Lue keskustelun säännöt.
HS:n mielipidekirjoitukset, joissa vanhempia kritisoidaan
15.08.2024 |
Näin vanhempana toivon, että kaikki te terapioissanne vanhempanne syyllisiksi todenneet itse joudutte joskus koko elämänne ja tekemisenne mitätöivään kohtuuttomaan ja kummalliseen tuomioistuimeen. Ei puolustautumisen mahdollisuutta, vain syytöksiä, hiljaisuutta ja halveksuntaa. Siinä voi hetki mennä ennen kuin elämänilo löytyy taas. Mutta mitä sitä ei tekisi lapsensa parhaaksi. Aivan hyvin voi tyytyä sellaiseen osaan, että ei ole missään tekemisissä oman lapsensa kanssa. Eikä varmaan sitten myöhemmin hänen puolisonsa tai lapsiensa kanssakaan. Sitä saa mitä tilaa. Surullista, mutta ei kai se välit poikki vanhempiinsa laittava, kaikki viestintäkanavat mykistävä lapsi ajattele, että tällaista tarvitsee anteeksi antaa. Jos vanhempi ei ole edes keskustelun arvoinen ja jo pelkkä hänen olemassaolonsa tuottaa tuskaa, valinta välirikosta on luonnollinen. Kummaltakin puolelta.
Kommentit (196)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos faktat jaksaisi kiinnostaa, psykoterapeutin pohjakoulutukseksi ei riitä kirvesmies tai palomies. Satuilua siis väite kirvesmiespohjaisesta psykoterapeutista.
Mikä riittää? Anja Snellman on kirjailija entisen Vastaamon entinen psykoterapeutti. Hesarin jutussa itki potilastietojen murtoa, koska potilastiedot olivat ikäänkuin hänen päiväkirjansa.
Jospa pysyttäisiin faktoissa. Anja Snellman ei ole psykoterapeutti.
Näin hän hesarin vastaamojutussa itseään mainosti.
Kun kerran tiedät, kerrotko mikä pohjakoulutus psykoterapeutiksi tarvitaan?
Anja Snellman ei ole koskaan mainostanut olevansa psykoterapeutti. Jos osaat googlata, hän kertoo olevansa mm.
Tämän tarkistuksen voi tehdä julkiterhikissä. Psykoterapeutti on terveydenhuollon ammattinimike, jota Snellmanilla ei ole eikä hän ole väittänyt olevansa psykoterapeutti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos faktat jaksaisi kiinnostaa, psykoterapeutin pohjakoulutukseksi ei riitä kirvesmies tai palomies. Satuilua siis väite kirvesmiespohjaisesta psykoterapeutista.
Mikä riittää? Anja Snellman on kirjailija entisen Vastaamon entinen psykoterapeutti. Hesarin jutussa itki potilastietojen murtoa, koska potilastiedot olivat ikäänkuin hänen päiväkirjansa.
Jospa pysyttäisiin faktoissa. Anja Snellman ei ole psykoterapeutti.
Näin hän hesarin vastaamojutussa itseään mainosti.
Kun kerran tiedät, kerrotko mikä pohjakoulutus psykoterapeutiksi tarvitaan?
Anja Snellman ei ole koskaan mainostanut olevansa psykotera
Ja seksuaaliterapeutille vuodetut potilaskertomukset olivat hänen päiväkirjansa... hmmm....
mutta edelleen on kertomatta, millä pohjakoulutukselmä psykoterapeutiksi voi opiskella. Lähihoitaja?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos faktat jaksaisi kiinnostaa, psykoterapeutin pohjakoulutukseksi ei riitä kirvesmies tai palomies. Satuilua siis väite kirvesmiespohjaisesta psykoterapeutista.
Mikä riittää? Anja Snellman on kirjailija entisen Vastaamon entinen psykoterapeutti. Hesarin jutussa itki potilastietojen murtoa, koska potilastiedot olivat ikäänkuin hänen päiväkirjansa.
Jospa pysyttäisiin faktoissa. Anja Snellman ei ole psykoterapeutti.
Näin hän hesarin vastaamojutussa itseään mainosti.
Kun kerran tiedät, kerrotko mikä pohjakoulutus psykoterapeutiksi tarvitaan?
