6-vuotiaan pelottavat raivokohtaukset
Mistä voisi johtua? Äitinä olen ainoa, johon raivarit kohdistuvat, joskus myös pikkusiskoon, mutta minä olen pääasiallinen kohde. Lapsen uhma tuli temperamenttisella tytöllä tutuksi jo pienenä, mutta nyt ovat pahentuneet vain. Lapsi rikkoo tavaroita, uhkaa esim. hakevansa sakset ja vahingoittavansa minua. Sylkee, puree, kiroilee, repii hiuksia, hakkaa ikkunoita esineillä.
Kun isä on kotona, ei koskaan tule mitään. Ei pelkää tai mitään isäänsä, heillä on hyvä suhde ja lapsi uhmaa isäänsä joskus ihan normaalisti. Päiväkodissa tällaisesta käytöksestä ei ole mitään viitteitä. Minun seurassani lapsi on kuin demoni. Olemme olleet perheneuvolan palveluiden parissa, lapsi kävi myös yksin juttelemassa psykologin kanssa vajaa pari vuotta sitten, mutta siitä ei tuntunut olevan mitään apua meidän perheellemme. Olen taas jättänyt neuvolaan apupyyntöjä, mutta pyörä tuntuu liikahtavan hitaasti.
Onko kenellekään tuttua?
Kommentit (65)
Vierailija kirjoitti:
Olisihan hirveää. Noin äkisti tulee mieleen, että onko näitä oireita äidin uhmaamista esiintynyt nuoremmalla iällä?
Onko selvitetty syitä?
Onko lapselle tehty selväksi, ettei k.o. käytöstä hyväksytä?
Kiusaako joku? Onko kipeä?
Äitiä on uhmattu aina, eli minuun on kohdistunut aina tuo pahin. On tehty selväksi, ettei tätä hyväksytä, mutta raivarin tullessa sillä ei ole lapselle merkitystä. Raivarin jälkeen saattaa itkeä ja on ihan eri tyttö, mutta seuraavassa hetkessä saattaa taas saada kohtauksen, vaikka asia olisi juuri juteltu ja "selvitetty".
Kiusaamista tms. ei mielestämme esiinny, lapsi menee mielellään eskariin ja aiemmin päiväkotiin, ja hänellä on paljon ystäviä.
AP
Tiedätkö kaiken lapsen ja isänsä suhteesta?
Huh, kuulostaa kamalalta.
Meillä nuorimmainen (6 v) on haastava, mutta ei sentään tuollaista.
Tule kertomaan, jos löysit avun jostain.
Vierailija kirjoitti:
Tiedätkö kaiken lapsen ja isänsä suhteesta?
?
No ei ole kaikki piuhat kunnossa piäässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisihan hirveää. Noin äkisti tulee mieleen, että onko näitä oireita äidin uhmaamista esiintynyt nuoremmalla iällä?
Onko selvitetty syitä?
Onko lapselle tehty selväksi, ettei k.o. käytöstä hyväksytä?
Kiusaako joku? Onko kipeä?
Äitiä on uhmattu aina, eli minuun on kohdistunut aina tuo pahin. On tehty selväksi, ettei tätä hyväksytä, mutta raivarin tullessa sillä ei ole lapselle merkitystä. Raivarin jälkeen saattaa itkeä ja on ihan eri tyttö, mutta seuraavassa hetkessä saattaa taas saada kohtauksen, vaikka asia olisi juuri juteltu ja "selvitetty".
Kiusaamista tms. ei mielestämme esiinny, lapsi menee mielellään eskariin ja aiemmin päiväkotiin, ja hänellä on paljon ystäviä.
AP
Kiitos vastauksesta. Pitääpä miettiä tuota tilannettasi.
Ehkä se menee ohi. On ehkä pettynyt johonkin, turhautunut, ahdistunut - ei koko ajan, välillä. Kertooko lapsi miksi on suuttunut tai harmittaa? Ehkä joskus voi olla joku henkipossessio, joka on lapsilla yleistä, kunnes poistuu. TV:n tai puhelimen vaikutus? Älä anna lapsen repiä hiuksista tai purra, älä ole silloin lähellä, opetellaan ettei käy tarhassa sentään muiden kimppuun tai koulussa. Laita sakset ja terävät esineet lukolliseen laatikkoon. Askarteluun lasten sakset joissa pyöreä pää. Älä pitele väkisin koskaan, siirrä vain käsi poispäin.
