Se että joku jätetään porukasta pois
johtuu vain ja ainoastaan siitä että henkilöä ei porukkaan haluta.
Mikä siinä on niin vaikeaa että täytyy asiaa itkeä? Josko se yksinäinen susi katsoisi vaikka peiliin?
Kommentit (100)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se onkin jännä kun naiset harrastaa tuota.
m29Kouluttomattomien naisten harrastus. Kunnat, seurakunnat, hyvinvointialueet täynnä näitä.
Usein narsisti ja narsistin hovi, nuo pikkubimbot pörräämässä päätekijän ympärillä kuin vähälahjaiset pslvelijattaret.
https://www.narsisminuhrientuki.fi/tietoa-narsismista/narsismi/narsisti…
Kuvailit hyvin kouluaikojen kiusaajaporukkani: yksi päähuseeraaja ja viisi vähä-älyistä tsemppaajaa siinä ympärillä. Jäivät sinne pikkupaikkakunnalle asumaan ja kuulemma elävät ihan samanlaista elämää nyt 16 vuotta myöhemminkin. Nyt vain kuvioihin on astunut myös alkoholismi.
Ei kiinnosta olla sun sidukkaporukassa muutenkaan mukana. On nimittäin parempaakin tekemistä.
Jos huomaan itse jääväni jostain ulos, niin en reagoi mitenkään. Keksin muuta kivaa ja sekös ulosjättäjiä vituttaa 😀.
Ei toimi minuun.
Minua ei ole potkittu enkä ole potkinut porukoista ketään. Potkijat ovat oman pomoutensa korostajia. Seurannut kuinka pomon mielihyvä kasvanut, kun saanut lauman päätösensä taakse. Aina tietysti valittu poispotkittu ollut se hiljaisin ja vetäytyvin, kunnes porukkaan ilmaantunut uusi pomo, joka potkinut potkijan heikompana. Vallanhimo on sairasta.
Vierailija kirjoitti:
Tuohon "Mari"-esimerkkiin: monet kokevat jotenkin uhkana sen, että joku ns. ulkopuolinen haluaisi tutustua ja viettää aikaa porukan kanssa. Pelkäävät, että tämä sotkee jotenkin porukan dynamiikan, jolloin pahimmassa tapauksessa jää itse siitä pois. Siksi omasta porukasta pidetään usein kiinni kynsin hampain, eikä uusia ihmisiä hyväksytä mukaan.
Onneksi sitten on niitäkin ihmisiä, jotka ovat halukkaita tutustumaan kaikkiin, eivätkä pidä uusia ihmisiä uhkana itselleen.
On se ihan ymmärrettävääkin ettei jaksa ottaa elämäänsä uusia ihmisiä lisää. Varsinkin introverteille se on uuvuttavaa. Toki, olisi hirveän kiva jos kaikille olisi opetettu sellaiset käytöstavat että ihmisiä kohdellaan tasavertaisesti. Kaikki ei vaan taida kyetä siihen.
Porukasta jätetään se tyhmin ja rumin pois.
simple as that!
Vierailija kirjoitti:
Minulla on kaveriporukka X ja tuttu nimeltään vaikka Mari. Kerran satumme samoille festareille tms. samaan aikaan ja Mari olettaa, että koska olemme hänelle kohteliaita, niin hän on nyt osa tätä kaveriporukkaa X. Sen jälkeen hän stalkkaa meitä netissä ja pyrkii seuraamme, kyselee menoistamme jne.
Tämän lisäksi minulla on harrasteporukka Z. Mari osuu samaan aikaan kuntosalille, kun olen siellä muutaman tämän porukan jäsenen kanssa. Mari suuttuu, koska a) minulla on selkeästi joku pienempi porukka kuin X ja b)häntä ei taaskaan pyydetty mukaan.
Että kuules Mari, sinä olet meille satunnainen tuttu, et osa kaveriporukkaa, vaikka emme sinulle tylyjä olekaan.
Mitähän pahaa tapahtuisi jos ottaisittekin tämän Marin mukaan? Onko hän niin sietämätön, ettei kelpaa teidän piiriin, vai oletteko tehneet 9-veenä jonkun verivalan jengin pomon päättämänä, että muita ei oteta mukaan? Eikö uudet ystävät ole upea asia elämässä? Pelkäätkö jotain, esim. että kaverisi tykkäävätkin tästä Marista?
T. Suosittu henkilö joka ei ole koskaan sietänyt tuollaista sorsimista, olkoot sitten välitunnilla tai työpaikalla
Vierailija kirjoitti:
Jostain syystä monen suomalaisen sydänchakra ei ole avautunut, kaikilla se ei aukene edes koko elämän aikana.
Vaikka en Intian uskontoihin sen enempää koekaan tarvetta perehtyä, niin tuo on yksi hyvä tapa ilmaista asia. Eräästä lehtihaastattelusta luin ulkomaalaisen expatin haastattelun. Siinä hän kuvaili suomalaisten kärsivän "tunne-elämän ummetuksesta". Se oli toinen tapa ilmaista meitä suomalaisia riivaava asia.
Kiusatut ovat yleensä vaan niin ärsyttäviä.
Vierailija kirjoitti:
Porukasta jätetään se tyhmin ja rumin pois.
simple as that!
Ei tyhmiä jätetä ulos. Viisaat jätetään.
