Te jotka olette nähneet ihmisen kuolevan: mikä tapahtumassa yllätti?

Vierailija kirjoitti:

Tämä sinänsä ehkä mielenkiintoinen aihe ei oikein etene. Voisikohan aloittaja taustoittaa hieman lisää, mitä ja miksi pohdittaisiin?

Haluaisin vain kuulla, mitä kuoleman hetkellä tapahtui eri tavalla, mitä oletti. Aina sanotaan, että ihminen vain nukkuu pois. Eli on tajuton, ja sitten vain lopettaa hengittämästä. Mutta onko näin? Ykkösen vastaus oli sellainen, mitä kaipaan.

ap

Mikään ei yllättänyt.

Olin paikalla, kun saattohoidossa muutaman päivän ollut mummuni kuoli yli 90-vuotiaana. Se ehkä tavallaan yllätti, että hän oli suhteellisen pitkään (2 vrk) hämärän rajamailla, jolloin ei enää puhunut tai kommunikoinut. Saattohoidon alkuvaiheessa hän kertoili muutaman kerran isoveljestään, kuinka veli oli tullut hakemaan ja he yhdessä lähtevät. Olen varma, että isoveli oli lähetetty hakemaan siskoaan maan päältä uuteen sielujen ulottuvuuteen. <3 

Kuolemassa ei ollut mitään groteskia tai traumatisoivaa, mutta olosuhteet olivat tietysti täysin päinvastaiset kuin äkkilähtö- tai väkivaltatilanteissa. Voin vain kuvitella, millaista se pahimmillaan on. 

Olen nähnyt useita kuolemia vapaaehtoistyön kautta. Ehkä se yllätti, kuinka aikaisin kuoleva vanhus saattaa lopettaa syömisen ja juomisen. 

Olen ollut läsnä muutamassa kuolemantapauksessa ja niissä ei ollut mitään yllättävää tai ihmeellistä. Olen jo lapsesta asti tiennyt, että kaikki me kuolemme aikanaan. Mainitsemani tapaukset kuolivat ihan luonnollisen kuoleman vanhuuden myötä heikentyneeseen elintoimintojen ylläpitoon erilaisten sairauksien myötä.

Kuolema vapauttaa. Hieno asia.

Ap, ihmisten etukäteisoletukset ja tiedot kuolemisesta ja kuolemasta vaihtelevat aivan valtavasti, joten tuo sinun "aina sanotaan" kokemuksesi ei ole mitenkään yleispätevä. Jos kuolema kiinnostaa, voit lukea asiaan liittyvää tekstiä kirjoista ja netistä ja nähdä televisiosta joka päivä erilaisia kuolemia esimerkiksi sodissa.

Jahas, taas yksi uniikki lumihiutale lähestymässä kuolemaa filosofiselta ja yksilöllisen kasvun tasolta.

Minulla on sinulle , ja muilla vastaaville ihmisille, yksi ohje.

Hakeutukaa töihin ensihoitoon, poliisiin tai sairaaloihin ja tarkastelkaa kohtaamianne surkeita ihmiskohtaloita vaikkapa kymmenen vuoden ajan ja tulkaa sitten uudelleen kertomaan silmienne autettua kuinka ylevää onkaan kuolema. Loppuu tuo lapsellinen ja ymmärtämätön asenne kuolemaan jonain hauskana pelinä tai henkilökohtaisena henkisenä kasvuna.

Te ette ymmärrä kuolemasta ja siihen liittyvästä kokonaisuudesta mitään.