Hieno kirjoitus. Ehkä vanhemmat ovat joissakin tilanteissa antaneetkin liikaa

Vierailija kirjoitti:

Ja edelleenkään niitä välejä ei katkaista siksi jos vanhempi ei vaikka antanut katsoa telkkarista Teho-osastoa tai ei tilannut joka päivä pitsaa. Ei tässä nyt mistään sellaisesta puhuta. 

Kyllä katkaistaan. Sehän se ongelma on. Ei se ole mikään ongelma, että joku katkaisee välit väkivaltaisiin vanhempiinsa. Sehän on vain hyvä asia! Vaan ongelma on se, että välejä katkotaan myös kevyistä syistä tai vaikka mielikuvituksen tuottamista syistä. Eikä asiasta keskustella vanhemman kanssa, vaan terapeutin tuella tehdään yksipuolisia ratkaisuja, jotka voivat olla vanhemmalle hyvin traumaattisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hmm, vanhemmat eivät omassa nuoruudessaan saneet mahdollisuutta terapiaan eikä muullekaan tuelle. Eikö heitä kohtaan voisi olla armollisempi? Hekin ovat vain aikansa lapsia.

 

En ymmärrä tätä kulttuuria, jossa estetään toiset puhelimessa, somessa jne. Minusta se itse asiassa on aikamoista narsismia.

Siis että on narsismia jos estää henkistä väkivaltaa harjoittavan vanhemman? Kun on lapsuuden sekä fyysisen että henkisen väkivallan takia niin traumatisoitunut, että normaali elämä ei meinaa onnistua? Kannattaisi antaa sen vanhemman jatkaa samaa kohtelua? Ok.

On se, silloin kun se muka-traumatisoituminen perustuu muuhun kuin tosiasioihin. Kuten kovin usein tapahtuu näille narsku-lumihiutalenuorille.

Juuri tästä on minullakin kokemusta. On tullut syytöksiä asioista, joita ei ole ikinä todellisuudessa tapahtunut. Vaikka on todistajat sun muuta kertomaan, ettei se niin mennyt, niin hänen mielestään meni, joten välit poikki. Omapa on soppansa, jossa elää. Ja onneksi ei ole lähisukulainen kyseessä. Mutta sääliksi käy. Eikä ole kunnioitusta terapeuttia kohtaan, kun ei osaa palauttaa asiakasta maan pinnalle.

Keskustelu on mennyt yllättävän yksipuoliseksi. Yleisen mielipiteen mukaan vika näyttäisi olevan lähes yksinomaan vanhemmissa.

Todellisuudessa tilanne voi olla seurausta vaikkapa diagnosoimattomasta neurologisesta häiriöstä, jonka vuoksi lapsi on kokenut aivan normaalin ja tervehenkisen kasvatuksen kaltoinkohtelevana. Vanhemmat ovat saattaneet toimia täysin kasvatusoppien mukaan, mutta silti lapsi syyttää vanhempia. Ja syy ei ole myöskään lapsessa, vaan hänellä on häiriö, joka selittää hänen kokemuksensa.

Siksi olisi tärkeää, että tällaiset asiat selvitettäisi terapiassa perinpohjin, eikä vain mustavalkoisesti päädyttäisi välien katkaisuun. Sillä välien katkaisu siirtää vain lapsen ongelman vanhemmille. Eikä lapsenkaan ongelma poistu mihinkään vaan tulee toistumaan seuraavissa ihmissuhteissa.