Päivän aihe (HS): mitä sairasta äitinne teki, kun olitte lapsia?

Vierailija kirjoitti:

Mun äiti joi liikaa ja valitsi huonon miehen. Mutta hän siis olikin sairas, päihderiippuvainen. En minä häntä syytä, vaikka paljon se on ongelmia aiheuttanut. Olen hoitanut itseäni aikuisena. Antanut äidillekin anteeksi.

Jos jonkun äiti on narsisti tai hullu tai mutä vaan, on hänkin varmaan omassa elämässään kohdannut kaltoinkohtelua. Luulisi terapiassa juoksevien aikuisten sen ymmärtävän. Ihmeellistä avautumista hesarissa. Noista voisi mennä puhelemaan vertaistukiryhmään jos terapia ei riitä.

Taitaa prosessit olla vielä kesken.

Mää voisin siis tulla ja hakata sinut henkihieveriin tai kidnapata lapsesi ja se olisi sulle ihan ok, kun ymmärtäisit että se johtuu vaan minun vaikeista kotioloista? Et vaatisi mitään rangaistusta etkä edes anteeksipyyntöä? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä tekikö mitään, mutta jälkikäteen on ihmetyttänyt minkä vuoksi äidin kosketus on aina tuntunut epämiellyttävältä.

Minulla sama. Mutta tuskin on kyse mistään rikoksesta, se vaan kun äiti ahdistaa henkisesti ja on tunkenut elämääni aina vähän liikaa, niin ei tee mieli fyysisesti päästää lähelle. En tosin muutenkaan kauheasti välitä hellyydestä muuta kuin romanttisen kumppanin kanssa.

Kuulostaa tutulta. Eri

Äiti vähätteli kaikkia ongelmiani ja odotti minun suorittavan elämäni luotettavan keskiverrosti korvaukseksi vaikeasta lapsuudestaan. Äidin lapsuus oli oikeasti vaikea. Minusta hän oli silti väärässä. 

 

Mutta nykyään olemme ihan hyvissä väleissä. Ei superläheisissä, mutta hyvissä. Äiti piti minua paljon sylissä lapsena.

Sain sellaisen mielikuvan, että äitejä syytetään kaikesta maan ja taivaan välillä. Miksi keskustelua ei voisi käydä vanhemmista. Mitä sairasta isänne ja äitinne teki tai vanhempanne.

Miten olisi vaihteeksi sellainen ketju, jossa kerrotaan, mitä positiivista vanhemmat ovat tuoneet elämään? Vähän väsyttää nämä äidit on helvetistä -aiheet. Palstalaisen äidit, anopit ja ex-miehet on tietenkin aina olleet narsisteja, mutta reaalimaailmassa ne on yleensä ihan tavallisia ihmisiä. Nää traumatisoituneet uhrit imee energian muistakin, niin kuin joku musta aukko. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kukaan äiti ei ole täydellinen. Nyt vähän niitä valoja päälle, joku raja on ihmisten ja äitien haukkumisessakin.

Äitini vuoti kaikki henkilökohtaiset seksiasiansa, kuvaili yksityiskohtaisesti seksiä isän kanssa, antoi meille lapsille luettavaksi pornokirjoja jne. Ihan normaalia käytöstä äidiltä vai mitä? 

Sulla on ollut muodikas wt äiti

Nykyään on vain muotia valittaa kaikesta. 

Täytyy muistaa, että kaikki tapahtuu ajassa ja jokaisella ajalla on omat käyttäytymismallit ja arvot. Moni täällä kerrottu tarina tuntuu oudolta nyt, mutta oli ihan normikäytöstä 1970-luvulla. Nykyajan puheita narsistiäideistä tai painostavista äideistä ei silloin olisi kukaan ymmärtänyt.

Minä olen 1960-luvun lapsi ja kyllä täytyy sanoa,että paljon kovempaa aikaa se oli kuin nykyinen.