Anja Sn
Voit itse tarkistaa asian helposti, jos osaat käyttää Googlea. Hakusanoiksi vaikkapa psykoterapeutti hakukelpoisuus. Lähihoitajan koulutuksella ei psykoterapeutiksi pääse. Miksi pitää jankata täällä asiasta, josta on laissa säädetty ja josta löytyy helposti faktat?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Terve vanhempi antaa lapsen mennä koska hän haluaa vain lapsen parasta. Narsisti taas uhriutuu eikä voi päästää lastaan menemään.
Ystävä hyvä, eihän tässä olekaan siitä kysymys, vaan kohtuuttomista syytöksistä, vuosia sitten lausutuista lauseista jotka tulkitaan tahallisesti väärin ja omien tekojen unohtamisesta ko. tilanteessa. eri
ps: Pieni irtiottoo onkin ihan ok, mutta raivokas välienkatkaisu ei. Siinä kärsii moni ihan syytönkin.
Mikä sitten on ns. on kohtuuton syytös? Joidenkin mielestä jo ihan jonkin asian, kokemuksen, tunteen, mielipiteen tai faktan sanominen ylipäätään ääneen, ihan asiallisellakin tavalla, on jo se "kohtuuton syytös". Asioista kun ei saisi puhua, niitä ei haluta kuulla, ei ajatella, ei vastata, ei keskustella. Ei miettiä omaa osuutta, ei toisen kokemusta, ei kertoa omia syitä asioiden taustalla jne. ihan rauhassa. Ollaan heti kuin peseeseen ammuttu karhu, vain koska itse ei olla valmiita kohtamaan koko asiaa ja sitä toista ihmistä, eikä keskutelemaan koko aiheesta, ja sen esiin nostaminen ihan itsessään koetaan vaan liian vaikeaksi. Sitten väitetään, että - ihan tahallaan - toinen on tulkinnut jotain sanomista väärin. Tuo on hyvin mitätöivä asenne, ihan kuin sillä omalla jälkeläisellä olisi ihan kiusallaan jostain tullut paha mieli.
Kuulluksi tuleminen on kaikille tärkeää ja keskustemalla haetaan ja saadaan ymmärrystä asioihin. Kaikki eivät tällaiseen normaaliin kanssakäymiseen läheistensä kanssa kykene, ja se tekee ihmissuhteita vaikeiksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos sinun kanssasi ei suostuta keskustelemaan, keskustelutaidoissa on varmaan aika pahoja puutteita
Siksi toteankin, että lapsen ja terapeutin koko menneisyyden ja vanhemmuuteni mitätöivä tuomioistuin on ensin vähän kylmäävä, mutta kyllähän sen hyväksyy, kun ei muutakaan vaihtoehtoa ole. Mutta että antaisin tämän paskan koskaan anteeksi. En todellakaan. Toivon tietenkin lapselleni täydellistä elämää. Saahan niitä äitejä liukuhihnalta ja joidenkin äidit ovat jopa kuolleet.
Tarkoitan vain sitä, että niinkin radikaalilla teolla kuin välien poikki laittamisella on myös todella radikaalit seuraukset. Toivottavasti nämä lapset ja terapeutit ottavat sen myös huomioon. Vai haluaisitteko itse olla jotain kertakäyttömutseja.
Ap
Se radikaali seuraus on jo tapahtunut, se on se välien katkaisu. Se on seuraus jostain, ei syy. (Sinulle ei olla annettu anteeksi asioita tai kanssasi on liian vaikea käytöksesi takia olla. Olet nyt ohittanut liian monta oleellista asiaa.) Etkö ollenkaan mieti syitä siihen? Mieti omaa osuuttasi, omaa toimintaasi, ja hae ollenkaan syitä sieltä? Että lapsi on vaan ihan harhaisista ja virheellisistä syistä tehnyt tällaisen päätöksen? Vikaa kaikissa muissa paitsi sinussa? Se ei ole ollenkaan todennäkoistä. Varsinkaan ulosantisi perusteella.
Millä tavalla olet ylipäätään ennen välien katkaisua koittanut selvittää teidän välisiä ongelmia ja erimieisyyyksiä? Vai koititko ollenkaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun aikuinen lapsi hylkäsi minut, kun sairastuin syöpään. Nyt ymmärrän näiden kommenttien jälkeen, että syynä oli oletettavasti se, että en osannut hillitä tunnereaktioitani vaan surin avoimesti. Olen kasvanut perheessä, jossa tunteita ei saanut näyttää ja olen varmaan omassa elämässäni vetänyt käytökseni toiseen ääripäähän, mikä on raskasta.
