Mitä lapsesi söisi jos saisi itse päättää?

Texmexiä. Tacoja. Tortilloja. Jne.

En tiedä. Varmaan vaihtelee. Ihan valittamatta syö ruokaa niin en ole tullut ajatelleeksi. 

Kakkaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on joka viikko yksi lapsen toiveruoka. Lapsia neljä. Miehen toiveruoka ja oma myös. Yhtenä päivänä keksitään jotain mikä maistuu kaikille.

Tuo on aivan ihanaa. Minunkin lapsuudessa jo 50-ja 60- luvulla äiti kyseli usein vuorotellen meiltä lapsilta mitä halutaan ruoaksi.

Näinkö? Jari Sinkkonen meinaa, että aivan liian iso päätös lapselle tehtäväksi, että päättää koko perheen ruuan.

Sinkkonen on kyllä sitä mieltä, että riippuu lapsen iästä, millaisia päätöksiä hän on valmis tekemään. Ei kai kukaan vauvoilta tai taaperoilta kysele, mitä koko perhe syö?

Päänsä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on joka viikko yksi lapsen toiveruoka. Lapsia neljä. Miehen toiveruoka ja oma myös. Yhtenä päivänä keksitään jotain mikä maistuu kaikille.

Tuo on aivan ihanaa. Minunkin lapsuudessa jo 50-ja 60- luvulla äiti kyseli usein vuorotellen meiltä lapsilta mitä halutaan ruoaksi.

Näinkö? Jari Sinkkonen meinaa, että aivan liian iso päätös lapselle tehtäväksi, että päättää koko perheen ruuan.

Sinkkonen on kyllä sitä mieltä, että riippuu lapsen iästä, millaisia päätöksiä hän on valmis tekemään. Ei kai kukaan vauvoilta tai taaperoilta kysele, mitä koko perhe syö?

Sinkkonen puhuu kultaisesta keskitiestä eli siitä ettei lapsi pidä antaa päättää kaikesta. Se, että saa silloin tällöin päättää iso liian iso päätös edes taaperolle. Jos nyt yhtenä aamuna antaa syödä karkkia aamupalaksi lapsi ei piloille mene. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on joka viikko yksi lapsen toiveruoka. Lapsia neljä. Miehen toiveruoka ja oma myös. Yhtenä päivänä keksitään jotain mikä maistuu kaikille.

Tuo on aivan ihanaa. Minunkin lapsuudessa jo 50-ja 60- luvulla äiti kyseli usein vuorotellen meiltä lapsilta mitä halutaan ruoaksi.

Näinkö? Jari Sinkkonen meinaa, että aivan liian iso päätös lapselle tehtäväksi, että päättää koko perheen ruuan.

Sinkkonen on kyllä sitä mieltä, että riippuu lapsen iästä, millaisia päätöksiä hän on valmis tekemään. Ei kai kukaan vauvoilta tai taaperoilta kysele, mitä koko perhe syö?

Meillä tämä ei ole ongelma, kysyn kyllä varhaisteiniltä mitä hän haluaa syödä, ja järjen rajoissa sitä hänelle teen. Koko perheen syömisistä hän ei silti päätä, koska minä en syö kotona, lounasbuffassa syön päivän lämpimän ruokani arkisin. Viikonloppuna harvoin syön oikeaa ruokaa, elän usein pelkällä leivällä ja hedelmillä. Mutta se urheileva lapsi, hän pyytää lohta, valmistustavalla ei väliä, kasvislasagnettea ja kanttarellikastiketta tai -risottoa on yleisimmät toiveet. Pastoista carbonara on suosikki. 

Koko perheen syömisistä hän ei silti päätä, koska minä en syö kotona😂😂😂

Vierailija kirjoitti:

Koko perheen syömisistä hän ei silti päätä, koska minä en syö kotona😂😂😂

Niin, nyt istut äiti kiltisti pöydän viereen ja syöt lautasi tyhjäksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on joka viikko yksi lapsen toiveruoka. Lapsia neljä. Miehen toiveruoka ja oma myös. Yhtenä päivänä keksitään jotain mikä maistuu kaikille.

Tuo on aivan ihanaa. Minunkin lapsuudessa jo 50-ja 60- luvulla äiti kyseli usein vuorotellen meiltä lapsilta mitä halutaan ruoaksi.

Näinkö? Jari Sinkkonen meinaa, että aivan liian iso päätös lapselle tehtäväksi, että päättää koko perheen ruuan.

