Lue keskustelun säännöt.
Miten suhtautuisit tällaiseen 4-vuotiaalla?
14.08.2024 |
Askartelemme yhdessä ja teemme tosi kivoja muovailuvahaeläimiä ja leikimme niillä yhdessä. Yhtäkkiä hän ottaa kaikki tekemämme eläimet ja nitistää ja rullaa ne lyttyyn. Sama, jos ulkona teemme jotain vaikka kivistä tai hiekasta tms, aina yhtäkkiä rikkoo kaiken. En oikein tiedä, miten reagoida, sehän on vain muovailuvahaa (tai talvella lunta, tai hiekkalaatikon hiekkaa)...
Kommentit (41)
Itse tein lapsena muovailuvahasta ukkoja ja leikin pyöveliä ja katkoin niiltä päät,M37.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taas huomaan olevani huono kasvattaja. En ole nähnyt tuota ongelmana.
Ei se nyt mikään ongelma olekaan mutta monet tekevät siitä sellaisen ja kiusatakin on kiva esimerkiksi nyt niitä huoltajia tai niitä lapsia.
Tuossa kohtaa aikuisen tulee osata itse käyttää sitä mielikuvistusta ja jatkaa sitä leikkiä eikä tehdä siitä numeroa. Se, että aletaan kyselemään kuinka sä nyt noin teit antaa lapselle sitä valtaa.
Ei se nyt noinkaan mene kaikissa tilanteissa ja lapsella on oikeus hänen tunteisiinsa. Ei saisi alistaa lapsia ja haluta väkisin päättää kaikesta.
Vierailija kirjoitti:
Huomionhakuinen kakara.
No voi olla mutta tuossa kohdassa ei taida olla paha tilanne. On kuitenkin hyvä ymmärtää erilaisia persoonia. Vanhempien tehtävä on myös antaa sitä huomiota rakkaudenosoituksena ja pienten kanssa on hyvä joustaa sillä lapset niin helposti kokevat sitä turvattomuudentunnetta. Ei ole aina niin mukavaa mutta täytyy ymmärtää. Keskustellakin voi.
Vierailija kirjoitti:
Öö, eikö useimmat lapset tee noin? Meidän nyt jo aikuiset lapset molemmat teki tuota suunnilleen samassa iässä. Ei tullut mieleenkään että siinä olisi mitään ongelmaa.
Ainakin kaikki tietämäni 3-vuotiaat rikkovat hiekkakakkunsa teon jälkeen. Se kuuluu siihen leikkiin.
Vierailija kirjoitti:
Onko tuo vain lapsen tapa ilmoittaa, että leikki ei enää huvita? Ja toisekseen muovailuvahan tms lyttääminen voi olla mukavan tuntuista. Samalla häntä saattaa silti hieman harmittaa, että leikki meni rikki josta johtuen ei selitä syytä rikkomiselle. Mä ehkä yrittäisin opettaa lapselle, että kertoisi milloin haluaa lopettaa leikin ja sitten leikin saisi sovitusti rikkoa ja laittaa esim muovailuvahat purkkiin.
T.varhaiskasvatuksen opettaja
Moni lapsu jatkaa tuon jälkeen uuden tekemistä ja sitten se taas rikotaan. Se on pelin henki, liukuhihnatyötä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Öö, eikö useimmat lapset tee noin? Meidän nyt jo aikuiset lapset molemmat teki tuota suunnilleen samassa iässä. Ei tullut mieleenkään että siinä olisi mitään ongelmaa.
Ainakin kaikki tietämäni 3-vuotiaat rikkovat hiekkakakkunsa teon jälkeen. Se kuuluu siihen leikkiin.
Onhan se joskus hauskaa mutta kaikillapa ei olekaan sitä huumorintajua tai sitten pitää oikein tietoisesti loukkaantua kaikesta. Ei ole kaikkia vain tehty yhteistyöhön lastenkaan kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taas huomaan olevani huono kasvattaja. En ole nähnyt tuota ongelmana.