Minua äiti löi joka päivä kartulla. Se oli mummun pyykkikarttu, jota hän oli itse aikanaan käyttänyt samaan tarkoitukseen. Perustelu oli se, että jos en ole sinä päivänä jäänyt kiinni mistään pahanteosta, niin jotain pahaa olen tehnyt kumminkin ja sillä ansainnut kurituksen.

Yksi poikkeus oli sentään: syntymäpäivinä äiti löi kuivatulla pullapitkolla. Siitä pitkosta oli iloa vielä seuraavana sunnuntainakin, kun siitä tehtiin pullamaitoa päivällisen jälkiruuaksi.

Kun menin naimisiin vuonna 1992, sain äidiltä sen kartun `häälahjaksi. Antaessaan sitä hän sanoi: Pian sinulla on omia lapsia ja silloin on tullut sinun vuorosi käyttää karttua. Lapsia minulle siunaantuikin, mutta karttua en ole ikinä heihin käyttänyt.

Ei tuosta kurinpidosta minulle kuitenkaan mitään traumoja jäänyt. Äiti elää edelleen, mutta asuu jo vanhusten palvelutalossa. Käyn häntä katsomassa pari kertaa viikossa ja aina joskus syömme yhdessä pullamaitoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kukaan äiti ei ole täydellinen. Nyt vähän niitä valoja päälle, joku raja on ihmisten ja äitien haukkumisessakin.

Äitini vuoti kaikki henkilökohtaiset seksiasiansa, kuvaili yksityiskohtaisesti seksiä isän kanssa, antoi meille lapsille luettavaksi pornokirjoja jne. Ihan normaalia käytöstä äidiltä vai mitä? 

Mites se isä?

Isä oli poissaoleva. Ei juuri puhunut meille lapsille. 

Äideistämme ei nyt tule heti mieleen mitään, mutta isistämme tulee.

Vierailija kirjoitti:

Nykyään on vain muotia valittaa kaikesta. 

Täytyy muistaa, että kaikki tapahtuu ajassa ja jokaisella ajalla on omat käyttäytymismallit ja arvot. Moni täällä kerrottu tarina tuntuu oudolta nyt, mutta oli ihan normikäytöstä 1970-luvulla. Nykyajan puheita narsistiäideistä tai painostavista äideistä ei silloin olisi kukaan ymmärtänyt.

Minä olen 1960-luvun lapsi ja kyllä täytyy sanoa,että paljon kovempaa aikaa se oli kuin nykyinen.

Minua äiti löi joka päivä kartulla. Se oli mummun pyykkikarttu, jota hän oli itse aikanaan käyttänyt samaan tarkoitukseen. Perustelu oli se, että jos en ole sinä päivänä jäänyt kiinni mistään pahanteosta, niin jotain pahaa olen tehnyt kumminkin ja sillä ansainnut kurituksen.

Yksi poikkeus oli sentään: syntymäpäivinä äiti löi kuivatulla pullapitkolla. Siitä pitkosta oli iloa vielä seuraavana sunnuntainakin, kun siitä tehtiin pullamaitoa päivällisen jälkiruuaksi.

Äitisi varmasti tarkoitti sinulle pelkkää hyvää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kukaan äiti ei ole täydellinen. Nyt vähän niitä valoja päälle, joku raja on ihmisten ja äitien haukkumisessakin.

Siis itsemurhalla uhkailu pitäisi vain hyväksyä eikä siitä saisi sanoa? Ap

Ääneen sanominen ja asialla mässäily, kuten nämä aloitukset pääsääntöisesti on, on kaksi melkoisen eri asiaa. 

 

Mutta kai ihmiset on nykyään niin onnettomia, että tällaisella pitää koittaa omaa oloaan kohottaa.

