Hieno kirjoitus. Ehkä vanhemmat ovat joissakin tilanteissa antaneetkin liikaa
Hieno kirjoitus. Ehkä vanhemmat ovat joissakin tilanteissa antaneet liikaa
Kommentit (63)
Usein näillä vanhemmilla valmis käsikirjoitus lapsen elämään, miten sen pitää mennä ja mitä valintoja lapsen pitää tehdä. Kun lapsi ei enää jaksa näytellä/suorittaa omaa rooliaan ja lähtee omille poluilleen närkästyy ohjaaja vanhemmat... mikä kiittämättömyys, mikä röyhkeys 😌
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hmm, vanhemmat eivät omassa nuoruudessaan saneet mahdollisuutta terapiaan eikä muullekaan tuelle. Eikö heitä kohtaan voisi olla armollisempi? Hekin ovat vain aikansa lapsia.
En ymmärrä tätä kulttuuria, jossa estetään toiset puhelimessa, somessa jne. Minusta se itse asiassa on aikamoista narsismia.
Riippuu täysin siitä mitä ne vanhemmat on tehneet. Esim oma äitini olisi varmaan lastensuojelun sossun työnsä perusteella voinut päätellä, että hänen ei ole ok uhkailla omalla itsarillaan alle kouluikäisille lapsille eikä uhkailla että "sytytän koko talon tuleen".
Joo ja on vaikea tajuta että tuollaistakin saatetaan raukkamaisesti käyttää hyväksi ja valehdella että äiti olisi joku itkuntuhruinen mt-ongelainen joka uhkaa itsarilla vakkka ei ole ikinä ollut. On vain aggressiivinen kumpanii älyttöine riidanaiheineen.No mutta onneksi on aina todistajia iitä miten asiat oikeasti on! Aikuisia todistajia.
Eipä kukaan ulkopuolinen voi mennä sanomaan mitään niistä syistä, miksi aikuisen lapsen ja vanhemman suhde on laitettu poikki. Jos oma lapseni jostain syystä katkaisisi välit aikuistuttuaan, minkäpä minä sille voisin. Kyllä varmasti on monia sellaisia lapsesta itsestään johtuvia syitä, miksi laittaa välit poikki siitä suunnasta. Paljon myös vanhempaan liittyviä tekijöitä.
Jos aikuinen lapseni olisi huumekoukussa, luultavasti joutuisin ottamaan itse etäisyyttä. Kovasti olisin halunnut olla normaaleissa väleissä äitini kanssa, mutta oma mielenterveys ei ole niin vahva, että jaksaisin traumaattisen lapsuuden jälkeen yhä sitä jatkuvaa henkistä ja uskonnollista väkivaltaa. Hän varmaan itse ajattelee, että on tehnyt kaiken parhain päin. Ulkopuoliset voivat ajatella ratkaisuni olevan kylmä, mutta haluan jaksaa olla hyvä vanhempi omille lapsilleni, jotka eivät ole vielä aikuisia sen sijaan, että useampi päivä äitini kanssa yhteydessä olemisen jälkeen olisin täysin itsemurhafiiliksissä.
Vierailija kirjoitti:
Eipä kukaan ulkopuolinen voi mennä sanomaan mitään niistä syistä, miksi aikuisen lapsen ja vanhemman suhde on laitettu poikki. Jos oma lapseni jostain syystä katkaisisi välit aikuistuttuaan, minkäpä minä sille voisin. Kyllä varmasti on monia sellaisia lapsesta itsestään johtuvia syitä, miksi laittaa välit poikki siitä suunnasta. Paljon myös vanhempaan liittyviä tekijöitä.
Jos aikuinen lapseni olisi huumekoukussa, luultavasti joutuisin ottamaan itse etäisyyttä. Kovasti olisin halunnut olla normaaleissa väleissä äitini kanssa, mutta oma mielenterveys ei ole niin vahva, että jaksaisin traumaattisen lapsuuden jälkeen yhä sitä jatkuvaa henkistä ja uskonnollista väkivaltaa. Hän varmaan itse ajattelee, että on tehnyt kaiken parhain päin. Ulkopuoliset voivat ajatella ratkaisuni olevan kylmä, mutta haluan jaksaa olla hyvä vanhempi omille lapsilleni, jotka eivät ole vielä aikuisia sen sijaan, että useampi päivä äitini kanssa yhteydessä ole
Vaikutat fiksulta ja pärjäävältä! Velvollisuutesi on nyt lapsiasi kohtaan.
