Lue keskustelun säännöt.
Viihdyn omissa oloissani ja se tuntuu olevan suurempi ongelma muille kuin minulle itselle
15.08.2024 |
Normihan on se, että juodaan vkl viinaa, käydään arkipäivät töissä ja ollaan jatkuvasti sosiaalisia. En käytä alkoholia ollenkaan enkä kaipaa sosiaalista kanssakäymistä kovinkaan paljon. Olen äärimmäisen rauhallinen ja leppoisa ihminen, käyn töissä ja harrastan säännöllisesti liikuunta, sekä ulkoilen paljon.
Nyt saan lukea mediasta kuinka olen joku pelottava mörkö ihminen joka on mökkiytynyt kotiinsa, juttuja väritetään hämyisllä valokuvilla kuinka asiassa on nyt kertakaikkiaan jotain hämärää, sillä selvä. Mihin on unohtunut erilaisuuden ymmärtäminen, ei meitä kaikkia ole luotu elämään sitä ns."normaalia" elämää illanistujaisten kanssa lähes joka vkl, emmekä me sitä edes kaipaa.
Sensijaan, että luotte meistä jotain mörköjä ja pelottavia ihmisraunioita, ehkä teidän jotka sitä teette olisi hyvä oppia sietämään erilaisuutta. Minäkin siedän ja ymmärrän, että me kaikki emme ole samanlaisia.
Kommentit (63)
Tee kuten minä. Karsi kaveripiiri minimiin ja poistu facebookista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rakastu itseesi, niin saat elämänmittaisen suhteen. 😘
Joo, onhan se joskus outoa lukea siitä miten näin viisikymppisenä erakkona vanhanapiikana pitäisi olla yksinäinen ja onneton, mutta minä vaan olen valtavan onnellinen. Olen aina ollut ääripään introvertti, enkä ole lapsuusiän jälkeen mitään kavereita tai ystäviäkään kaivannut, saati puolisoa. Työnikin teen etänä kotoa. Joskus voi mennä viikkoja, että ainoat sosiaaliset kontaktit on sanoa hei ja kiitos kaupan kassalle. Mutta tosiaan, olen onnellinen pienessä tavallisessa elämässäni enkä etsi mitään enkä ketään.
On löytänyt itsensä ja onnen oman pään sisästä eikä ole tarvetta enää levottomana haahuilla ja hakea joitain puuttuvaa palaa elämästään niin kuin joku olisi hukassa. 😊
Minä viihdyn itsekseni. Oon joutunut monien kiusaamaksi ja varsinkin miesten silmätikku aina ollut. En ole kovinkaan nätti ja se ilmeisesti aiheuttaa suunnatonta vihaa. n40
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä viihdyn itsekseni. Oon joutunut monien kiusaamaksi ja varsinkin miesten silmätikku aina ollut. En ole kovinkaan nätti ja se ilmeisesti aiheuttaa suunnatonta vihaa. n40
Ainut ratkaisu on kuolla pois.
M37
Minäkin haluan mökkiytyä kotiini ihan kokonaan ja jos on ongelma muille niin olkoon. Olen mennyt ja nähnyt ihan tarpeeksi sekä elänyt villiä ja vapaata yöelämää nuorena jotenka ei ole kaipuuta ja tunnetta että jotain jäänyt kokematta.
Pitkässä parisuhteessa puolison kanssa on siedetty kummankin ikäkriisit nelikymppisenä eikä ne ole meitä erottanut. Oltiinkin jo vähän kypsempiä vajaa kolmekymppisiä kun aloimme seukkaamaan. Ei ollut alku ihan helppoa ja särmiä tuli paljon hiottua. Minulla ei ollut kotioloista mitään normaalin parisuhteen mallia vaan kaikkein hankalimmat, levottomat kotiolot jossa kaikki olivat adhd tapauksia ja pienessä asunnossa ei ollut mitään omaa rauhaa. Koskaan ei saanut nukkua pitkään. Hermot oli ihan riekaleina. Koko ajan olisi pitänyt mennä ja mennä tai suorittaa jotain kuperkeikkaa.
Puolisossani on se ihaninta että hän ei koskaan melua eikä ala herättämään kun nukun. Menin nukkumaan ja hänelle tuli vieraita niin ei silloinkaan tullut herättämään minua vaan kestitsi ja viihdytti vieraansa sitten itse kesällä terassilla. 😁 Sanoin kyllä että olisit silloin voinut tulla kyllä herättämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllähän sitä aluksi ihmeteltiin, kun erakoiduin, mutta hyvin pian ihmiset unohti. Elät vain miten haluat, ap, kyllä ne muut sinut rauhaan jättää ennemmin tai myöhemmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinä vaan kuvittelet. Ihmisillä on ihan tarpeeksi miettimistä omissa asioissaan ei niitä kiinnosta sinun tekemiset.
Aloitushan on kannanotto mediassa pyörivään lokakampanjaan yksinäisiä ihmisiä kohtaan, joten kovasti tuntuu kiinnostavan ihmiset jotka viihtyy omissa oloissaan.
Mitä väliä, mitä joku mediassa sanoo? Ei ole ainakaan minun erakkouteeni vaikuttanut mitenkään. Korkeintaan mietin typeristä mielipiteistä, että "olet väärässä", ja jatkan elämääni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen ollut koko kesän "mökkihöperönä" ja olen nauttinut todella paljon. Olen kyllä aika seurallinen ihminen, enkä pelkää muita ihmisiä, mutta iän myötä olen tullut hyvin krantuksi siitä, kenen seurassa haluan aikaani viettää.