Et siis ole kasvattanut omaakaan lastasi näyttämään tunteita, ja tämä on hänen reaktionsa.
Ei lapsi ole äitinsä terapeutti. Etenkin jos äiti on tyyppiä... nyt tähän kuollaan ja siinä vellotaan koko ajan. Äitini syöpädiagnoodista on yli 10 vuotta, edelleen on hengissä.
Minulle kerrottiin, kun olin 6 v, että äitini kuolee koska on uupunut, ja se on minun syytäni, koska olen paha lapsi enkä auta äitiä (tiskaa, siivoa, pidä kotitaloutta pystyssä). No äiti kuoli, kun olin 60 v. Ehkä vähän ennenaikaista se syyllistys sitten oli.
Pitäisitkö sinä yhteyttä esim ystävään, joka olisi 18 vuoden ajan haukkunut sinua useita kertoja viikossa huoraksi/hulluksi, uhkaillut tappavansa sinut, tullut joka viikonloppu kännissä rikkomaan tavaroitasi? Ja olisit tuon käytöksen seurauksena sairastunut vaikkapa masennukseen ahdistukseen tai psykoosiin?
Sitten yhtenä päivänä ystävä lopettaisi tuon käytöksen ja selittäisi sen syyksi huonoja kotiolojaan. Antaisitko anteeksi? Pitäisitkö yhteyttä?
Vastaus: en pitäisi, mutten huutaisi asiasta hesarissa. Ajattelisin,että mitä nun on parempi päästää irti eikä alentua haukkumaan, että ehkä sillä toisella osapuolella olisi erilainen tarina kerrottavana.
Koittaisin hyväksyä tämän asian keskenäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aina se äiti on se narsisti palstatollojen mielestä, ei ikinä se välit katkonut. Teille kaikki on niin mustavalkoista äiti paha ja tytär automaattisesti täydellinen mutta syrjitty uhriparka. Koko elämänsä päähän potkittu. Toki niitäkin on mutta se tytär voi olla päästään sekaisin ja syyttää äitiänsä asioista, jotka eivät ole totta.
Kuvittelisi äidille olevan lähinnä helpotus, jos narsistinen tytär katkoisi välit. Mikä rauha, mikä autuus... 😌
Yleensä vanhemmat koittavat olla jossakin väleissä lapsiinsa vaikka he olisivat miten hirveitä. Lapsi voi esim. olla vankilassa törkeistä rikoksista tai päihdeongelmainen, mutta vanhempi yrittää silti tukea ja ymmärtää.
Tämä. Vaikka minulla onkin matala koulutus, pystyn helposti diagnosoimaan sellaisen ihmisen, joka välttelee epävakaata ja väkivaltaista vanhempaa.
Esim, tässä tapauksessa kyseessä on kaksisuuntainen psykosomaattinen parasetamonisyndrooma, mikäli hän kohtaa fyysistä/henkistä ja/tai seksuaalista väkivaltaa vanhemman taholta:
"Jos lapsi on kokenut esimerkiksi vanhempiensa päihteiden käyttöä, vanhemmilla on ollut mielenterveysongelmia, lasta on laiminlyöty ja häneen on kohdistunut väkivaltaa, lapsella on moninkertainen todennäköisyys päätyä aikuisena väkivallan uhriksi ja käyttää itsekin väkivaltaa verrattuna lapsiin, joilla näitä kasautuneita kokemuksia ei ole."
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaksi narsistia. Vanhempi ja lapsi ottaa yhteen mielipidepalstalla. Next.
En ymmärrä tätä nykyaikaista arsisti-sanan käyttöä. Narkissos oli alunperin myyttinen hahmo, jolla oli tapana ihailla kuvaansa peilistä eli tyynestä vedenpinnasta. Se voi olla turhamaista ja naurettavaa, mutta se ei tarkoita, että ihminen olisi ilkeä toisille.
Juu yhtä viljelty kuin psykoositapaukset. Mä en tunne yhtään narsistia, pari väitettä kyllä olen irl kuullut. Psykoosin sairastaneita tiedän kaksi. Silti jatkuvasti tällä palstalla törmää molempiin "syytöksiin". Ja syytös siksi lainausmerkeissä että kyse molemmissa tapauksissa on SAIRAUDESTA. Ei syöpä tai I-tyypin diabetespotilaita haukuta siitä että sairatuvat.