 

-eri

Nämä aloitukset? Hesarin mp-palstaa on pari päivää dominoinut tämä aihe. Siitä aloitus. Ap

Äidillä oli pahoja henkisiä ongelmia kun tulin teini-ikään. Hän alkoi suorastaan vihata minua. Haukkui minussa ihan kaiken. Kuinka häpeää minua ihmisenä luonteeni takia, häpeää ulkonäköäni ja inhoaa sitä kun näytän isältäni, teki selväksi ettei tykkää kavereistani eivätkä he saa tulla meille. Piti todella usein mykkäkoulua ja syynä ihan se etten ollut sellainen kun hän haluaa ja se ärsytti. Aina oli joko mykkäkoulua tai sitten huutoa. Äiti luki päiväkirjojani ja kirjeitäni ja käytti niistä lukemiaan asioita nolatakseen minut. 

Olin kiltti, ujo ja alistettu tyttö. Ehkä pahinta oli se että aiemmin lapsuudessani äiti oli normaali ja välittävä... se muutos oli niin suuri kun hän sekosi. 

Vierailija kirjoitti:

Nykyään on vain muotia valittaa kaikesta. 

Täytyy muistaa, että kaikki tapahtuu ajassa ja jokaisella ajalla on omat käyttäytymismallit ja arvot. Moni täällä kerrottu tarina tuntuu oudolta nyt, mutta oli ihan normikäytöstä 1970-luvulla. Nykyajan puheita narsistiäideistä tai painostavista äideistä ei silloin olisi kukaan ymmärtänyt.

Minä olen 1960-luvun lapsi ja kyllä täytyy sanoa,että paljon kovempaa aikaa se oli kuin nykyinen.

Minua äiti löi joka päivä kartulla. Se oli mummun pyykkikarttu, jota hän oli itse aikanaan käyttänyt samaan tarkoitukseen. Perustelu oli se, että jos en ole sinä päivänä jäänyt kiinni mistään pahanteosta, niin jotain pahaa olen tehnyt kumminkin ja sillä ansainnut kurituksen.

Yksi poikkeus oli sentään: syntymäpäivinä äiti löi kuivatulla pullapitkolla. Siitä pitkosta oli iloa vielä seuraavana sunnuntainakin, kun siitä tehtiin pullamaitoa päivällisen jälkiruuaksi.

Äitisi oli muuten tod näk lämmin ja välittävä. Jotkut ei saa vanhemmiltaan muuta kuin haukkumista, pilkkaa, halveksuntaa ja lyöntejä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun äiti joi liikaa ja valitsi huonon miehen. Mutta hän siis olikin sairas, päihderiippuvainen. En minä häntä syytä, vaikka paljon se on ongelmia aiheuttanut. Olen hoitanut itseäni aikuisena. Antanut äidillekin anteeksi.

Jos jonkun äiti on narsisti tai hullu tai mutä vaan, on hänkin varmaan omassa elämässään kohdannut kaltoinkohtelua. Luulisi terapiassa juoksevien aikuisten sen ymmärtävän. Ihmeellistä avautumista hesarissa. Noista voisi mennä puhelemaan vertaistukiryhmään jos terapia ei riitä.

Taitaa prosessit olla vielä kesken.

Mää voisin siis tulla ja hakata sinut henkihieveriin tai kidnapata lapsesi ja se olisi sulle ihan ok, kun ymmärtäisit että se johtuu vaan minun vaikeista kotioloista? Et vaatisi mitään rangaistusta etkä edes anteeksipyyntöä? 

En mä sitä sulta vaatisi, jos sä et siihen omaa kypsymättömyyttäsi tai sairauttasi pystyisi itse antamaan. Yhteyttä voi yrittää ja asiaa voi koittaa keskustella, muttei kaikki siihen kykene. Jotkut asiat on hyväksyttävä, sekin että vanhempi on sairas. On helpompaa käsitellä se asia itse terveissä ympyröissä ja olla jäämättä vihaan kiinni ja haukkumaan toista. Siihen käsittelyprosessiin kuuluu sekin, että tuntee vihaa ja surua, pelkoa ja vaikka mitä, sen tunteminen on ok. Mutta ei siitä haukkumalla pääse. Siitä pääsee käsittelemällä se tunne vaikka siellä terapiassa.

