Päivän aihe (HS): mitä sairasta äitinne teki, kun olitte lapsia?

Mykkäkoulun pito oli äitini oikein lempipuuhaa ja sitä kesti viikkokausia ja piti vain arvailla syytä itsekseen.

Vierailija kirjoitti:

Nykyään on vain muotia valittaa kaikesta. 

Täytyy muistaa, että kaikki tapahtuu ajassa ja jokaisella ajalla on omat käyttäytymismallit ja arvot. Moni täällä kerrottu tarina tuntuu oudolta nyt, mutta oli ihan normikäytöstä 1970-luvulla. Nykyajan puheita narsistiäideistä tai painostavista äideistä ei silloin olisi kukaan ymmärtänyt.

Minä olen 1960-luvun lapsi ja kyllä täytyy sanoa,että paljon kovempaa aikaa se oli kuin nykyinen.

Minua äiti löi joka päivä kartulla. Se oli mummun pyykkikarttu, jota hän oli itse aikanaan käyttänyt samaan tarkoitukseen. Perustelu oli se, että jos en ole sinä päivänä jäänyt kiinni mistään pahanteosta, niin jotain pahaa olen tehnyt kumminkin ja sillä ansainnut kurituksen.

Yksi poikkeus oli sentään: syntymäpäivinä äiti löi kuivatulla pullapitkolla. Siitä pitkosta oli iloa vielä seuraavana sunnuntainakin, kun siitä tehtiin pullamaitoa päivällisen jälkiruuaksi.

Tuo on jotenkin niin suloinen tarina. Karttu siirtyy sukupolvelta toiselle ja perheen kasvatusperinne jatkuu 💕💕

Yritti hukuttaa mut. 

 

Valitettavasti ei ole vitsi. Märäntyköön nyt helvetissä.

Meillä äiti sai raivarin, jos erehtyi n 7vuotiaana kysymään ennen kaverin luo lähtöä "millon meillä on syönti".

Piti kysyä "millon meillä on ruokailu"

Koskaan ei tiennyt milloin raivari tulee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun äiti joi liikaa ja valitsi huonon miehen. Mutta hän siis olikin sairas, päihderiippuvainen. En minä häntä syytä, vaikka paljon se on ongelmia aiheuttanut. Olen hoitanut itseäni aikuisena. Antanut äidillekin anteeksi.

Jos jonkun äiti on narsisti tai hullu tai mutä vaan, on hänkin varmaan omassa elämässään kohdannut kaltoinkohtelua. Luulisi terapiassa juoksevien aikuisten sen ymmärtävän. Ihmeellistä avautumista hesarissa. Noista voisi mennä puhelemaan vertaistukiryhmään jos terapia ei riitä.

Taitaa prosessit olla vielä kesken.

Mää voisin siis tulla ja hakata sinut henkihieveriin tai kidnapata lapsesi ja se olisi sulle ihan ok, kun ymmärtäisit että se johtuu vaan minun vaikeista kotioloista? Et vaatisi mitään rangaistusta etkä edes anteeksipyyntöä? 

En mä sitä sulta vaa

Kaikki asiat ei ole käsiteltävissä, itsekin sairastuin jo lapsena psykoosiin vanhempien kaltoinkohtelun seurauksena. En parane siitä ikinä enkä anna vanhemmille ikinä anteeksi.

Veronmaksajat on kustantaneet muuten mulle sairaalahoitojaksoja, eri lääkkeitä sairaslomia, eläkkeitä ym ehkä ainakin miljoonan, useammankin euron edestä viimeisten 20 v aikana ja valtiolta myös on toki jäänyt saamatta samalta ajalta kaikki työtuloni, kun en ole töihin pystynyt.

Laskun voi lähettää vanhemmilleni. 

Ainakin hoki koko ajan, että kuolee kohta. Ei ollut tervettä. Ei kuollut.

Hakkasi päivittäin kahta pientä tytärtään. Hoki vuodesta toiseen että kunpa kasvaisin isoksi ja muuttaisin kotoa pois.

Arvatkaa olenko enää tekemisissä.

Vierailija kirjoitti:

Ainakin hoki koko ajan, että kuolee kohta. Ei ollut tervettä. Ei kuollut.

Meillä isä harrasti tuota että "minä saatan milloin tahansa saada aivohalvauksen!" (oliskin saanut, olisin säästynyt paljolta), myöskin väitti olleensa mielisairaalassa mikä myöhemmin osoittautui vaan pelotteluksi ja huomionhauksi. Isää ois koko ajan pitänyt olla säälimässä ja paapomassa.