Uskonnollinen väkivalta kuulostaa jo sanana niin totaaliselta, että puistattaa!
Keskustelupalstoilla tästä keskustelu on täysin toivotonta. Mutkat suoraksi ja laitetaan sanat ja tapahtunet toisen kertomukseen mutuna tuntematta henkilöitä ja asioita ollenkaan. Kun mun kaverillakin oli näin.
Kyllä mä ymmärrän tuota vanhempaa. Hän on hädissään kun rakastaa lastaan eikä ymmärrä mitä teki väärin. Hän on aikakautensa ja oman historiansa tuote ja yrittänyt parhaansa. Kyllä jokaiselta niitä sokeita pisteitä löytyy, ja se koskee tiedostavia nuoriakin. Sen sitten että niistä rangaistaan suoraan jyrkimmällä tavalla tuntuu kohtuuttomalta ja sitä se onkin.
Ei nää vanhemmat ole traumojaan purkaneet asiantuntijoiden kanssa eikä heillä ole mitään käsitystä sellaisesta. Joku jarisinkkonen puhui aikoikaan lasten kasvatuksesta että riittää kun on kyllin hyvä. Parasta omilla resursseilla yritettiin kuitenkin, mutta ei se ollutkaan riittävästi, tuntuu nyt.
Nyt pitäisi sitten osata nähdä puutteensa. Ei kai niitä voi heti nähdä jos ei ole ikinä sellaisia ymmärtänyt olevankaan. Terapiassa käydään vuosia, mutta vanhemman pitäisi sekunnissa tajuta, käsitellä ja myöntää kasvatuksen laatuvirheet kun lapsi haluaa kaataa paskaämpärinsä. Prosessi on terapia ja prosessi on myös vanhemman syvään juurtneiden tapojen käsittely
Ja ennen kuin siellä taas joku vetäisee mutkat suoraksi, niin ymmärrän kyllä, että on myös huonoja vanhempia, mutta en tarkoita nyt sellaista.
Armoa vähän hei, ihmisiä tässä vaan ollaan
Å
Vierailija kirjoitti:
Keskustelupalstoilla tästä keskustelu on täysin toivotonta. Mutkat suoraksi ja laitetaan sanat ja tapahtunet toisen kertomukseen mutuna tuntematta henkilöitä ja asioita ollenkaan. Kun mun kaverillakin oli näin.
Kyllä mä ymmärrän tuota vanhempaa. Hän on hädissään kun rakastaa lastaan eikä ymmärrä mitä teki väärin. Hän on aikakautensa ja oman historiansa tuote ja yrittänyt parhaansa. Kyllä jokaiselta niitä sokeita pisteitä löytyy, ja se koskee tiedostavia nuoriakin. Sen sitten että niistä rangaistaan suoraan jyrkimmällä tavalla tuntuu kohtuuttomalta ja sitä se onkin.
Ei nää vanhemmat ole traumojaan purkaneet asiantuntijoiden kanssa eikä heillä ole mitään käsitystä sellaisesta. Joku jarisinkkonen puhui aikoikaan lasten kasvatuksesta että riittää kun on kyllin hyvä. Parasta omilla resursseilla yritettiin kuitenkin, mutta ei se ollutkaan riittävästi, tuntuu nyt.
Nyt pitäisi sitten osata nähdä
Mistäs vedit tuon että sen vanhemman pitäisi "sekunnissa" tietää mitä teki väärin? Kyllä ennen välien katkaisua ne lapset on usein vuosikausia yrittäneet saada rakasta äiti/isä-kultaa ymmärtämään, että esim se kun haukuit minua lapsena huoraksi, hulluksi, tyhmäksi idiootiksi ei tuntunut hyvältä (kumma kyllä nää tällaiset vanhemmat ei ikknä hauku esim työkavereitaan huoraksi tai hulluiksi, mistä se ymmärrys olla tekemättä niin siinä kohtaa syntyykin), tai että oli pelottavaa kun tulit umpikännissä kotiin ja heittelit tavaroita/minua/äitiä oli hyvin pelottavaa ja aiheutti mt ongelmia.