Vierailija kirjoitti:
Minä viihdyn itsekseni. Oon joutunut monien kiusaamaksi ja varsinkin miesten silmätikku aina ollut. En ole kovinkaan nätti ja se ilmeisesti aiheuttaa suunnatonta vihaa. n40
Sama mulla. Täydellisten kasvojeni puolesta koskiskeltiin malliksi mutta kroppa olikin sitten ihan eri kaliiberia. Tasapaksu ja paksut jalat. Kamalaa komenttia sai kropastani jos laitoin vaikkapa lyhyen hameen viihteelle. Olin helposti lihoovaakin niin että jos paino jojoili niin heti tuli kommenttia että älä liho enää tosta enempää, siis ihan naispuolisilta ystäviltäni. Minua hävettiin jos aloin näyttään liian pullukalta enkä enää sopinut joukkoon.
Näin silloin että kuinka oikeasti tyhmiä jotkut ihmiset ovat. Siis pelkkä paino vaikuttaa kenenkä seuraan kelpaa. Siis jos on ylipainoisen kanssa ravintolassa niin se häätää tai estää siltä kaveriltakin houkuttelemasta miehiä tulemasta tutustumaan tai hakemasta tanssiin.
Tulee puolestasi oikein paha olo ja jos olisin kanssasi niin en antaisi kenenkään miehen kiusata sillä löisin sen miehen turvan tukkoon alta aika yksikön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kiitos aloituksesta. Meitä on paljon ja se tunne että on jotenkin viallinen!
En tunne itseäni yhtään vialliseksi. Viihdyn hyvin yksin ja minulla on ateljee ja työpaja jossa teen kaikenlaista mukavaa. Haistatan paskat ihmisille jotka luulevat, että heillä on oikeus puuttua yksin olemiseeni ja tekemiseeni. Minulla on kaiken päivää inspiraatioita aloittaa taulun maalaaminen, ideoita jättimäärä. Ei kiinnosta silloin kenenkään seura jatkuvalla syötöllä. Ystäviä on pari ja naapurit kivoja, mutta eivät häiritse jatkuvasti. Sukulaiset asuvat kaukana ja saavat omissa oloissaan minun puolestani ihmetellä ja taivastella miten elän kunhan eivät tuputa minulle mottoaan, että ihminen on laumaeläin ja muuta sontaa. Elämä on lyhyt kuin lapsen paita ja onhan se ny stana kumma, ettei sitä saisi viettää niinkuin itse haluaa. Turhia tuollaiset artikkelit ja asiantuntijat joita ip-lehdissä tai hesarissa kirjoitetaan. Älkää lukeko turhuuksia.
Olen ihan samanlainen. Osaan olla ihmisten kanssa ja pidänkin siitä jossain määrin, mutta mulle riittää siihen työkaverien näkeminen kerran viikossa. Puoliso kyllä kotoa löytyy, mutta tekee osittain reissutyöt ja se on aivan ihanaa. En ole törmännyt siihen, että tällaista tapaa pidettäisi outona vaan ennemmin olen kiinnittänyt huomiota siihen, että valtaosa ihmisistä kokee olevansa ennemmin introverttejä kuin ekstroverttejä. Ainakin, jos näitä keskustelupalstoja on uskominen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vähän samantyyppisiä ajatuksia oli minulla kuin ap:lla. Miksi ihmeessä kaikkien pitäisi olla samalla lailla sosiaalisia, miksi kotona viihtyminen on joku syrjäytymisen merkki? Voi se joillekin olla, mutta monet ovat tosi tyytyväisiä elämäänsä siten, että on vain pari läheistä ystävyyssuhdetta. Eivätkä käy vältämättä missään kodin ulkopuolella ja se on heille ok.
Noniinpä! Taas siis pari ekstroverttia päättäneet yhdessä, että introverttiys on sairautta ja heidät pitää pelastaa. Onhan se ahdistavaa eksrovertille ajatella, että joku voi ihan oikeasti olla tyytyväinen pienempään sosiaaliseen piiriin. Vaikka ihan vain yhteen läheiseen ihmissuhteeseen ja olla silti onnellinen omassa elämässään.
sama minulla suku ja n.ystävät yrittävät vietellä jos mihinkin kissan ristiäisiin. EI TODELLA KIINNOSTA.
Pentuna halusin vain äkkiä koulusta kotiin ja kirjastoautoon. Koulussa olin se 'tyhmä' ja hiljainen. Sisäisesti vilkas. Kun tultiin pyytämään ulos leikkimään sanoin vain että kohta. Luin kirjoja ja piirtelin. Haaveilin lemmikkieläimistä ja pojista. Kun kävin muitten kotona, stressasin paljon.
Ihmisiä närästi eniten se että äiti oli yh ja isä ei ollut kuvioissa.
Olin ujo, hiljainen mutta tarvittaessa tuittupää.
Olen vuosien varrella koittanut laskeutua ns normaaliin, mutta todennut tätä normaalia olevan muutamia miljardeja...
Viihdyn riittävän hyvin just näin.
Pistää niin vihaksi tuollainen "omissa oloissaan oleminen" PERKELE!
Itsekin noita juttuja viime päivinä lukiessa mietin, että miksi tästä tehdään numero. Se jos viihtyy töiden ulkopuolella omissa oloissaan ei tee kenestäkään syrjäytynyttä. Eri asia jos henkilö itse kokee tilanteensa ongelmaksi. Monet ihmiset kuitenkin viihtyvät yksinään ja huomioitava on myös se, että työelämä voi olla todella kuormittavaa jolloin ei vain riitä jaksaminen sosialisoida työn ulkopuolella.
Yksin oleminen ja yksinäisyys on kaksi eri asiaa. Saat ihan rauhassa olla yksin niin paljon kun tahdot, mutta on ihmisiä, jotka ovat yksin tahtomattaan, mistä seuraa yksinäisyyttä, mikä taas voi johtaa esimerkiksi masennukseen.