Anna rauhoittua huoneessa ja jotain kivaa tekemistä sinne, kuule mikä häntä ahdistaa, älä mitätöi lapsen sanomaa, ymmärrä - lohduta. Anna olla rauhassa, ettei koko ajan ole yhdessä. Ei saa pakottaa lasta asioihin joita ei halua, että ahdistuu, vaikka toki tietyt asiat joutuu tekemään kuten hammaspesu tai sellainen. Leikin avulla tehdään, kiinnitetään huomio positiiviseen. Onko väsynyt tai nälkä joskus, paha mieli? Älä itse riitele tai triggeröi lasta, onko niin käynyt, oletko unohtanut sen itse? Yritä ymmärtää ja välittää.
On olemassa lapsikirjoja joissa käydään tunteita läpi? Aikuiselle tai lapselle. Lapsi aistii oikeat tunteesi helposti. Onko ympäristö levoton totinen vai rauhallinen mukava, leppoisa? Rento. Iloinen? -Menikö lapsen luottamus joskus äitiin, miksi. Saako lapsi positiivisia asioita elämäänsä ja myös luonnollinen ympäristö. Vai kolkkoa. Onko lapsella joku lääke, jossa haittavaikutuksia tai ei halunnut psykologille, ja se pahensi asiaa. Entä piik. vaikutus. Kännykät? Älä vastaa tähän täällä. Retorisia kysymyksiä vain.
Perheneuvolasta pääsee tarvittaessa lastenpsykiatrille jos taustalla onkin jotain muuta esim. ADHD. Kotiin saa perhesosiaalityöstä perhetyötä. Lapsi ei oireile tahallaan. Tuleeko raivarit lasta kieltäessä/ei saa tahtoaan läpi?
Et ole laittanut lapselle tarpeeksi rajoja. Tällaiset rajattomat lapset saavat raivokohtauksia ja joutuvat lopulta mielisairaalaan aitojen taakse.
Et selviä yksin?
Miten selviät kun lapsi 16v?
Listii sut!
Onnetonta vanhemmuutta kun isä kuitenkin pärjää.
Onnetonta ei voi muut kääntää paremmaksi.
Se on tehtävä itse.
Ihan häiriintynyt. Isompana varmaan tappaa sinut.
Vanhaan aikaan tuollaisia ei ollut, jos ei osannut käyttäytyä sai selkäänsä. Homma hoidettu. Mutta kun näitä nykyajan kermaperseitä ei saa kasvattaa niin jälki on tuollaista. Todennäkösesti tulee käyttämään huumeita ja syyllistymään rikoksiin.
Älylaitteet pois kokonaan, ei videopelejä ollenkaan, ruutuaika ihan minimiin korkeintaan pikkukakkonen illalla. Paljon liikuntaa ja ulkoilua. Kolmen lapsen äiti voin sanoa että toimii.
Vierailija kirjoitti:
Perheneuvolasta pääsee tarvittaessa lastenpsykiatrille jos taustalla onkin jotain muuta esim. ADHD. Kotiin saa perhesosiaalityöstä perhetyötä. Lapsi ei oireile tahallaan. Tuleeko raivarit lasta kieltäessä/ei saa tahtoaan läpi?
Adhd ei tarkota raivareita, se näkyy monella tavalla ja kaikissa ympäristöissä missä lapsi aikaansa viettää.
Vierailija kirjoitti:
No ei ole kaikki piuhat kunnossa piäässä.
Impulssikontrollin häiriö voi hyvinkin olla, mutta voisi asian ihan omalla nimellä ilmoittaa.
Älä enää anna lapsen syödä margariiniä ja muita pehmeitä rasvoja, eivät ole hyväksi aivoille. Levitteeksi voi ja käytä vain kovia rasvoja niin aivot voi paremmin.
Voisitko laittaa kameran huoneistoosi niin sinulla olisi sitten näyttää kohtaukset lääkärille? Kaikki tietysti niin ettei lapsi tiedä asiasta.
Meillä 6v eli todella vaikea ikä, silloin kun yleensä on "eskariuhma". Juuri tuollaista kun kuvailet, lisäksi näkyi hoidossa. Nyt tää lapsi 7v ja aloitti koulun. Ja on mennyt todella hyvin, kulkee kouluun itsenäisesti ja tekee läksyt mielellään. Koulussa ei ole ollut ongelmia, vaikka esikoulussa uhmasi aikuisia ja taisteli sääntöjä vastaan. Eli mun mielestä nää vaikeat vaiheet vaan kuuluu kasvamiseen, toisille enemmän ja toisille vähemmän. Lapsille annetaan nykyään ihan liian helposti kaikennäköisiä diagnooseja.
Olisihan hirveää. Noin äkisti tulee mieleen, että onko näitä oireita äidin uhmaamista esiintynyt nuoremmalla iällä?
Onko selvitetty syitä?
Onko lapselle tehty selväksi, ettei k.o. käytöstä hyväksytä?
Kiusaako joku? Onko kipeä?