Mutta kun se vanhempi saa vaan itkupotkuraivarit ja huutaa että "en minä ole mitään tuollaista tehnyt tai jos olenkin niin parhaani minä vaan yritin, kai minä olen sitten niin huono, ikinä en tee mitään oikein, kaikessa olen väärässä niin niin"- ei tuollaisen epäkypsän ääliön kanssa voi mistään puhua eikä mitään välejä selvittää.
Ja edelleenkään niitä välejä ei katkaista siksi jos vanhempi ei vaikka antanut katsoa telkkarista Teho-osastoa tai ei tilannut joka päivä pitsaa. Ei tässä nyt mistään sellaisesta puhuta.
Ei noista voi ulkopuolinen tietää. Omassa perheessäni on vikaa molemmissa puolissa, vanhempani olivat huonoja vanhempia riippuvuuksineen ja tunnekylmyyksineen ja veljeni on sairastunut henkisesti. Siinä sitten syyttelevät toisiaan, kun kummallakaan osapuolella ei ole kykyä normaaliin ymmärtämiseen niin että voisivat asettua toistensa asemaan. Keskustelu ei tuossa johda mihinkään.
Niin, ja tosiaan esim se minun aikakautensa mistään mitään ymmärtämätön äitini päästettiin kumminkin lastensuojelun sosiaalitoimen johtajaksi ja kävi hakemassa kaltoknkohdeltuja lapsia huostaan, mutta ei tämä aikakautensa viaton pikku tuote sitten jotenkin ymmärtänyt että lääppivä, riehuva känninen isä saattaa olla vaaraksi omallekin lapselle. Naureskeli kylläkerrsn isälleni että minä pelkään häntä.
Luulisi että siellä yliopistossa on silloin 80 ja 90 luvulla jo jotain lasten hyvästä kohtelusta opetettu kun on päästetty päättämään muitten perheitten kohtalosta vuosikausiksi, mutta hänhän on vain pikku raasu jolla ei ollut mitään tietoa mistään.
Vierailija kirjoitti:
Usein näillä vanhemmilla valmis käsikirjoitus lapsen elämään, miten sen pitää mennä ja mitä valintoja lapsen pitää tehdä. Kun lapsi ei enää jaksa näytellä/suorittaa omaa rooliaan ja lähtee omille poluilleen närkästyy ohjaaja vanhemmat... mikä kiittämättömyys, mikä röyhkeys 😌
No joo, mutta jos se lapsikin olisi normaali, osaisi hänkin vetää vain ne rajat ja pitää vanhempansa siellä missä kuuluu ja silti pitää välit kohtuu normaaleina. Ihmisillä on kaikenlaisia ongelmia. Jos ne vie paljon voimia, tapaamisia voi tietysti harventaa, mutta mikä järki tehdä jotain dramaattista välien katkaisua, joka saattaa aiheuttaa toiselle trauman. Itse näen äitiäni ehkä kerran vuodessa. Sanon että on kiire (niin kuin onkin). Kummankaan ei tarvi märehtiä mitään yön pimeinä tunteita.
Näitä on kokolailla turha puida, koska vanhempi on aina väärässä, varsinkin kun aletaan ulkopuolelta arvioimaan.
Aina olisi pitänyt enemmän joustaa/tukea/jne, kun ulkopuolelta aletaan antamaan tuomioita vanhemman suorituksista.
Nämä välienkatkaisijat on yleensä nuoria aikuisia, joilla ei ole edes omia lapsia. Kokemus lapseta ja hänen hoitamisesta on olematonta.
Ja tiedän, kun olen ollut parisuhteessa tällaisen kanssa. Keski-iässäkin potee koko ajan vanhempisuhdettaan.
Vierailija kirjoitti:
Ja edelleenkään niitä välejä ei katkaista siksi jos vanhempi ei vaikka antanut katsoa telkkarista Teho-osastoa tai ei tilannut joka päivä pitsaa. Ei tässä nyt mistään sellaisesta puhuta.
Mistä sä kaikkien syitä tiedät?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hmm, vanhemmat eivät omassa nuoruudessaan saneet mahdollisuutta terapiaan eikä muullekaan tuelle. Eikö heitä kohtaan voisi olla armollisempi? Hekin ovat vain aikansa lapsia.
En ymmärrä tätä kulttuuria, jossa estetään toiset puhelimessa, somessa jne. Minusta se itse asiassa on aikamoista narsismia.