Narsismi ja narsistisuus ei ole sairaus. Sanalla kuvataan tietynlaista käytöstä, käytösmalleja ja luonteenpiirteitä. Jos narsistisuus on persoonassa hallitseva piirre, niin kyse voi olla diagnosoitavissa olevasta narsistisesta persoonallisuushäiriöstä, joka ei myöskään ole sairaus, vaan persoonallisuushäiriö. Valitettavasti narsistinen käytös ja narsistiset luonteenpiirteet ovat hänen läheisiään usein pahastikin vahingoittavia, ja joskus aiheuttavat heille myös sairauksia, kuten esim. masennus, ptsd, dissodiaatio- tai ahdistuneisuushäiriö. Monille aiheutuu myös fyysistä oireilua ja sairastelua narsistisen läheisen aiheuttaman suuren jatkuvan henkisen kuormituksen ja stressin seurauksena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aina se äiti on se narsisti palstatollojen mielestä, ei ikinä se välit katkonut. Teille kaikki on niin mustavalkoista äiti paha ja tytär automaattisesti täydellinen mutta syrjitty uhriparka. Koko elämänsä päähän potkittu. Toki niitäkin on mutta se tytär voi olla päästään sekaisin ja syyttää äitiänsä asioista, jotka eivät ole totta.
Kuvittelisi äidille olevan lähinnä helpotus, jos narsistinen tytär katkoisi välit. Mikä rauha, mikä autuus... 😌
Yleensä vanhemmat koittavat olla jossakin väleissä lapsiinsa vaikka he olisivat miten hirveitä. Lapsi voi esim. olla vankilassa törkeistä rikoksista tai päihdeongelmainen, mutta vanhempi yrittää silti tukea ja ymmärtää.
Tämä. Vaikka minulla onkin matala koulutus, pystyn helposti diagnosoimaan sellaisen ihmisen, joka välttelee epävakaata ja väkivaltaista vanhempaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos faktat jaksaisi kiinnostaa, psykoterapeutin pohjakoulutukseksi ei riitä kirvesmies tai palomies. Satuilua siis väite kirvesmiespohjaisesta psykoterapeutista.
Mikä riittää? Anja Snellman on kirjailija entisen Vastaamon entinen psykoterapeutti. Hesarin jutussa itki potilastietojen murtoa, koska potilastiedot olivat ikäänkuin hänen päiväkirjansa.
Jospa pysyttäisiin faktoissa. Anja Snellman ei ole psykoterapeutti.
Näin hän hesarin vastaamojutussa itseään mainosti.
Kun kerran tiedät, kerrotko mikä pohjakoulutus psykoterapeutiksi tarvitaan?
Psykoterapeuttikoulutus on terveydenhuollon ammattihenkilöstön jatkokoulutukseen verrattavaa täydennyskoulutusta ja psykoterapeuttikoulutukseen hakeutuminen edellyttää hakijalta soveltuvaa terveys- tai sosiaalialan taustakoulutusta sekä mielenterveys- tai mielenterveysalaa vastaavan alan työkokemusta.
Psykoterapeuttiopintoihin voi hakeutua ylemmän korkeakoulututkinnon tai ammattikorkeakoulututkinnon suorittanut sosiaali- ja terveysalan ammattilainen, jolla on ollut osana opintojaan tai valmistumisen jälkeen vähintään 30 op psykologian/psykiatrian tai psykoterapeutiksi valmentavia opintoja. Psykoterapiakoulutukseen hankkiutuvan soveltuvia pohjakoulutuksia ovat esimerkiksi psykologin, psykiatrin, psykiatrisen erikoissairaanhoitajan ja sosiaalityöntekijän koulutukset.
Psykoterapeuttikoulutus maksaa opiskelijalle noin 20 00060 000 euroa riippuen psykoterapiasuuntauksesta.
