Onko kokemusta siitä että persoona/persoonallisuus katoaa?

Tuntuu, että se tapahtui kun täytin 40. Hormonit?

Olin henkisen kasvun kultissa sen iän, kun muut etenivät työelämässä ammatti- identiteettiä kehittäen.

Mihin se nyt katosi justiinsa nyt?

Kannsbisövereissä kävi näin. Kauhea tunne.

Huono parisuhde?

Vierailija kirjoitti:

Mihin se nyt katosi justiinsa nyt?

Kuka sanoi, että justiinsa nyt??

Se luetunymmärtäminen! 🤦🏻

Vierailija kirjoitti:

Mihin se nyt katosi justiinsa nyt?

Kuka sanoi, että justiinsa nyt??

Se luetun ymmärtäminen! 🤦🏻

Parisuhde on tärkein. Etenkin miehestä näkee, onko yhteys naiseensa kunnossa. 

Mulla auttoi palautumiseen se, kun osasin alkaa tehdä vain itseni näköisiä käytännön elämän ratkaisuja. Vaikka se olisi tarkoittanut, etten enää koskaan saa kumppania (muutin yksin lasten kanssa metsämökkiin suht. korpeen). Parisuhde sai mun persoonan silloin katoomaan, sairastuin siitä.

Kyllä se muistihäiriössä, Alzheimerissa yms katoaa.

Lannistava narsistinen parisuhde, missä kumppani tappaa kaikki toisen tavat puhua, liikkua ym. Ihminen on lopulta kuin tyhjä kuori joka ei uskalla kuin lähinnä hengittää varovasti. 

Mielialalääkkeet. Eivät muka muuta persoonallisuutta. Kuvailisin, että lääke tekee välinpitämättömämmäksi ja aggressiivisemmaksi ja oman tutun persoonan korvaa valheellinen "lääkepersoona" (tuntuu siltä ettei tunnista itseään vaan on kuin joku vieras ja "oma itse" on kadonnut). Osittain palautui lääkkeen lopetuksen jälkeen, mutta ei täysin. Pelottava ja ahdistava kokemus. Ja noita määrätään nykyisin melko helposti moneen vaivaan, jopa lapsille ja nuorille.

Vierailija kirjoitti:

Lannistava narsistinen parisuhde, missä kumppani tappaa kaikki toisen tavat puhua, liikkua ym. Ihminen on lopulta kuin tyhjä kuori joka ei uskalla kuin lähinnä hengittää varovasti. 

Myös narsistinen vanhempi voi tehdä tuon lapselle.

Vierailija kirjoitti:

Lannistava narsistinen parisuhde, missä kumppani tappaa kaikki toisen tavat puhua, liikkua ym. Ihminen on lopulta kuin tyhjä kuori joka ei uskalla kuin lähinnä hengittää varovasti. 

Tällainen vaara on tosiaan kaikissa ihmissuhteissa, missä joku on myrkyllisen dominoiva niin, että syö toisesta elämän pyrkiessään Estämään toisen aitoa persoonallisuutta ja elämää.

Vierailija kirjoitti:

Mielialalääkkeet. Eivät muka muuta persoonallisuutta. Kuvailisin, että lääke tekee välinpitämättömämmäksi ja aggressiivisemmaksi ja oman tutun persoonan korvaa valheellinen "lääkepersoona" (tuntuu siltä ettei tunnista itseään vaan on kuin joku vieras ja "oma itse" on kadonnut). Osittain palautui lääkkeen lopetuksen jälkeen, mutta ei täysin. Pelottava ja ahdistava kokemus. Ja noita määrätään nykyisin melko helposti moneen vaivaan, jopa lapsille ja nuorille.

Miltä osin ei palautunut? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lannistava narsistinen parisuhde, missä kumppani tappaa kaikki toisen tavat puhua, liikkua ym. Ihminen on lopulta kuin tyhjä kuori joka ei uskalla kuin lähinnä hengittää varovasti. 

Myös narsistinen vanhempi voi tehdä tuon lapselle.

Olen hyvin dominoiva persoona ja vaikka kuinka pyrin sitä tietoisesti minimoimaan, pelkään että lapsiin jää jäljet. Huono itsetunto jne. Pitikin lisääntyä.

.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lannistava narsistinen parisuhde, missä kumppani tappaa kaikki toisen tavat puhua, liikkua ym. Ihminen on lopulta kuin tyhjä kuori joka ei uskalla kuin lähinnä hengittää varovasti. 

Myös narsistinen vanhempi voi tehdä tuon lapselle.

Olen hyvin dominoiva persoona ja vaikka kuinka pyrin sitä tietoisesti minimoimaan, pelkään että lapsiin jää jäljet. Huono itsetunto jne. Pitikin lisääntyä.

Harva epätäydellisyys on kovin paha, kunhan lasten antaa itsenäistyä. Muut ihmissuhteet opettavat kohtuullisuudentajua, vaikka vanhempi olisi särmikkäämpi. 

Että jos et suorastaan eristä lapsia kotiisi ja hallinnoi keitä saavat tavata ja miten, niin eiköhän ne selviä. 

Pikemminkin oppivat pistämään hanttiin ärsyttäville jyrille:D

Kiusattuna olemisessa, koulussa ja työpaikalla ja tietysti myös kotona. Nämä on ihmisen elämässä ne tärkeimmät paikat ja jos niissä kiusataan on psyyke pilalla. Tuo on osuvasti sanottu että kadottaa itsensä, se tuntuu äärettömän pahalta, tilalle tulee tuska joka ei hellitä ennen kuin pääsee lopullisesti pois niistä ihmissuhteista.

Ei se minnekään katoa vaan ihmiset muuttuu, elämä ja kokemukset muovaa meitä jatkuvasti. Se on luonnollista. Tämän muutosprosessin ultimaattinen muoto tunnetaan englanniksi nimellä ego death, joka on yleensä traumaattinen koko identiteetin murskaava tapahtuma, jonka jälkeen voi tuntua pitkään siltä ettei edes tiedä kuka on, mutta todellisuudessa mieli on todella taitava suojaamaan itseään ja paranemisprosessin aloittaakseen alkaa heti rakentamaan uutta minää niistä entisistä palasista. Se ei tule olemaan samanlainen, mutta siinä on pohjana entisen jäänteet.

Persoonallisuuden katoamiseen tarvittaisiin tiedostuksen katoaminen tai ihan fyysinen aivovamma.