Miten suhtautuisit tällaiseen 4-vuotiaalla?
Askartelemme yhdessä ja teemme tosi kivoja muovailuvahaeläimiä ja leikimme niillä yhdessä. Yhtäkkiä hän ottaa kaikki tekemämme eläimet ja nitistää ja rullaa ne lyttyyn. Sama, jos ulkona teemme jotain vaikka kivistä tai hiekasta tms, aina yhtäkkiä rikkoo kaiken. En oikein tiedä, miten reagoida, sehän on vain muovailuvahaa (tai talvella lunta, tai hiekkalaatikon hiekkaa)...
Kommentit (41)
suoraan sanottuna aika sairaat setit
No kysy, miksi hän tekee niin? Voit myös sanoa, että sinusta tuntuu pahalta, että litistää kysymättä sinun vaivalla tekemät muovailueläimet.
Vierailija kirjoitti:
Kysy että miksi sinä teet noin? Juttelet ihan frendinä vaan. Hyvin pyyhkii, ei hätää ja ymmärrän nuo mietteet.
Kysyn aina että hei, voi että, nyt menivät kaikki lyttyyn, miksi? Hän katsoo vähän uhmakkaasti, muttei vastaa. Joskus harvoin alkaa itkeä, vaikken mitenkään moiti. Ap
Kuulostaa ihan normaalilta. Mikäs sen hauskempaa ja sitten voi aloittaa alusta. Vähän sama kuin vauva heittää syöttötuolista syömisen päätteeksi lautasen lattialle. Siitä tulee hauska ääni ja mukava sotku. Kaikkea pitää kokeilla. Se on lapsen tapa oppia elämästä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysy että miksi sinä teet noin? Juttelet ihan frendinä vaan. Hyvin pyyhkii, ei hätää ja ymmärrän nuo mietteet.
Kysyn aina että hei, voi että, nyt menivät kaikki lyttyyn, miksi? Hän katsoo vähän uhmakkaasti, muttei vastaa. Joskus harvoin alkaa itkeä, vaikken mitenkään moiti. Ap
No aina on tilannekohtaista, kaikki lapset eivät pidä siitä että heille sanoo ne omat tunteet. Osoittavat heti mieltä. Menet vain tilanteiden mukaisesti eteenpäin. Kuulostaa tosi hyvältä ja tutultakin.
Onko tuo vain lapsen tapa ilmoittaa, että leikki ei enää huvita? Ja toisekseen muovailuvahan tms lyttääminen voi olla mukavan tuntuista. Samalla häntä saattaa silti hieman harmittaa, että leikki meni rikki josta johtuen ei selitä syytä rikkomiselle. Mä ehkä yrittäisin opettaa lapselle, että kertoisi milloin haluaa lopettaa leikin ja sitten leikin saisi sovitusti rikkoa ja laittaa esim muovailuvahat purkkiin.
T.varhaiskasvatuksen opettaja
Muistan itekki tehneeni lapsena noin, kun kyllästyin kyseiseen leikkiin (kun kyseessä oli kuvailemasi kaltaiset leikit). Ihan normaali ja tasapainoinen, koulujakäynyt ja työssäkäyvä ihminen musta tuli.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa ihan normaalilta. Mikäs sen hauskempaa ja sitten voi aloittaa alusta. Vähän sama kuin vauva heittää syöttötuolista syömisen päätteeksi lautasen lattialle. Siitä tulee hauska ääni ja mukava sotku. Kaikkea pitää kokeilla. Se on lapsen tapa oppia elämästä.
Olen samaa mieltä tässä kohdassa ja on kiva huomata että on samanhenkisiä äitejä ja isejäkin varmastikin.
Tunteita täytyy osata myös lukea. Aina ei huvita puhua tai sanoa mitään. Aikuisetkin tämänkin osaavat.
Huomasin, että miehen tyttären poika turhautuu tällä tavalla, kun tytär ohjaa ja säätelee koko ajan mitä rakennetaan, leikitään, jne, kun hän saa itse päättää ja ohjata sitä leikkiä hän leikkii ihan rauhallisesti.
Vierailija kirjoitti:
suoraan sanottuna aika sairaat setit
Höpönlöpö. Lapset rakentavat torneja ja kaatavat ne. Sitten rakennetaan uusi torni, joka kaadetaan. Tehdään hiekkakakkuja ja vaikka kuinka hienoja eläinkuvioita hiekasta muoteilla ja sitten rikotaan. Taas aloitetaan uuden tekeminen kaivamalla hiekkaa lapiolla ja käsin. Ihan normaalia lapsen leikkimistä.T monen äiti ja vielä useamman iso-äiti.
Seuraavalla kerralla lyttää ne kaikki ennen häntä ja jos alkaa itkeä voit sanoa tuolta minustakin tuntuu kun sinä ne lyttäät.
Öö, eikö useimmat lapset tee noin? Meidän nyt jo aikuiset lapset molemmat teki tuota suunnilleen samassa iässä. Ei tullut mieleenkään että siinä olisi mitään ongelmaa.
Vierailija kirjoitti:
Huomasin, että miehen tyttären poika turhautuu tällä tavalla, kun tytär ohjaa ja säätelee koko ajan mitä rakennetaan, leikitään, jne, kun hän saa itse päättää ja ohjata sitä leikkiä hän leikkii ihan rauhallisesti.
Leikki on lapsen tahdon asia. Eli aikuisenkin on syytä miettiä omaa käytöstään saako lapsi käyttää sitä mielikuvitustaan vai pitääkö kaiken mennä tismalleen oikein niin kuin ohjekirjoissa sanotaan.
Taas huomaan olevani huono kasvattaja. En ole nähnyt tuota ongelmana.
Käytöstä täytyy oppia ymmärtämään, vaatii sitä ymmärrystä ohjata tai antaa lapsen ohjata. Tilanteita on erilaisia ja jokaisessa on omat juttunsa.
Vierailija kirjoitti:
Taas huomaan olevani huono kasvattaja. En ole nähnyt tuota ongelmana.
Ei se nyt mikään ongelma olekaan mutta monet tekevät siitä sellaisen ja kiusatakin on kiva esimerkiksi nyt niitä huoltajia tai niitä lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Seuraavalla kerralla lyttää ne kaikki ennen häntä ja jos alkaa itkeä voit sanoa tuolta minustakin tuntuu kun sinä ne lyttäät.
Joskus opetusmielessä näinkin voi tehdä mutta mieltäisin ääritapaukseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taas huomaan olevani huono kasvattaja. En ole nähnyt tuota ongelmana.
Ei se nyt mikään ongelma olekaan mutta monet tekevät siitä sellaisen ja kiusatakin on kiva esimerkiksi nyt niitä huoltajia tai niitä lapsia.
Tuossa kohtaa aikuisen tulee osata itse käyttää sitä mielikuvistusta ja jatkaa sitä leikkiä eikä tehdä siitä numeroa. Se, että aletaan kyselemään kuinka sä nyt noin teit antaa lapselle sitä valtaa.
Kysy että miksi sinä teet noin? Juttelet ihan frendinä vaan. Hyvin pyyhkii, ei hätää ja ymmärrän nuo mietteet.