Lue keskustelun säännöt.
Viihdyn omissa oloissani ja se tuntuu olevan suurempi ongelma muille kuin minulle itselle
15.08.2024 |
Normihan on se, että juodaan vkl viinaa, käydään arkipäivät töissä ja ollaan jatkuvasti sosiaalisia. En käytä alkoholia ollenkaan enkä kaipaa sosiaalista kanssakäymistä kovinkaan paljon. Olen äärimmäisen rauhallinen ja leppoisa ihminen, käyn töissä ja harrastan säännöllisesti liikuunta, sekä ulkoilen paljon.
Nyt saan lukea mediasta kuinka olen joku pelottava mörkö ihminen joka on mökkiytynyt kotiinsa, juttuja väritetään hämyisllä valokuvilla kuinka asiassa on nyt kertakaikkiaan jotain hämärää, sillä selvä. Mihin on unohtunut erilaisuuden ymmärtäminen, ei meitä kaikkia ole luotu elämään sitä ns."normaalia" elämää illanistujaisten kanssa lähes joka vkl, emmekä me sitä edes kaipaa.
Sensijaan, että luotte meistä jotain mörköjä ja pelottavia ihmisraunioita, ehkä teidän jotka sitä teette olisi hyvä oppia sietämään erilaisuutta. Minäkin siedän ja ymmärrän, että me kaikki emme ole samanlaisia.
Kommentit (67)
En välitä pätkääkään mitä muut ajattelevat. Sukulaisia halusi tulla käymään, no OK, sitten alkoi arvostella asumismuotoa, mihin on itse ollut tyytyväinen 40 v. Pyysi kylään, en mennyt. Pärjää hyvin omalla porukalla ja jos tapaaminen on vertailua tai raha ym asioiden kyselyä, niin eipä kiinnosta. Asiat ovat hyvin, ei ole tilivelvollisuutta edes sukulaisille
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinkku, yksinäisyys jutuilla luodaan paineita monelle nuorelle aiheetta. Pitäisi olla kavereita. Pitäisi olla parisuhde. Miksi pitäisi. Ilmankin pärjää. Tekemistä riittää. Yksin voi harrastaa monia asioita. Kehittää itsenäistä ajattelua ja toimintaa. Ei niihin tarvita käsikädessä kaveriliimautumista. Sinkkuna on onnellisempi, kuin huonossa parisuhteessa, jossa toinen voi haluta rajata toisen elämän neljän seinän sisälle. Silloin vasta onkin yksinäinen.
Vauva.fi nosti tämän ketjun keskustelunaiheeksi. Eipä tuohon muuta voi sanoa, kuin että yksin elämä on paljon hauskempaa. Parhaimmat asiat olen kokenut itsekseni. Narsistiset ihmissuhteet karistin pois. Sen jälkeen alkoi onnellinen elämä.
Vierailija kirjoitti:
Täällä melkein 40vuotias nainen ja kyllä minuakin ärsyttää miten nyt joka tuutista yritetään luoda kuvaa, että yksineläjät ja sinkut on jotain ahdistuneita, säälittäviä raunioita. Minulla ei ole ikinä ollut mitään mt ongelmia, töissä käyn, mutta sosiaaliset ympyräni ovat aina olleet pienet. 15-20vuotiaana olin "isoissa porukoissa" ja inhosin sitä. Vanhempien ja veljeni lisäksi haluan silloin tällöin tavata vain paria hyvää ystävääni jotka asuu eri kaupungeissa kuin minä (ja näen näitä kavereitani ehkä 3-4kk välein, joskus on mennyt puolikin vuotta näkemisten välillä, soittelemme tosin joka viikko useamman tuntien puheluita) Jos haluatte ajatella että olen säälittävä ja syrjäytynyt niin siitä vain, minusta ei ole muunlaiseen elämään.
Minun ystäväni katkaisi kaikki välit muihin paitsi minuun jaa yhteen toiseen ystäväämme. Hän viihtyy miehensä kanssa. Hän sanoi syyksi sen, että koko aika ihmiset puhuu paskaa seläntakana ja toisten onnistumisia muita asioita poljetaan ja vähätellään. Se on hyvin stressaavaa. Hän myös inhoaa isoja porukoita ja on aina inhonnut.
Nyt hän on kummajainen ja moni on sitä mieltä, että hänen miehensä on kieltänyt olla yhteydessä niihin ketkä on itse heittänyt elämästään pois. JA asia ei todellakaan ole niin. Ymmärrän todella hyvin nyt miksi hän on niin tehnyt. Kun olen alkanut kuuntelemaan näitä muita ihmisiä, niin on he kyllä ikäviä ihmisiä. Olen itsekin pikkuhiljaa alkanut ottaa etäisyyttä heihin.
Aloittaja jopa hassahtanut. Mitä hämyisiä kuvia mediassa hänestä? Paranoidi yksilö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinänsä asiassa ei ole mitään ongelmaa, paitsi jos ihminen ei halua nähdä läheisiään. Silloin se on loukkaavaa heille.
Olen sitte mieluusti teini hautaan asti :D onpahan hauskempaa.