Kyllä minusta oli kiva lapsena ehdottaa mitä äiti tekee ruoaksi.  Tuossa edellisessä kommentissa ei puhuttu mitään päättämisestä vaan siitä mitä lapsi halusi. Eikä siinä sanottu, että se oli joka päivä noin. Vaan, että 'äiti kyseli usein meiltä lapsilta'. Näin meilläkin. Meitä oli viisi ja kun äiti kysyi esim. minulta niin se tapahtui ehkä kerran kuukaudessa. 

Hirvenpaistia, kuhafilettä ja uunijuureksia, ikää 5v.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on joka viikko yksi lapsen toiveruoka. Lapsia neljä. Miehen toiveruoka ja oma myös. Yhtenä päivänä keksitään jotain mikä maistuu kaikille.

Tuo on aivan ihanaa. Minunkin lapsuudessa jo 50-ja 60- luvulla äiti kyseli usein vuorotellen meiltä lapsilta mitä halutaan ruoaksi.

Näinkö? Jari Sinkkonen meinaa, että aivan liian iso päätös lapselle tehtäväksi, että päättää koko perheen ruuan.

Et ole kyllä ymmärtänyt, että Sinkkonen ei ole varmasti tarkoittanut, ettei lapselta voi joskus kysyä mitä hän haluaa ruoaksi. Koko perheen ruosta päättäminen on aivan muuta kuin mitä noissa kommenteissa sanotaan. Muistan hyvin tuon Jarin (on tuttu lapsuudesta ja luokkatoveri Joensuun Yhteiskoulusta) kommentin ja asiayhteyden missä se sanottiin.

Ranskalaisia ja ihme kyllä, purkitettua savustettuja ostereita. Yök.

Asutaan Australiassa, jos tuo osterihomma ihmetyttää. Ei toki kovin yleistä käsittääkseni täälläkään mutta marketeista löytyy :p

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on joka viikko yksi lapsen toiveruoka. Lapsia neljä. Miehen toiveruoka ja oma myös. Yhtenä päivänä keksitään jotain mikä maistuu kaikille.

Tuo on aivan ihanaa. Minunkin lapsuudessa jo 50-ja 60- luvulla äiti kyseli usein vuorotellen meiltä lapsilta mitä halutaan ruoaksi.

Näinkö? Jari Sinkkonen meinaa, että aivan liian iso päätös lapselle tehtäväksi, että päättää koko perheen ruuan.

Kyllä mä ihan lapsilta myös kysyn haluavatko saunaan myös, vai käyvätkö vaan suihkussa. Myös kysyn lapsilta minkälaisen kakun haluavat synttäreilleen. Ei nyt taaperolta päätöstä odoteta ruuan suhteen. Mut kyllä mulla kiinnostaa koululaiselta mikä on hänen lempiruoka ja mikä inhokkiruoka.

Lapsilta ei kysytä mitä ne haluaa, aikuiset päättävät niiden puolesta ja asettavat rajat.

Kebab, pizza, lihapullat ja muusi, makaroonilaatikko, kirjolohi ja uuniperunat.

Ja sama uudestaan. Ja uudestaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on joka viikko yksi lapsen toiveruoka. Lapsia neljä. Miehen toiveruoka ja oma myös. Yhtenä päivänä keksitään jotain mikä maistuu kaikille.

Tuo on aivan ihanaa. Minunkin lapsuudessa jo 50-ja 60- luvulla äiti kyseli usein vuorotellen meiltä lapsilta mitä halutaan ruoaksi.

Näinkö? Jari Sinkkonen meinaa, että aivan liian iso päätös lapselle tehtäväksi, että päättää koko perheen ruuan.

Sinkkonen on kyllä sitä mieltä, että riippuu lapsen iästä, millaisia päätöksiä hän on valmis tekemään. Ei kai kukaan vauvoilta tai taaperoilta kysele, mitä koko perhe syö?

Niin, ja nyt on kyse siitä, että lapsen toiveita kysytään. Se ei vielä tarkoita, että se toive toteutuu. Jos lapsi vaikka toivoo päivälliseksi täytekakkua, niin tottakai selitetään että se on herkkua jota yleensä tarjotaan juhlissa, ja annetaan esimerkkejä sopivista vaihtoehdoista. Kyllähän vanhemmat oman lapsensa mieltymykset tietää, niin helppohan se on sitten auttaa ehdottamalla tiettyjä ruokia. Lapsi ei määrää mitä perheessä syödään, mutta saa osallistua aterioiden suunnitteluun.