Nostalgiaketju! Mitä teit vuonna 1992?

Työnsin sormeni sekkuni p*****n.

En voi sanoa olevani ylpeä, mutta ei lähde muistista. Vieläkin vaivaantunut ole serkkuni seurassa. Ja vitsi "mitä serkumpi, sen herkumpi" ei naurata yhtään.

Olin lukion ekalla - tokalla. Ihan hauskaa aikaa oli. Käytiin mm. joka vuosi luokan kanssa risteilyllä. 

Vierailija kirjoitti:

Mielenkiintoista, ei näy 90-luvun lama näissä vastauksissa, ehkä sen takia, että lama ei kuitenkaan vaikuttanut lasten ja nuorten elämään.

Ei se kaikkien elämään vaikuttanut kotona/vapaa-ajalla, mutta kyllä ysärin alun ammatinvalinnan/jatko-opintojen ohjausta ja opon tunteja kun miettii näin jälkeenpäin niin ainakin meidän koulussa (pk-seutu) se oli ihan luokattoman huonolaatuista ja voisi sanoa jopa olemattomaksi.

Liekö sitten siinä lama näkynyt, mutta opo oli kyllä niin leipääntynyt ettei sellaisen ihmisen olisi pitänyt olla lähelläkään nuoria joilla on elämänsä yksi tärkeimmistä valinnoista tehtävänä. Sitä oli aika tosi yksin sen liki puhelinluettelon paksuisen opinto-oppaan kanssa ja joillakin tietysti vanhemmat osasi jeesiä kummasti, mutta kyllä me kaikki muut jäätiin ihan oman onnensa nojaan ja sitten vaan valittiin jotain. Osa taisi mennä töihinkin suoraan peruskoulusta vaikka oli kuinka mikä lama ja mukamas vaikea saada työtä eikä se opostakaan ollut pöljempi ajatus.

Ei tainnut lama realisoitua vielä -92 kovinkaan monen osalla. Pari vuotta myöhemmin oli jo aika iso nippu asuntoja pakkohuutokaupassa.

Vuonna 1992 täytin 21. Kevättalvella pääsin armeijasta, mitään töitä ei löytynyt, asuin äidin nurkissa ja mulla oli 10 neliön huone. Rahaa oli +20000 markkaa, koska sain pankista vakuutusrahat, kun vanhempieni mulle lapsena tehty henkivakuutus päättyi. Kävin pyörälenkeillä, olin kavereiden kanssa, pyörin kaupungilla ja kuuntelin paljon musaa. Hiton hieno kesä oli tuona vuonna. Syksyllä aloin katsella uutta maantiepyörää, jonka ostin sitten maaliskuussa 93. Oli silleen hyvää aikaa elämässäni, varsinkin jos sitä vertaa vuosiin 1995 - 2013. Nyt on taas sellasta hyvää aikaa, tosin maailman tilanne on paljon surkeammassa jamassa kuin silloin 32 vuotta sitten. Silloin oli vain lama ja massatyöttömyys. Nyt meitä on muistettu kaikilla "herkuilla".

Sopiva vuosi sattui kun herätti muistoja. Olin kuudennella luokalla ja kävin aina lähikaupasta pöllimässä lucky strikeä ja kaljaa.

Nykyään ei tartte pölliä eikä sitä enää samaan malliin kulukaan. Opettajat aina sanoivat ettei minusta tule mitään ja vasta amiksessa oli hyviä opettajia jotka osasivat myös kehua ja kannustaa sekä heillä oli miehistä auktoriteettiä. Lopulta päädyin insinööriksi ja päällikkö hommiin.

Lapsia olen hoitanut ja kasvattanut sekä tukenut Heillä kaikilla oma elämä mallillaan. Peruskoulun tantat vain aina vittuilivat ja solvasivat. Juu ja kyllä äitimuori oli yh ja minä nopeasti kasvava poika jolla ei ollut hajuakaan mitä helvettiä minun pitäisi tehdä. Jos joku asia vastusti niin se meni nyrkillä kuntoon.

M43

Vierailija kirjoitti:

Olin lukion ekalla - tokalla. Ihan hauskaa aikaa oli. Käytiin mm. joka vuosi luokan kanssa risteilyllä. 

Silloin oli jotenkin ihan eri henki kuin nykyisin ja tosiaan tuollainen risteilykin tosi spesiaali juttu. Enää ei oikein mikään taida tuntua juuri kenestäkään yhtään miltään kun kaikkea on tarjolla ihan liikaa.

Tuolloin oli ihan se mäkissä syöminenkin jotain muuta kuin arkista kauraa ja toisaalta aika pienistä asioista tuli tosi hyvä mieli. Lisäksi oli jotenkin sellainen tavallaan kuin koko maan laajuinen me-henki eikä tosiaan suomalaiset olleet näin eripuraisia eikä varsinkaan itsekkäitä ja minäkeskeisiä mielensäpahoittajia mitä nykyään.

Ja ajatuksenakin aivan absurdi, että parikymppiset (tai sitä nuoremmat / vanhemmatkaan) olisi fanittaneet jotain ministereitä ja poliitikkoja kuin rokkitähtiä ja kiistelleet "väärää mieltä" olevien kanssa kuten nykyään.

Olin lukiossa, kiltti kotityttö, koulu meni hyvin. Hengailin vapaa-aikana seurakunnan toiminnassa, vaikka en mitenkään uskovainen ollutkaan. Siellä oli hyvä meno ja muut vaihtoehdot oli oikeastaan urheilu tai ryyppääminen, joista kumpikaan ei kiinnostanut.