Mutta ihmiset, me vanhemmat, me lapset, me isovanhemmat, me kaikki olemme ihmisiä eikä me kaikki osata toimia viisaasti.

Toimivinta kuitenkin olisi käsitellä asiat itsensä kohdalla siihen asti ettei jää asiaan kiinni ja katkeroidu.

Nim. Kokemusta on

En halua että ihmiset lähettävät mitään negatiivista energiaa, siksi en ehkä sano täällä sitä. Olisiko sellaisen paikka muualla, kun on rakentava ilmapiiri. Luulen että joillakin vanhemmilla ihmisillä on tarpeeksi kestämistä elämässä, ilman että muut "paheksuvat" ja aikuista lasta voi ahdistaa teot edelleen - mikä energia siitä tulee. Ehkä rukoilu voisi auttaa positiivisen energian tuloa ja ilo.

Vierailija kirjoitti:

Hän sanoi hyvin usein, että minusta ei tule koskaan mitään.  Hän osti niin rumia vaatteita, että minua kiusatiin siksi. Hän olisi halunnut, että olen poika, joten tukkani leikattiin lähes siiliksi. Kun kuukautiset alkoi, hän sanoi minua huo*aksi. Hän antoi rakkaimman leluni (jonka sain isän isältä) naapurin pojalle. Hän ei antanut minun käyttää puhelinta ja haukkui sitten, kun pelkäsin soittaa. Inhottavimpia juttuja en voi tässä kertoa.

Joo, meilläkin laitto äiti puhelimen piiloon kun lähti töihin, ettei juoppo ukkokaveri tee puhelinlaskua, siitäkin kärsin minä.

Vierailija kirjoitti:

Sain sellaisen mielikuvan, että äitejä syytetään kaikesta maan ja taivaan välillä. Miksi keskustelua ei voisi käydä vanhemmista. Mitä sairasta isänne ja äitinne teki tai vanhempanne.

Ole hyvä ja tee aloitus aiheesta jos sellaisen haluat. Ei sua kukaan estä sitä tekemästä, anna mennä vaan.

Vierailija kirjoitti:

Miten olisi vaihteeksi sellainen ketju, jossa kerrotaan, mitä positiivista vanhemmat ovat tuoneet elämään? Vähän väsyttää nämä äidit on helvetistä -aiheet. Palstalaisen äidit, anopit ja ex-miehet on tietenkin aina olleet narsisteja, mutta reaalimaailmassa ne on yleensä ihan tavallisia ihmisiä. Nää traumatisoituneet uhrit imee energian muistakin, niin kuin joku musta aukko. 

No tee sellainen ketju? Tuumasta toimeen.

Vierailija kirjoitti:

Miten olisi vaihteeksi sellainen ketju, jossa kerrotaan, mitä positiivista vanhemmat ovat tuoneet elämään? Vähän väsyttää nämä äidit on helvetistä -aiheet. Palstalaisen äidit, anopit ja ex-miehet on tietenkin aina olleet narsisteja, mutta reaalimaailmassa ne on yleensä ihan tavallisia ihmisiä. Nää traumatisoituneet uhrit imee energian muistakin, niin kuin joku musta aukko. 

Sinullakin on ihan vapaus aloittaa sellainen ketju. Tämän aihe oli kuitenkin eri.

Vierailija kirjoitti:

En halua että ihmiset lähettävät mitään negatiivista energiaa, siksi en ehkä sano täällä sitä. Olisiko sellaisen paikka muualla, kun on rakentava ilmapiiri. Luulen että joillakin vanhemmilla ihmisillä on tarpeeksi kestämistä elämässä, ilman että muut "paheksuvat" ja aikuista lasta voi ahdistaa teot edelleen - mikä energia siitä tulee. Ehkä rukoilu voisi auttaa positiivisen energian tuloa ja ilo.

Mitä solkotat?