Mies joka ei kutsu kotiinsa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sotkussa eläminen ja likaisuus ovat mielestäni jonkinasteisia psyykkisiä ongelmia. Sen sijaan vanhat huonekalut eivät. Ja jotkut eivät vaan välitä sisustamisesta, kunhan viihtyy ja on kotoisaa omasta mielestä.

Ja voihan siellä olla vaikka äitinsä antamia huonekaluja, ja mies haluaa ne säilyttää. Katsoisin tämän positiivisena seikkana jopa, elleivät nyt ole tyyliä vanha rukki ja heteka.

Moni on vain liian laiska siivoamaan.

Minulle se kertoo elämänhallinnan puutteesta. Vaatteiden ei tarvitse olla viimeistä muotia tai koti vimpan päälle stailattu, mutta puhdasta pitää olla, silleen normaalisti, kerran viikossa pölyt pois ja tavarat paikoilleen, tekstiilit ja vaatteet puhtaina kaapeissa, lakanat vaihdettu ja jääkaappi pestynä, eikä pilaantuneit

__________

Pakkoneuroosi??? :o Millaisissa kodeissa oikein elätte? Jo Martat puhuvat "viikkosiivouksesta", eli kerran viikkoon imurointi ja pölyt, roskat ja vanhat lehdet jne. pois.

Tiskit tiskataan. 

Vuodevaatteet parin viikon välein vaihtoon. Ihminen hikoilee pari litraa vuorokaudessa ja iso osa siitä jää sänkyyn. Mieti mitä sisältää tyyny, jota ei koskaan pestä??? Jostain luin, että voi painaa kilon enemmän sellainen, kuin pesty.

Minulla on puhdasta ja raikasta, ei ole minkäänlaisia neurooseja koskaan todettu, rauhallinen olen ja ihmissuhteet kunnossa.

Olen nähnyt dokkareita syrjäytyneistä ja mielenterveysongelmaisista, ja poikkeuksetta oli kämpät kuin pommin jäljiltä. Lehdissä on säännöllisesti kuvia hirviövuokralaisista, ja ne asunnot pitää purkaa alkutekijöihinsä ja rempata ihan kaikki uudelleen.

Likaisuus ei ikinä anna hyvää kuvaa kenestäkään.

Oma kokemukseni parin vuosikymmenen takaa: Mies hamstrasi yksiöönsä niin paljon tavaraa, ettei siellä mahtunut edes liikkumaan.

Tämä paljastui vähän pakon edessä kun ostin vuokra-asuntoni tilalle kodin, jossa piti ennen muuttoa vähän pienesti rempata ja pyysin päästä hänen luokseen väliaikaisesti asumaan. Vuokra-asuntoni luovutin ennen omistusasunnon rempan valmistumista, koska se remppa kestikin vähän oletettua pidempään.

Tuohon asti oltiin tapaamisemme jälkeen oleskeltu jo monia kuukausia yhteisiä öitä viettäen vain minun asunnossani ja jopa lomareissuilla hotellissa.

Jaa, miksi en koskaan aikaisemmin pyytänyt päästä käymään hänen asuntoonsa?

No ihan tyhmyyttäni ja koska ajattelin olevani rakastunut ja että mies jotenkin häpeää omaa kotiaan.

Kun sinne sitten evakkoon miehen yksiöön remontin alta sain itseni vähän puoliväkisin pienen matkalaukkuni kanssa ängettyä, niin todellisuus oli aika karu: Kaikki näkyvät paikat oli viimeisen päälle puhtaiksi jynssättyinä mutta koko 35 neliön asunto oli muuten täynnä sellaisia suuria eri tasoisia pyykinkuivaustelineitä, joihin oli ripustettuna vaatteita, jotka eivät mahtuneet edes asunnon suureen vaatehuoneeseen. Suuri vaatehuonekin oli täynnä vielä pakkauksissaan olevia uusia vaatekappaleita. Asunnossa oli myös pieni sauna, mutta löylytila lauteineen oli sekin täynnä vaatteita. Ei siis koskaan saunottu.

Asunnossa oli siis muutama neliömetri vapaata liikkumatilaa. Älkää edes kysykö mitä sitten tapahtui! Vasta myöhemmin olen ymmärtänyt, että kyseessä taisi olla hamstraaja, sairaus sekin.