Ei se nyt mikään ongelma olekaan mutta monet tekevät siitä sellaisen ja kiusatakin on kiva esimerkiksi nyt niitä huoltajia tai niitä lapsia.
Tuossa kohtaa aikuisen tulee osata itse käyttää sitä mielikuvistusta ja jatkaa sitä leikkiä eikä tehdä siitä numeroa. Se, että aletaan kyselemään kuinka sä nyt noin teit antaa lapselle sitä valtaa.
Ei se nyt noinkaan mene kaikissa tilanteissa ja lapsella on oikeus hänen tunteisiinsa. Ei saisi alistaa lapsia ja haluta väkisin päättää kaikesta.
Ööö, niin nyt puhuttiinkin muovailuvahasta ja hiekkakakuista.😂
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taas huomaan olevani huono kasvattaja. En ole nähnyt tuota ongelmana.
Ei se nyt mikään ongelma olekaan mutta monet tekevät siitä sellaisen ja kiusatakin on kiva esimerkiksi nyt niitä huoltajia tai niitä lapsia.
Tuossa kohtaa aikuisen tulee osata itse käyttää sitä mielikuvistusta ja jatkaa sitä leikkiä eikä tehdä siitä numeroa. Se, että aletaan kyselemään kuinka sä nyt noin teit antaa lapselle sitä valtaa.
Ei se nyt noinkaan mene kaikissa tilanteissa ja lapsella on oikeus hänen tunteisiinsa. Ei saisi alistaa lapsia ja haluta väkisin päättää kaikesta.
Ööö, niin nyt puhuttiinkin muovailuvahasta ja hiekkakakuista.😂
No todistit juuri tämän typeryyden. Et ehkä onneksi työskentele ladten ja nuorten kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa ihan normaalilta. Mikäs sen hauskempaa ja sitten voi aloittaa alusta. Vähän sama kuin vauva heittää syöttötuolista syömisen päätteeksi lautasen lattialle. Siitä tulee hauska ääni ja mukava sotku. Kaikkea pitää kokeilla. Se on lapsen tapa oppia elämästä.
No ei todellakaan! EI mun lapseni heitellyt ruoka-astioita, eikä ryhmässäni päiväkodissakaan! Ei se ole mukava tapa oppia, se on huomion kerjäämistä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Öö, eikö useimmat lapset tee noin? Meidän nyt jo aikuiset lapset molemmat teki tuota suunnilleen samassa iässä. Ei tullut mieleenkään että siinä olisi mitään ongelmaa.
Ainakin kaikki tietämäni 3-vuotiaat rikkovat hiekkakakkunsa teon jälkeen. Se kuuluu siihen leikkiin.
Onhan se joskus hauskaa mutta kaikillapa ei olekaan sitä huumorintajua tai sitten pitää oikein tietoisesti loukkaantua kaikesta. Ei ole kaikkia vain tehty yhteistyöhön lastenkaan kanssa.
Joo, on opetettava, ett' JONKUN MUUN tekemiä ei saa rikkoa, vaikka omansa rikkookin!
Leikkikaveri ei enää tahdo leikkiä jos toinen koko ajan rikkoo tekemiset!
Lapsesi on ilmeisesti psykopaatti peto. Luultavasti tuleva henkirikoksen tekijä. Laita huostaanoton kautta kiertoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naurahtaisin ja tuhoaisin hänen kanssaan. Seuraavaksi tehtäisiin linko.
Vierailija kirjoitti:
Itse tein lapsena muovailuvahasta ukkoja ja leikin pyöveliä ja katkoin niiltä päät,M37.
No tämä.
Lapset leikkii, se siitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taas huomaan olevani huono kasvattaja. En ole nähnyt tuota ongelmana.
Ei se nyt mikään ongelma olekaan mutta monet tekevät siitä sellaisen ja kiusatakin on kiva esimerkiksi nyt niitä huoltajia tai niitä lapsia.
