Kun muutit pois pienestä kotikunnastasi, mikä olisi saanut sinut jäämään?

Kouluun minäkin lähdin, mutta miksi pojat eivät lähteneet? Me naiset halutaan näköjään opiskella, mutta pärjäähän moni oikein mainiosti ilman korkeakoulutustakin: tekee töitä, tienaa, elää hyvää elämää.

Onko syynä ollut kuitenkin pohjimmiltaan tunne, että ei kestä olla enää samassa paikassa, missä kaikki on (liian) tuttua, ja elämän kulku etukäteen saneltua? 

Ne ystävistäni, jotka jäivät, menivät melko nopeasti naimisiin ja tekivät pari lasta ja työskentelivät suorittavissa töissä. 

Mikä vika tässä on, ja miksi se kelpaa pojille, mutta ei tytöille? Onko tytöt kunnianhimoisempia, vai onko tyttöjen rooli pikkukylässä huonompi? Ovatko tytöt keskimäärin lahjakkaampia?

ap

Sopiva koulutus ja työ. Ei ollut edes naapurikunnassa itseäni miellyttäviä koulutuksia tarjolla. Töitä ehkä olisi ollut naapurikaupungissa, mutta sentiin minne elämä vei. Mitään itselle sopivaa työtä ei niin pienellä paikkakunnalla olisi ollut, mutta aika yleisesti sieltä käydään isommassa naapurikaupungissa.  

Eläkepäiviä voisin harkita sinne lähteä viettämään. Sieltä saisi vastaavan, ehkä vähän paremmankin asunnon alle puolella siitä hinnasta mitä täällä kaupungilla sellainen eli tämä nykyinen maksaa, eikä olisi kauppoihin ja apteekkeihin kilometriä pitempää matkaa.  Tällä alueella asunnot menee kaupaksi, eli myynnistä jäisi vähän rahaa eläkeiän haasteisiin. 

Meidän koko perhe lähti. Ei kaikki samaan aikaan, mutta perätysten. 

En halua kasvattaa lapsiani kunnassa jossa opettajat osallistuvat kiusaamiseen. Niin kauan kun tuota ongelmaa, josta moni on puhunut (jopa julkisuudessa), ei edes tunnusteta, en muuta takaisin. Lisäksi jatkuva perheiden ja työikäisten palveluista leikkaaminen ei houkuttele, eikä julkisen liikenteen yhteyksien heikentäminen. 

Vierailija kirjoitti:

Muutin Espoosta pienemmälle paikkakunnalle. Olisin voinut jäädä Espooseen, jos siellä olisi voinut pitää hevosia omassa pihassa.

Itse lähdin Tampereelta pienelle paikkakunnalle koska olin kyllästynyt betoniviidakkoon. Oli oikea ratkaisu, täällä ollaan vielä yli 5-kymppisenä! Toivottavasti vielä kauan, mutta ehkä kun ikää tulee lisää niin täytyy muuttaa jonkun kaupungin laitamille. Keskustaan en enää halua.

Asukasluvun kasvattaminen noin 200 000:lla ja tiettyjen kanta-asukkaiden poistuminen. 

Opiskelupaikka kiinnostavalta alalta ja sen jälkeen hyvä työpaikka. Edes siitä lähimmästä kaupungista.

Vierailija kirjoitti:

Kouluun minäkin lähdin, mutta miksi pojat eivät lähteneet? Me naiset halutaan näköjään opiskella, mutta pärjäähän moni oikein mainiosti ilman korkeakoulutustakin: tekee töitä, tienaa, elää hyvää elämää.

Onko syynä ollut kuitenkin pohjimmiltaan tunne, että ei kestä olla enää samassa paikassa, missä kaikki on (liian) tuttua, ja elämän kulku etukäteen saneltua? 

Ne ystävistäni, jotka jäivät, menivät melko nopeasti naimisiin ja tekivät pari lasta ja työskentelivät suorittavissa töissä. 