Siis että on narsismia jos estää henkistä väkivaltaa harjoittavan vanhemman? Kun on lapsuuden sekä fyysisen että henkisen väkivallan takia niin traumatisoitunut, että normaali elämä ei meinaa onnistua? Kannattaisi antaa sen vanhemman jatkaa samaa kohtelua? Ok.
On se, silloin kun se muka-traumatisoituminen perustuu muuhun kuin tosiasioihin. Kuten kovin usein tapahtuu näille narsku-lumihiutalenuorille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hmm, vanhemmat eivät omassa nuoruudessaan saneet mahdollisuutta terapiaan eikä muullekaan tuelle. Eikö heitä kohtaan voisi olla armollisempi? Hekin ovat vain aikansa lapsia.
En ymmärrä tätä kulttuuria, jossa estetään toiset puhelimessa, somessa jne. Minusta se itse asiassa on aikamoista narsismia.
Siis että on narsismia jos estää henkistä väkivaltaa harjoittavan vanhemman? Kun on lapsuuden sekä fyysisen että henkisen väkivallan takia niin traumatisoitunut, että normaali elämä ei meinaa onnistua? Kannattaisi antaa sen vanhemman jatkaa samaa kohtelua? Ok.
On se, silloin kun se muka-traumatisoituminen perustuu muuhun kuin tosiasioihin. Kuten kovin usein tapahtuu näille narsku-lumihiutalenuorille.
Niin, nars kuille on tyypillistä väittää musta valkoiseksi ja että hän ei ole ikinä tehnyt mitään väärin. Olet juuri sellainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Usein näillä vanhemmilla valmis käsikirjoitus lapsen elämään, miten sen pitää mennä ja mitä valintoja lapsen pitää tehdä. Kun lapsi ei enää jaksa näytellä/suorittaa omaa rooliaan ja lähtee omille poluilleen närkästyy ohjaaja vanhemmat... mikä kiittämättömyys, mikä röyhkeys 😌
No joo, mutta jos se lapsikin olisi normaali, osaisi hänkin vetää vain ne rajat ja pitää vanhempansa siellä missä kuuluu ja silti pitää välit kohtuu normaaleina. Ihmisillä on kaikenlaisia ongelmia. Jos ne vie paljon voimia, tapaamisia voi tietysti harventaa, mutta mikä järki tehdä jotain dramaattista välien katkaisua, joka saattaa aiheuttaa toiselle trauman. Itse näen äitiäni ehkä kerran vuodessa. Sanon että on kiire (niin kuin onkin). Kummankaan ei tarvi märehtiä mitään yön pimeinä tunteita.
Pidätkö sinä väkisin välejä kaikkiin ihmisiin jotka kohtelee sinua huonosti? Miksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan hirveää paskaa. Taas yksi marttyyriäiti korottaa uhriutuu.
Vanhemmat eivät todellakaan tee tai edes yritä aina parastaan. He menevät yli siitä mistä aita on matalin ja ajattelevat ensimmäiseksi omaa etuaan.
Miinusta tuossa tekstissä oli kysymys: miksi vanhempien pitää olla virheettömiä?
On virheitä ja virheitä. Minunkin vanhemmat on sanoneet olleensa hyviä vanhempia, vaikka isä ryyppäsi riehui, uhkaili ja lähenteli ja äitiä ei kiinnostanut mikään tästä, vain oma per se.
Voiko kaikissa tilsnteissa olla näin vakavista asioista kysymys?
Öö... häh? Ryyppääminen, riehuminen, uhkaileminen, lähenteleminen,... se ei ole vielä vakava asia? No ei olekaan! Olet täysin oikeassa! Vaan maailma on täpötäynnä vanhempia jotka tekevät vielä tuhat kertaa pahempiakin asioita, siis vuosikymmenten ajan aivan täyttä (seksuaalista yms) väkivaltaa lapsiaan kohtaan. Maailma on täpötäynnä vielä tuhat kertaa vakavempiakin asioita. Ja niissäkään tilanteissa ne vanhemmat eivät vielä myönnä syyllisyyttään, eivät vaan niin millään, eivät ikinä. Älä googlaa amerikkalaista perhettä nimeltä Turpin (Louise & David), älä googlaa itävaltalaista isää nimeltä Josef Fritzl,... älä googlaa mitään, yhtään mitään. Niin että et näe ihmisiä jotka ovat vielä tuhat kertaa pahempia kuin nuo sinun mainitsemat "vakavat asiat". Älä googlaa isää joka näkyy allaolevalla videolla. Äläkä googlaa miestä nimeltä Jammu-setä, koska hänkin sanoi lapsiuhreistaan "ne itse halusivat sitä"!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hmm, vanhemmat eivät omassa nuoruudessaan saneet mahdollisuutta terapiaan eikä muullekaan tuelle. Eikö heitä kohtaan voisi olla armollisempi? Hekin ovat vain aikansa lapsia.