Vierailija kirjoitti:
Kiusatut ovat yleensä vaan niin ärsyttäviä.
Mitkä asiat niissä ärsyttää?
Ihan kaikissa porukoissa on se joku yksi tai muutama, joita syrjitään. Sehän yhdistää sitä ydinporukkaa, kun on joku yhteinen uhka.
Vierailija kirjoitti:
Omien kokemusteni perusteella voin sanoa, että ainakin tytöt/naiset jättävät pois porukasta siksi, että vähintään yksi heistä on jollain tapaa kateellinen tuolle poisjätetylle.
Tämä!
Vierailija kirjoitti:
Minulla on kaveriporukka X ja tuttu nimeltään vaikka Mari. Kerran satumme samoille festareille tms. samaan aikaan ja Mari olettaa, että koska olemme hänelle kohteliaita, niin hän on nyt osa tätä kaveriporukkaa X. Sen jälkeen hän stalkkaa meitä netissä ja pyrkii seuraamme, kyselee menoistamme jne.
Tämän lisäksi minulla on harrasteporukka Z. Mari osuu samaan aikaan kuntosalille, kun olen siellä muutaman tämän porukan jäsenen kanssa. Mari suuttuu, koska a) minulla on selkeästi joku pienempi porukka kuin X ja b)häntä ei taaskaan pyydetty mukaan.
Että kuules Mari, sinä olet meille satunnainen tuttu, et osa kaveriporukkaa, vaikka emme sinulle tylyjä olekaan.
Hämmästyttävän epäkypsää toimintaa teiltä. Mari varmaankin tahtoisi olla osa porukkaa. Miksei siis saa olla ? Sanokaa se syy nyt herranjestas hänelle niin lakkaa stalkkaamasta teitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uniikit lumihiutaleet nyt itkeä tillittää mistä vaan. Keino sekin saada itselleen sitä kaipaamaansa huomiota, hyväksyntää, sääliä jne.
Olet todella hakoteillä. Olen itse ollut sellaisessa uniikkilumihiutale -mielentilassa, jolloin uskoin koko maailman vihaavan minua ja otin itseeni aivan kaiken.
Siinä ei ole kyse mistään muusta kuin mielenterveydellisestä häiriöstä. Ei huomion hausta.
Voisit miettiä miten kohtelet niitä, joilla on vaikeaa itsensä kanssa. Ei kukaan halua tarkoituksella pilata omaa elämäänsä.
Et kestäisi sekuntiakaan sitä helvettiä mitä nuo ihmiset käyvät läpi ja elävät limbossa.
Mun palkanmaksuni eikä muidenkaan koostu mielenterveyspotilaiden paapomisesta työaikana. Eikä muutenkaan ole minun vastuulla
Et vaikuta mitenkään empaattiselta ihmiseltä! Millainen olet sisaruksena, aviopuolisona, vanhempana, ystävänä?
Itse olen introvertti ja tykkään enempi kahden-kolmenkeskeisitä tapaamisista. Isompiin kokoontumisiin en enää yleensä edes mene. Mulla on kavereita lapsuudesta, peruskoulusta, harrastuksesta, työpaikoista x ja y, amk:sta, sukua, miehen sukua... enkä todellakaan sekoittele porukoita ja kutsu kaikkia tai edes yhtä eri piiriin kuuluvaa. En vaan itse jaksaisi olla sellaisessa porukassa.
Jotainhan olisi nyt pakko muuttua niin aikuisten kuin nuortenkin asenteissa, ei ole hirveän vaikea kohdella kaikkia inhimillisesti. Ego syrjään nyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomalaiset ovat kuppikuntaista kiusaajakansaa.
Suomalaisetko vain?
Suomessa on Euroopan eniten työ -ja koulukiusaamista, jotain se meistä kertoo. Onhan sitä kaikkialla muuallakin maailmassa mutta jostain syystä suomalaiset harrastavat tätä vielä enemmän, ollaan me ja tuolla nuo muut.
Miten tää on tutkittu?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uniikit lumihiutaleet nyt itkeä tillittää mistä vaan. Keino sekin saada itselleen sitä kaipaamaansa huomiota, hyväksyntää, sääliä jne.
Olet todella hakoteillä. Olen itse ollut sellaisessa uniikkilumihiutale -mielentilassa, jolloin uskoin koko maailman vihaavan minua ja otin itseeni aivan kaiken.
Siinä ei ole kyse mistään muusta kuin mielenterveydellisestä häiriöstä. Ei huomion hausta.
Voisit miettiä miten kohtelet niitä, joilla on vaikeaa itsensä kanssa. Ei kukaan halua tarkoituksella pilata omaa elämäänsä.
Et kestäisi sekuntiakaan sitä helvettiä mitä nuo ihmiset käyvät läpi ja elävät limbossa.
Mun palkanmaksuni eikä muidenkaan koostu mielenterveyspotilaiden paapomise
En edes halua vaikuttaa yliempaattiselta kenenkään silmissä sillä siinä ei sairastuta kuin itsensä kun saa kaiken maailman mielenterveyshäiriöisistä työpaikaltakin itselleen riesan vapaa-ajalle asti kun haluaa vain olla oman porukkansa kanssa ja keskittyä heihin. Rajansa se on tuolla empatiap*skallakin.
Jep. Tosi suomalainen tapa toimia. "Jätetään se ulos porukasta niin sitten se varmaan oppii olemaan"