Mikä vika tässä on, ja miksi se kelpaa pojille, mutta ei tytöille? Onko tytöt kunnianhimoisempia, vai onko tyttöjen rooli pikkukylässä huonompi? Ovatko tytöt keskimäärin lahjakkaampia?

ap

Mitä höpötät? Kyllä meidän kylältä lähti nuoret sukupuoleen katsomatta. 

Itse loppujen lopuksi muutin takasin Jyväskylään. Onhan tämä tuppukylä ja alle puolessa tunnissa ajaa pyörällä kaupungin toisesta päästä toiseen päähän ja kaikki kaverit muuttaneet maailmalle. Mutta asun samalla rahalla tuplasti isommassa kämpässä ja 20 vuotta uudemmassa kuin Helsingissä. Sekä järviä joka puolella, niin mulla on salainen oma uimarantakin mikä on lähes aina tyhjä ja jos joku on sinne eksynyt, niin käy vaikka jäätelön ostamassa ja tulee puolen tunnin päästä takaisin, niin saa polskutella ihan yksinään kaikessa rauhassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos siellä olisi ollut hyvä kansainvälinen yliopisto, olisin voinut jäädä.

Lappeenranta?

Lappeenrantaan ehkä olisi voinut jäädä, vaikka siellä ei kyllä opeteta alaani. Mutta se paikkakunta, josta lähdin, ei ollut Lappeenranta.

Vierailija kirjoitti:

Itse loppujen lopuksi muutin takasin Jyväskylään. Onhan tämä tuppukylä ja alle puolessa tunnissa ajaa pyörällä kaupungin toisesta päästä toiseen päähän ja kaikki kaverit muuttaneet maailmalle. Mutta asun samalla rahalla tuplasti isommassa kämpässä ja 20 vuotta uudemmassa kuin Helsingissä. Sekä järviä joka puolella, niin mulla on salainen oma uimarantakin mikä on lähes aina tyhjä ja jos joku on sinne eksynyt, niin käy vaikka jäätelön ostamassa ja tulee puolen tunnin päästä takaisin, niin saa polskutella ihan yksinään kaikessa rauhassa.

Aika kova suoritus ajaa pyörällä Nenäinniemestä Tikkakoskelle alle puoleen tuntiin. Itse en pysty siihen edes autolla. 

Jos ei olisi kiusattu yläasteella ja olisi päässyt porukkaan mukaan, iso osa kiusaajista edelleen kotikunnassani

Yliopisto

Vierailija kirjoitti:

Itse loppujen lopuksi muutin takasin Jyväskylään. Onhan tämä tuppukylä ja alle puolessa tunnissa ajaa pyörällä kaupungin toisesta päästä toiseen päähän ja kaikki kaverit muuttaneet maailmalle. Mutta asun samalla rahalla tuplasti isommassa kämpässä ja 20 vuotta uudemmassa kuin Helsingissä. Sekä järviä joka puolella, niin mulla on salainen oma uimarantakin mikä on lähes aina tyhjä ja jos joku on sinne eksynyt, niin käy vaikka jäätelön ostamassa ja tulee puolen tunnin päästä takaisin, niin saa polskutella ihan yksinään kaikessa rauhassa.

Älä höpötä. Et todellakaan ja Muuramen rajalta Laukaan rajalle alle puolessa tunnissa. Kaupunki on muutakin kuin kävelykatu. 

Yleensä nuoret lähtevät pieniltä paikkakunnilta opiskeluiden perässä. Takaisin palaavat usein ne jotka eivät ankkuroidu opiskelupaikkakunnalle esimerkiksi parisuhteen vuoksi. Elämä betonikuutiossa eli kerrostalossa on ankeaa, jos on tottunut elämään haja-asutusalueella maaseudulla

Vierailija kirjoitti:

Kouluun minäkin lähdin, mutta miksi pojat eivät lähteneet? Me naiset halutaan näköjään opiskella, mutta pärjäähän moni oikein mainiosti ilman korkeakoulutustakin: tekee töitä, tienaa, elää hyvää elämää.

