Lähetä terveisesi kaipaamallesi henkilölle 2024 osa 2
Kommentit (55805)
Vierailija kirjoitti:
Hyppy tyhjän päälle. Sama olisi hypätä jyrkänteeltä alas.
?
Pörriäiselle laitettu aamukaipaus katosi kuin toinen meistä silloin. No ne olivat vain kirjaimia peräkkäin, niin kuin nämäkin. Toisaalta toivon että olisit kerennyt vilkaisemaan, mutta alkaa varmaan olemaan tämän vuoden toiveet täynnä :) 🧙🏻
K- junassa, ajattelen sua, ihana. 😊 🌻
Kaipaan kultaani, jonka kanssa jutella tänään muutakin kuin Trumpista. Mutta. Kaikelle on paikkansa ja yllättävätkin asiat saattavat olla todella merkityksellisiä. Kun perhonen räpäyttää siipiään Yhdysvalloissa sen vaikutus näkyy maailmanlaajuisesti. Yllättäen sen vaikutus voikin ulottua hyvin lähelle. Yllättäen rakas muuttaakin Yhdysvaltoihin yrityksen perässä Trumpin määräämien tullien vuoksi. Näin se pikku perhonen on vaikuttanut meidänkin elämään. Emme lähene tuhansien kilometrien välimatkalla. Siellä se pikku perhonen nyt räpyttää siipiään. Hyökyaalto tulossa.
Vierailija kirjoitti:
Kaipaan kultaani, jonka kanssa jutella tänään muutakin kuin Trumpista. Mutta. Kaikelle on paikkansa ja yllättävätkin asiat saattavat olla todella merkityksellisiä. Kun perhonen räpäyttää siipiään Yhdysvalloissa sen vaikutus näkyy maailmanlaajuisesti. Yllättäen sen vaikutus voikin ulottua hyvin lähelle. Yllättäen rakas muuttaakin Yhdysvaltoihin yrityksen perässä Trumpin määräämien tullien vuoksi. Näin se pikku perhonen on vaikuttanut meidänkin elämään. Emme lähene tuhansien kilometrien välimatkalla. Siellä se pikku perhonen nyt räpyttää siipiään. Hyökyaalto tulossa.
Ei liity Trumpiin vaan ihan toisen henkilön mielenliikkeisiin. Minun muutokseni eivät vaikuta sinun elämääsi mitenkään, joten saat olla rauhassa.
Kaipaan sinua edelleen, mutta en usko että tämä tunne kantaa molempiin suuntiin. Sulla olisi kaikki avaimet käsissäsi jatkaa yhteydenpitoa, muttet sitä tee. Toki kuukauden päästä taas tavataan ehkä, mutta toivon että olen saanut nämä tunteet taltutettua siihen mennessä. Tämä on ollut tosi ihanaa ja kamalaa samanaikaisesti, en tiedä jaksaisiko henkinen kanttinikaan tämän enää kovin kauan jatkuvan.
Palsta halutaan näköjään lukkoon näillä höpinöillä!
Elämä on oikein paskaa kun sen oivaltaa.
Yksinäisyys on musertava. Se kelpaamattomuuden tunne murskaa lopulta.
Ja älkää neuvoko mitä tehdä, kaikki on yritetty ja mikään ei tuota tulosta jolla saisi itsensä uskomaan parempaan.
Vierailija kirjoitti:
Kaipaan sinua edelleen, mutta en usko että tämä tunne kantaa molempiin suuntiin. Sulla olisi kaikki avaimet käsissäsi jatkaa yhteydenpitoa, muttet sitä tee. Toki kuukauden päästä taas tavataan ehkä, mutta toivon että olen saanut nämä tunteet taltutettua siihen mennessä. Tämä on ollut tosi ihanaa ja kamalaa samanaikaisesti, en tiedä jaksaisiko henkinen kanttinikaan tämän enää kovin kauan jatkuvan.
Kaipaan sinuakin. Olen sisältä aivan sekamelskaa, enkä ymmärrä edes omia ajatuksiani ja käytöstäni. Velvollisuudet tietenkin hoidan. Ehkä sinun on parempi olla ilman minun seuraani. En olen läheskään niin tasapainoinen miltä olen saattanut vaikuttaa. Suurelta osin se liittyy sinuun ja tähän meidän epämääräiseen juttuun.
Ota yhteyttä kaivattuusi niin ongelma häviää.
Minä en ole meistä kahdesta se joka luovuttaa.
Vierailija kirjoitti:
Ota yhteyttä kaivattuusi niin ongelma häviää.
Mikä ongelma?
Vierailija kirjoitti:
Minä en ole meistä kahdesta se joka luovuttaa.
Minä en ole luovuttajatyyppiä, mutta kaivatun suhteen oli pakko käydä luovutusprosessi läpi. Liian paljon tunteita, vääriä sellaisia, liian paljon odotusta, liian paljon aivokapasiteettia puoleltani. Vaakakupissa toisella puolella kylmä kaivattu, josta ei merkkiäkään elämässäni. Joskus on pelkästään viisasta luovuttaa. Täytyy sanoa, että olen saanut niin paljon aikaiseksi sen jälkeen, kun jätin turhan haihattelun. Tulee ihan konkreettisesti tehtyä paljon enemmän, kun paistaroikkuminen ja ajattelu ylipäätään väheni 10%:iin entisestä 90%:sta.
Heh, yhä ajattelen jatkuvasti, mutta kaivattua en jatkuvasti.
Kuinkahan monta vuotta sä vielä pomppaat jostain pusikosta mun mieleen. Saatan olla ihastunutkin johonkuhun, ja yhtäkkiä huomaankin miettiväni sua.
Sitä kestää jokusen päivän, kunnes taas havahdun ihmettelemään samaa, ehkä jopa vasta vuoden päästä.
Kyseessä ei ole mikään sydänten yhteys vaan jotain muuta, mitä en osaa määritellä (ja sekös ärsyttää).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en ole meistä kahdesta se joka luovuttaa.
Minä en ole luovuttajatyyppiä, mutta kaivatun suhteen oli pakko käydä luovutusprosessi läpi. Liian paljon tunteita, vääriä sellaisia, liian paljon odotusta, liian paljon aivokapasiteettia puoleltani. Vaakakupissa toisella puolella kylmä kaivattu, josta ei merkkiäkään elämässäni. Joskus on pelkästään viisasta luovuttaa. Täytyy sanoa, että olen saanut niin paljon aikaiseksi sen jälkeen, kun jätin turhan haihattelun. Tulee ihan konkreettisesti tehtyä paljon enemmän, kun paistaroikkuminen ja ajattelu ylipäätään väheni 10%:iin entisestä 90%:sta.
Kertoisitko miten tuo luovutusprosessi menee? Minäkin haluan lopettaa haikailun ja saada paljon aikaiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Elämä on oikein paskaa kun sen oivaltaa.
Yksinäisyys on musertava. Se kelpaamattomuuden tunne murskaa lopulta.
Ja älkää neuvoko mitä tehdä, kaikki on yritetty ja mikään ei tuota tulosta jolla saisi itsensä uskomaan parempaan.
Tiedän tunteen kun olen samassa tilanteessa. En enää usko parempaan mutta yritän sinnitellä elämän loppuun edes tässä tilassa. Se estää luhistumasta. Voimia sinulle.
Tarvitsemme valmentajan, joka neuvoo miten kaivatusta pääsee irti
Hyppy tyhjän päälle. Sama olisi hypätä jyrkänteeltä alas.