Soveltuvan pohjakoulutuksen lisäksi psykoterapeuttiopiskelijoilta edellytetään vähintään kahden vuoden työkokemusta mielenterveystyössä tai vastaavassa hoitotyössä, henkilökohtaista soveltuvuutta psykoterapiatyön tekemiseen sekä mahdollisuutta tehdä koulutuksen ajan psykoterapiatyötä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aina se äiti on se narsisti palstatollojen mielestä, ei ikinä se välit katkonut. Teille kaikki on niin mustavalkoista äiti paha ja tytär automaattisesti täydellinen mutta syrjitty uhriparka. Koko elämänsä päähän potkittu. Toki niitäkin on mutta se tytär voi olla päästään sekaisin ja syyttää äitiänsä asioista, jotka eivät ole totta.
Kuvittelisi äidille olevan lähinnä helpotus, jos narsistinen tytär katkoisi välit. Mikä rauha, mikä autuus... 😌
Yleensä vanhemmat koittavat olla jossakin väleissä lapsiinsa vaikka he olisivat miten hirveitä. Lapsi voi esim. olla vankilassa törkeistä rikoksista tai päihdeongelmainen, mutta vanhempi yrittää silti tukea ja ymmärtää.
Tämä. Vaikka minulla onkin matala koulutus, pystyn helposti diagnosoimaan sellaisen ihmisen, joka välttelee epävakaata ja väkivaltaista vanhempaa.
Esim, tässä tapauksessa kyseessä on kaksisuuntainen psykosomaattinen parasetamonisyndrooma, mikäli hän kohtaa fyysistä/henkistä ja/tai seksuaalista väkivaltaa vanhemman taholta:
"Jos lapsi on kokenut esimerkiksi vanhempiensa päihteiden käyttöä, vanhemmilla on ollut mielenterveysongelmia, lasta on laiminlyöty ja häneen on kohdistunut väkivaltaa, lapsella on moninkertainen todennäköisyys päätyä aikuisena väkivallan uhriksi ja käyttää itsekin väkivaltaa verrattuna lapsiin, joilla näitä kasautuneita kokemuksia ei ole."
"Pahoin laiminlyödyllä ja väkivaltaa kokeneella lapsella on moninkertainen riski käyttää myöhemmin itse väkivaltaa ja päätyä vankilaan."
Vierailija kirjoitti:
Jos aikuinen lapsi haluaa jutella lapsuudestaan vanhempiensa kanssa ja nämä toistuvasti kieltäytyvät, niin mitä siinä voi tehdä? Hymistellä vanhempien mukana miten täydellistä aikaa lapsuus olikaan?
Itse en todellakaan halua puhua lapsuudestani äitini kanssa yhtään mitään. Hänen elämänsä pyörii täysin hänen oman napansa ympärillä ja sen miten väärin häntä on kohdeltu. Lasten väärin kohtelu on täysin sivuseikka hänen elämässään. Minimiyhteydet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun äitini hyväksyy ainoastaan itselleen tutun käytösmallin elämässä, asiat kuuluu tehdä "kuten yleensä on tapana". Pahin huoli on, että "mitä nyt sukulaiset ja naapurit ajattelee". Hänen mukaansa on kaikkensa tehnyt, kukkaan ei ou täydellinen, vanhoja ei pidä muistella, isää ja äitiä kunnioittaa.
Muuten asiat on häpeällisiä. Ja jos tästä poikkeaa, niin ei hyvä heilu. Seuraus on se, että hän huutaa ja solvaa minua täyttä kurkkua, huolimatta siitä olenko töissä, kaupassa, kylässä.
Syyt näihin raivokohtauksiin esim:
- En mennyt perheeni kanssa kerran jouluksi heille.
Äitini vaatii, että vietämme heillä KAIKKI äitienpäivät, pääsiäiset, joulut. Olemme taipuneet tuhannelle mutkalle näiden toiveiden vuoksi. Ajaneet kolmen pienen lapsen kanssa tuulessa, taskussa ja univeloissa 400km mennen tullen näiden ahdistavien kyläilyjen vuoksi. Kerran olimme kipeinä, yksi toipumassa aivotärähdyksestä ja minulla alkuraskauden pahoinvointi. Nämä olivat äitini mukaan tekosyitä.
Läsnäollessa seuraus on mykkyydessä kasvava raivo. Hän vaikenee kokonaan, loukkaantuu, kasvattaa raivoaan ja alkaa lopulta sylkeä sihisten syytöksiä alkaen "Ei mitään kiitollisuuden velkaa näy kun.." Syitä esim:
- emme olleet hankkineet hänelle riittävän prameaa joululahjaa, hädissäni ostin verkkokaupasta teatteriin 200e lahjakortin hänen lepyttämiseksi
- mökillä ollessamme (14 yötä), käytimme yhtenä päivänä 3h sukulaisten luona vierailuun ja hän sai valtavan mustasukkaisuuskohtauksen, ylipäätään mökillä tulisi elää minuutilleen hänen aikataulunsa mukaan. Ylipäätään kesälomat olisi pitänyt viettää heidän kanssaan.