Onko syynä ollut kuitenkin pohjimmiltaan tunne, että ei kestä olla enää samassa paikassa, missä kaikki on (liian) tuttua, ja elämän kulku etukäteen saneltua? 

Ne ystävistäni, jotka jäivät, menivät melko nopeasti naimisiin ja tekivät pari lasta ja työskentelivät suorittavissa töissä. 

Mikä vika tässä on, ja miksi se kelpaa pojille, mutta ei tytöille? Onko tytöt kunnianhimoisempia, vai onko tyttöjen rooli pikkukylässä huonompi? Ovatko tytöt keskimäärin lahjakkaampia?

ap

Moni elää tyytyväisenä ilman korkeakouooutusta. Minä olin ensimmäistä kertaa elämässäni onnellinen yliopistossa.

Olen aina asunut kaupungissa ja lasten synnyttyä maalla. Nyt lasten lähdettyä opiskelemaan olen muuttamassa lopullisesti maalta muualle, eikä minua saa tänne jäämään enää yhtään mikään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kouluun minäkin lähdin, mutta miksi pojat eivät lähteneet? Me naiset halutaan näköjään opiskella, mutta pärjäähän moni oikein mainiosti ilman korkeakoulutustakin: tekee töitä, tienaa, elää hyvää elämää.

Onko syynä ollut kuitenkin pohjimmiltaan tunne, että ei kestä olla enää samassa paikassa, missä kaikki on (liian) tuttua, ja elämän kulku etukäteen saneltua? 

Ne ystävistäni, jotka jäivät, menivät melko nopeasti naimisiin ja tekivät pari lasta ja työskentelivät suorittavissa töissä. 

Mikä vika tässä on, ja miksi se kelpaa pojille, mutta ei tytöille? Onko tytöt kunnianhimoisempia, vai onko tyttöjen rooli pikkukylässä huonompi? Ovatko tytöt keskimäärin lahjakkaampia?

ap

Mitä höpötät? Kyllä meidän kylältä lähti nuoret sukupuoleen katsomatta. 

Tilastojen mukaan kuitenkin pojat useammin jäävät ja tytöt lähtevät. Sun kokemus tuskin tätä tosiseikkaa muuttaa. Sen takiahan maalla on naispula, kun naiset ovat kaupungeissa.

Opiskeluhan tilapäistä, parempi kysyä miksei opintojen jälkeen palannut. Onko niin kaukana lähikaupungesita ja miksei etätyö mahdollista jos esim yliopiston käynyt

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kouluun minäkin lähdin, mutta miksi pojat eivät lähteneet? Me naiset halutaan näköjään opiskella, mutta pärjäähän moni oikein mainiosti ilman korkeakoulutustakin: tekee töitä, tienaa, elää hyvää elämää.

Onko syynä ollut kuitenkin pohjimmiltaan tunne, että ei kestä olla enää samassa paikassa, missä kaikki on (liian) tuttua, ja elämän kulku etukäteen saneltua? 

Ne ystävistäni, jotka jäivät, menivät melko nopeasti naimisiin ja tekivät pari lasta ja työskentelivät suorittavissa töissä. 

Mikä vika tässä on, ja miksi se kelpaa pojille, mutta ei tytöille? Onko tytöt kunnianhimoisempia, vai onko tyttöjen rooli pikkukylässä huonompi? Ovatko tytöt keskimäärin lahjakkaampia?

ap

Mitä höpötät? Kyllä meidän kylältä lähti nuoret sukupuoleen katsomatta. 

Se, että tytöt lähtevät USEAMMIN ei tarkoita, että pojat eivät lähde. Ap kyseli, miksi tytöt lähtevät, mutta pojat eivät. Siihen vastasin, että kyllä pojatkin lähtivät.