselty ja muut, mutta mieli voi muuttua ja omaisuuden voi testamentatakin ihan muualle. Tiedän tapauksia.
En pidä testamentilla ohjailusta enkä niiden kyttääjistä liioin. Kieltäydyin ryhtymästä erään erittäin varakkaan (mm. sata neliötä Bulevardilla, maaomaisuutta kehäteiden alla Vantaalla) sukulaisnaisen asioiden hoitajaksi ja auttajaksi, vaikka kuinka luvattiin testamentissa muistaa. Ei ollut elämäntilanne sellainen, että olisin voinut ryhtyä ja henkilö oli vähän erikoinen tapaus. Meni valtiolle tietääkseni.
Asioiden hoitajaksi eläessä vai hoitaa asiat kuoleman jälkeen?
Eläessä. Eli hän lupaili perintöä, jos olisi autettu ja hoidettu, mutta e
Minusta eläessä tehtävistä palveluksista pitää maksaa ihan per heti, jos se on maksullista auttamista.
Olen itse pyytänyt perillistä vain lupautumaan hoitamaan asiani kuoleman jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Ei tietenkään saa tietää. Asiakirja pankkiin.
Tiedän tapauksen jossa vanha nainen kuoli, oli elänyt elmänsä yksin ja ei perillisiä. Sukulaiset oletti olevansa perijöitä, häneltä jäi merkittävä omaisuus.
Sukulaisiin ei juuri yhteyttä, he eivät pitäneet hänestä elinaikanaan.
Testamentin lukutilaisuuteen oli tietysti heidät kutsuttu ja olivat yllättyneitä etteivät mitään saaneet. Siskoni joka oli huolehtinut tämän vanhuksen asioita jo pitkän aikaa oli yksi perinnönsaajista.
Nuo sukulaiset täytyi olla sitten niitä ns. toissijaisia perillisiä. Mietin vain, miksi heidät oli kutsuttu testamentin lukutilaisuuteen, kun eivät olleet varsinaisia perillisiä. Ainakaan minua ei kutsuttu edesmenneen isäni tädin testamentin lukutilaisuuteen, koska tämä lapseton täti oli testamentannut omaisuutensa vain parille sukulaiselleen. Minulle vain ilmoitettiin tästä testamentista muuten ja minulle lähetettiin asiakirja allekirjoitettavaksi, että olen saanut tiedon testamentista ja hyväksynyt sen. Pakkohan minun se hyväksyä oli, ei ollut mitään mihin olisin voinut vedota, että olisin voinut moittia ko. testamenttia. Meitä sivuperillisiä oli kyllä iso liuta muitakin, niin että jos sitä testamenttia ei olisi ollut, niin jokaiselle tuleva osuus olisi jäänyt kovin pieneksi. Parempi että ne muutama läheisin saivat sitten edes vähän paremmin jotain. Ei se niin iso perintö ollut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tietenkään saa tietää. Asiakirja pankkiin.
Tiedän tapauksen jossa vanha nainen kuoli, oli elänyt elmänsä yksin ja ei perillisiä. Sukulaiset oletti olevansa perijöitä, häneltä jäi merkittävä omaisuus.
Sukulaisiin ei juuri yhteyttä, he eivät pitäneet hänestä elinaikanaan.
Testamentin lukutilaisuuteen oli tietysti heidät kutsuttu ja olivat yllättyneitä etteivät mitään saaneet. Siskoni joka oli huolehtinut tämän vanhuksen asioita jo pitkän aikaa oli yksi perinnönsaajista.
Pankkilokerot ovat törkeän kalliita. Ja mistä kukaan tietää sellaisen olemassa olosta?
Samalla lailla se pankki lokerosta tietää kuin tileistäkin ja lokeron sisältö tulee luetteloida.
Tosin joku pankin asiakirjasailytys lienee tallelokeroa parempi.
Entä jos täysin yksinäinen ihminen tekee testamentin ja laittaa sen kotona johonkin satojen muiden papereiden joukkoon. Ja kuoleman jälkeen joku siskontytär myy sellaisenaan kuolinpesän jollekin trokarille joka vie kaiken paitsi pari tuolia kaatopaikalle. Testamentti häviää.
Itse eroaisin, jos puoliso olisi henkisesti ja taloudellisesti väkivaltainen. (Ja todellakin testamenttaisin kaiken muualle, jos ehtisin kuolla ennen eroa.)