- halusi mukaan häämatkalle "lapsenvahdiksi", no todellisuudessa nämä isovanhemmat roikkuivat kintereillämme koko reissun, yhden tunnin onnistuimme keplottelemaan omaa rauhaa
- en antanut pojallemme hänen keksimäänsä nimirimssua, nimet olivat vain heidän suvustaan
- hän ei saanut vierailla luonamme heti muuttoa seuraavana viikkona.
- suuttui ylipäätään aina kun luonamme kävi muita vierailla
Hän suututtanut koko muun suvun käytöksellään, sekaantunut mm anoppinsa kuoleman jälkeen perinnönjakoon aiheuttaen hirveää draamaa, ja nämä välttelevät häntä.
Pistin välit lopulta poikki kun oma mielenterveys keikkasi tämän myllyn vuoksi, voitte vain arvata mitä seurasi.
Kun olin lapsi niin elin jatkuvassa jännityksessä hänen raivokohtausten, tiukan kontrollin, vaatimusten, väkivallan ja migreenikohtaustensa ristiaallokossa. Olin ainoa lapsi, ja minut eristettiin pitkälti muista lapsista. Kotiimme ei kaverit olleet tervetulleita, kun lukiossa seurustelin niin se oli hirveä asia.
Uskoisin, että hän on yksi Hesarin kirjoittelijoista ellei hän vihaisi "julkisesti likapyykkejään pesijöitä". Aina maireasti mainostaa kuinka heidän suvussaan on tapana puhua asiat avoimesti kasvotusten.. :') Todellisuudessa vain hän saa puhua: muiden asioista. Muilla ei tule olla näkökulmia ja kokemuksia.
Isäni hiippailee pitkin nurkkia ja päivät pääksytykset toteuttaa kuningattaren käskyjä. Kaikki kokemani ikävä kielletään tiukasti.
Nämä tyypit ei ikinä myönnä tekojaan. Itse sairastuin nuorena psykoosiin ja päädyin mielisairaalaan, jossa hoitohenkilökunta kyseli vanhempien näkemystä. Isä arveli että ongelmani johtuvat siitä että kun olin ekalla, eräs (minulle etäinen) luokkakaverini kuoli. Ei maininnut mitään omasta alkoholismistaan, jokaviikonloppuisista raivokänneistään jossa hajotettiin keittiöt sun muut, ei jokapäiväisistä raivareistaan.. Ja koska äiti on niin miehensä lumoissa, ei häntäkään meidän lasten vointi ikinä kiinnostunut. Tiuski vain, että mitä siinä itket.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No niin. Nyt ilmaantui tämän patologisen lapsuuden omistaja. Mutta jos hän osaa hiukan lukea, ei tässä ketjussa siitä ole kyse.
Nimenomaan siitä on kyse. Välien katkaisu ei johdu terapiasta. Täällä on haukuttu terapeutteja päättömillä argumenteilla, vaikka terapeutit ei sellaisia päätöksiä tee.
Ei pitäisi tehdä. Mutta jotkut tekevät.
Eikä siinä pitäisi olla mitään ihmeellistä, että tilastollisia todennäköisyyksiä mietittäessä terapeuteistakaan joka ikinen ei ole ammattitaitoinen ja hyvä. Aivan kuten joka ikinen kirvesmieskään ei ole hyvä, tai joka ikinen lääkäri, tai opettaja, tai kaupan kassa.
Haluan olla tekemisissä ainoastaan isäni kanssa.
Syy on hyvin yksinkertainen.
Isäni kohteli minua hyvin. Äitini kohteli minua huonosti.
Itse kärsin usein paljon vanhempieni käytöksestä ja pidin tämän takia etäisyyttä. Joskus yritin puhua vaikeista asioista, mutta ainakin äitini kielsi, ettei mitään kertomastani ollut tapahtunut. Isälläni oli enemmän objektiivisuutta, mutta todella hankala luonne hänelläkin.