Tuossa kohtaa aikuisen tulee osata itse käyttää sitä mielikuvistusta ja jatkaa sitä leikkiä eikä tehdä siitä numeroa. Se, että aletaan kyselemään kuinka sä nyt noin teit antaa lapselle sitä valtaa.
Ei se nyt noinkaan mene kaikissa tilanteissa ja lapsella on oikeus hänen tunteisiinsa. Ei saisi alistaa lapsia ja haluta väkisin päättää kaikesta.
Ööö, niin nyt puhuttiinkin muovai
No todistit juuri tämän typeryyden. Et ehkä onneksi työskentele ladten ja nuorten kanssa.
Jokainen vanhempi tuntee sen oman lapsensa parhaiten. Esim ap kertoo pirullisesta katseesta, silloin todellakin käytetään sitä aikuisen valtaa, eikä anneta lapselle tunnetta, että hän on itseään heikomman vanhemman lapsi, lällää lällä sainpas sulle pahan mielen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Öö, eikö useimmat lapset tee noin? Meidän nyt jo aikuiset lapset molemmat teki tuota suunnilleen samassa iässä. Ei tullut mieleenkään että siinä olisi mitään ongelmaa.
Ainakin kaikki tietämäni 3-vuotiaat rikkovat hiekkakakkunsa teon jälkeen. Se kuuluu siihen leikkiin.
Onhan se joskus hauskaa mutta kaikillapa ei olekaan sitä huumorintajua tai sitten pitää oikein tietoisesti loukkaantua kaikesta. Ei ole kaikkia vain tehty yhteistyöhön lastenkaan kanssa.
No tärkeä oppitunti: omat hiekkakakut saa talloa, mutta ei muiden.
Mielestäni tuon ikäiselle voi opettaa, että omia teoksiaan voi tuhota, mutta muiden rakennelmiin ei ilman lupaa saa koskea. Itseäni ärsytti aikuisenakin, kun kerrostalon pihalla rakenneltiin lumilinnoja ja seuraavana päivänä muut talon lapset oli kiipeillyt muurit kumoon. Nyt omakotitalossa ei onneksi ole enää ulkopuolisia, niin voi huoletta rakennella linnoja ja igluja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko tuo vain lapsen tapa ilmoittaa, että leikki ei enää huvita? Ja toisekseen muovailuvahan tms lyttääminen voi olla mukavan tuntuista. Samalla häntä saattaa silti hieman harmittaa, että leikki meni rikki josta johtuen ei selitä syytä rikkomiselle. Mä ehkä yrittäisin opettaa lapselle, että kertoisi milloin haluaa lopettaa leikin ja sitten leikin saisi sovitusti rikkoa ja laittaa esim muovailuvahat purkkiin.
T.varhaiskasvatuksen opettaja
Moni lapsu jatkaa tuon jälkeen uuden tekemistä ja sitten se taas rikotaan. Se on pelin henki, liukuhihnatyötä.
Sitä ei tiedä miten tilanne jatkuu jos aikuinen alkaa itkemään rikoit sitten mun hiekkakakun.
En ole lapsen äiti. Ehkä siksikään ei ole rutiinia suhtautua. Olen suhtautunut sillä tavalla iiik, nyt se meni lyttyyn, enkä ole uhmakkuutta huomaavinani. Olen myös heti kysynyt, että tehtäiskö jotain muuta. Tein tämän avauksen saadakseni neuvoja lapsen "lukemiseen" ja yksi vastaaja sanoikin, että lapsi ehkä tällä tavalla ilmaisee kyllästymisensä leikkiin.
Tuota olen just miettinyt, että kun hän lyttää ja rikkoo myös minun rakennelmani, pitäisikö siihen jotenkin reagoida, mutten ole reagoinut muuten kuin sellaisella hui, meni lyttyyn -tyylillä. Ap
Huomionhakuinen kakara.