En ymmärrä tätä kulttuuria, jossa estetään toiset puhelimessa, somessa jne. Minusta se itse asiassa on aikamoista narsismia.
Riippuu täysin siitä mitä ne vanhemmat on tehneet. Esim oma äitini olisi varmaan lastensuojelun sossun työnsä perusteella voinut päätellä, että hänen ei ole ok uhkailla omalla itsarillaan alle kouluikäisille lapsille eikä uhkailla että "sytytän koko talon tuleen".
Joo ja on vaikea tajuta että tuollaistakin saatetaan raukkamaisesti käyttää hyväksi ja valehdella että äiti olisi joku itkuntuhruinen mt-ongelainen joka uhkaa itsarilla vakkka ei ole ikinä ollut. On vain aggressii
Terapiassa ei kysellä todisteita eikä todistajia. Totuudella ei ole terapiassa sijaa, vaan asiakkaan kokemukset on se mitä työstetään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistäs vedit tuon että sen vanhemman pitäisi "sekunnissa" tietää mitä teki väärin? Kyllä ennen välien katkaisua ne lapset on usein vuosikausia yrittäneet saada rakasta äiti/isä-kultaa ymmärtämään, että esim se kun haukuit minua lapsena huoraksi, hulluksi, tyhmäksi idiootiksi ei tuntunut hyvältä (kumma kyllä nää tällaiset vanhemmat ei ikknä hauku esim työkavereitaan huoraksi tai hulluiksi, mistä se ymmärrys olla tekemättä niin siinä kohtaa syntyykin), tai että oli pelottavaa kun tulit umpikännissä kotiin ja heittelit tavaroita/minua/äitiä oli hyvin pelottavaa ja aiheutti mt ongelmia.
Mutta kun se vanhempi saa vaan itkupotkuraivarit ja huutaa että "en minä ole mitään tuollaista tehnyt tai jos olenkin niin parhaani minä vaan yritin, kai minä olen sitten niin huono, ikinä en tee mitään oikein, kaikessa olen väärässä niin niin"- ei tuollaisen epäkypsän ääliön kanssa voi mistään puhua eikä mitään välejä selvittää.
Kyllä, tosiaan, ei kenenkään tarttisi ikinä "sekunnissa" tietää yhtään mitään. Vaan kyllä siinä on vuosikausia aikaa tajuta että mikä on pielessä, mitä on itse tehnyt väärin. Mutta joillekin tolvanoille ihmisille ne vuosikaudet eivät vaan riitä, ne ihmiset eivät ikinä tule tajuamaan. Vaikka heille 50 vuotta vain selitettäisiin ja selitettäisiin ja selitettäisiin,... niin vieläkään he eivät tule tajuamaan. Joten lopulta ihmiset väsyvät, väsyvät selittämään, väsyvät olemaan tuollaisten tolvanoiden nyrkkeilysäkkejä-sylkykuppeja-syntipukkeja,... joten lopulta muille ihmisille ei vaan jää mitään muuta vaihtoehtoa kuin vain poistua. Kun joku ei vaan tajua, ei suostu ikinä tajuamaan, niin lopulta muilla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin vain poistua, jotteivat enää joudu väkivallan uhriksi.
En ole koskaan käynyt terapiassa, mutta jotenkin voin kuvitella, että hetken voi tuntua sekavalta kun kaikki taakat kaivetaan nähtäville. Jotenkin en olisi ensimmäisenä vaatimassa loogisuutta tai jäsenneltyjä ajatuksia tuossa tilanteessa. Voisin sanoa, että olen tässä tai voin odottaa sivussa kun selvittelet asioitasi, mutta en voi enempää osallistua asioiden penkomiseen.