Kun oma lapseni kasvoi aikuiseksi, hän alkoi ottaa jossain vaiheessa etäisyyttä minuun. Hän meni myöhemmin terapiaan ja sen seurauksena halusi puhua asioista, joista kantoi kaunaa minua kohtaan. Olen todella kiitollinen, että hän otti nämä asiat puheeksi ja pystyimme näistä keskustelemaan. Myönsin tehneeni virheitä silloin kun olin selvästi niin tehnyt. En ole täydellinen ihminen, kaukana siitä. Myös äideillä on heikot hetkensä ja lapsi saattaa kärsiä niistä hiljaa koko elämänsä. Tiedän sen, koska itse olen joutunut tämän kokemaan.
Välit omaan lapseeni paranivat paljon, kun saimme asiat keskustelua ja minä sain virheeni myönnettyä ja pyydettyä anteeksi
Vierailija kirjoitti:
Haluan olla tekemisissä ainoastaan isäni kanssa.
Syy on hyvin yksinkertainen.
Isäni kohteli minua hyvin. Äitini kohteli minua huonosti.
Se voi olla vaikeaa, jos isäsi kuuluu narsistin hoviin. Silloin narsistista ei pääse kokonaan eroon niin kauan kuin olet tekemisissä hovin kanssa.
Minäkään en tykkää narsistikommenteista. Ymmärrän kyllä, että on tosi vaikea ajatella itseään sellaisena äitinä, jonka kanssa lapsi ei halua olla missään tekemisissä. Se aiheuttaa varmasti kipua ja katkeruutta, jopa vihaa. Uhriutumiseen saakka. Ehkä ei ainakaan alkuun pysty menemään itseensä ja miettimään asioita lapsensa kannalta.
Silti..jos sinun tapasi ajatella ja keskustella on normaalitilanteessa sama kuin nyt palstalla, ongelma on todellinen. Et sitä pysty edes ajattelemaan, koska ehkä tunnet että hajoat jos yrität. Ihminen helposti suojelee itseään liian pahalta tuntuvilta asioilta. Oman hyvän minäkuvan hajoamisen tunteelta. Syyllisyydeltä ja ahdistukselta. Ne tunteet vaan junttaa alas ja yrittää tuntea vihaa terapeuttia kohtaan, kokee että oma lapsi on pettänyt jotenkin. Hylännyt.
Ei se mene niin. Kukaan äiti ei ole virheetön. Kukaan ihminen ei ole. Jos jossain vaiheessa pystyt, mieti haluatko lapsellesi hyvää vai pahaa. Jos pahaa, ehkä on parempi ettet ole missään tekemisissä ja unohdat hänet, ettet rikkoisi lisää lastasi ja minäkuvaasi.
Jos haluat lapsellesi hyvää, jos toivot välien korjaamista joskus, edes tasolla ehkä, suosittelen ottamaan lapsesi kivun vakavasti. Hyväksymään sen, että nyt on näin ja se on lapsesi valinta. Hyväksymään sen, ettet ole täydellinen, et vaikka olisit aina rakastanut ja tehnyt kaikkesi. Hän on sinusta erillinen ja on aina ollut, raskausaikaa lukuun ottamatta.
Jos toivot välien korjaantumista, et voi saada sitä aikaan muuten kuin omalla asennemuutoksella, vaikka se sattuu..liikaa. Mieti mitä lapsesi on sanonut sinulle, tutki ja yritä ymmärtää. Jotain olet ehkä tehnyt vahingossa, jotain luulet tehneesi oikein mutta et ehkä tehnytkään. Jokin asia on ehkä väärinkäsitys, joku asia ei ole totta. Paitsi lapsellesi, koska se on hänen kokemuksensa.
Ymmärrän jos et uskalla. Se sattuu oikeasti ja asian haluaa kieltää. Et voi edes olla varma lopputuloksesta. Ehkä ajattelet, ettet ikinä enää edes halua nähdä häntä. Ne asiat ja tunteesi ovat painona niskassasi ja syventävät katkeruutta ja pahaa oloa, jos et uskalla yrittää käsitellä niitä. Lapsellasi on sama tilanne, etkä voi auttaa häntä jos et ensin auta itseäsi. En sano tätä pilkatakseni, mutta minusta olisi hyvä jos voisit purkaa tätä asiaa auki jonkun ammattilaisen kanssa, jos se on mahdollista.