Onko muita, joilla ei ole mitään valokuvia esillä?

Onko joku jolla on? Mummot?

Näytä mulle sisustuslehti jossa on rippikuvat kaapin päällä?

Ei yhtäkään, tärkeimmät kansioissa paperisina.

Mulla ei ole. Ei ole tilaa, en usko myös asuvani tässä loputtomasti, vaikea löytää uutta paikkaa silti. Ja ei ole kumppania, lapsia, eläintä, jonka kuva olisi jossain. Ei ole vapaita tasoja kuville. En halua vanhempien kuvia esille ja ahtaaseen tilaan. Lisäksi seinään en saa reikiä, kun ei ole iskaria ja siihen tarvittaisi ehkä joku muu etten sohella, kun ei ole kokemusta - se pitäisi opetella. Voi olla ettei seuraavassa asunnossa saa laittaa reikiä, koskaan ei tiedä, ellei asu sellaisessa että saa laittaa hyllytason tms. Ehkä muuten kuvat jostain aiheista olisi kivoja, luonto tai hyvät asiat. Hyvät ihmiset tms.

Vierailija kirjoitti:

Onko joku jolla on? Mummot?

Eikö useimmilla ole kuvia lapsista eri ikäisinä? Ainakin ennen lapset raahattiin ainakin vauvana valokuvaamoon. Tai on hääkuva.

ap

Olen isomummo ja yksi kuva on esillä. Suvun nuorimmaisen kuva. 

Minulla oli ennen. Teetin isoja valokuvia esim. matkoilta huimista maisemista. Lasten kuvat magneettina jääkaapin ovessa. Sitten tuli ero, ja eksä ei antanut minulle yhtä ainutta valokuvaa. Kun sen potemisesta pääsin yli, niin luovuin valokuvista kokonaan. 

Minulla on valokuvat vain kansioissa, enää en ole moneen vuoteen ottanut kuvia, ei kiinnosta.

On mun miehellä linkedin kuva.

Ei ole valokuvia, ei taluja, eikä mitään koriste-esineitä. Ei myöskään mattoja lattiassa eikä edes verhoja kaikissa ikkunoissa.

Ei kaikki ole sisustajia.

Ap tässä. Mietin juuri sitä, mikä on syy, miksi jollain on kuvia, toisilla ei. Minä itse olen sisustaja, mutta tykkään puhtaista linjoista. En tykkää jääkaappimagneeteista tai sälästä. Minulle valokuvat tuovat sitä tunkkaisuutta, liikaa kaikkea. 

 

Mutta jotenkin ajattelen, että valokuvien esillä pitäminen, tai pitämättömyys, kertoo jostain muustakin. Mistä siis? 

 

Kirjastossa on lasiovinen kaappi niin siellä on kirjojen lisäksi myös valokuvia. Pieni hääkuva, lasten 1v kuvat ja pari muuta. 

Vierailija kirjoitti:

Ap tässä. Mietin juuri sitä, mikä on syy, miksi jollain on kuvia, toisilla ei. Minä itse olen sisustaja, mutta tykkään puhtaista linjoista. En tykkää jääkaappimagneeteista tai sälästä. Minulle valokuvat tuovat sitä tunkkaisuutta, liikaa kaikkea. 

 

Mutta jotenkin ajattelen, että valokuvien esillä pitäminen, tai pitämättömyys, kertoo jostain muustakin. Mistä siis? 

 

 

Jossain naistenlehdessä oli juttua että oletko " mummo" , perinteinen mummo, jolla on suvun valokuvat hyllyissä. Vastaan, että olen mummo, mutta en perinteinen millään tavoin. En ole vuosikymmeniin pitänyt esillä lasten tai lastenlasten kuvia. Ei ole hyllyjäkään tai kirjahyllyä tms koska hävitin tuhannet kirjani pois aikoja sitten. Kuvia kyllä löytyy netistä ja kännykästä, joista niitä voin katsella. Ja näyttää halutessani muille, keitä kiinnostaa. N 78v

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap tässä. Mietin juuri sitä, mikä on syy, miksi jollain on kuvia, toisilla ei. Minä itse olen sisustaja, mutta tykkään puhtaista linjoista. En tykkää jääkaappimagneeteista tai sälästä. Minulle valokuvat tuovat sitä tunkkaisuutta, liikaa kaikkea. 

 

Mutta jotenkin ajattelen, että valokuvien esillä pitäminen, tai pitämättömyys, kertoo jostain muustakin. Mistä siis? 

 

 

Jossain naistenlehdessä oli juttua että oletko " mummo" , perinteinen mummo, jolla on suvun valokuvat hyllyissä. Vastaan, että olen mummo, mutta en perinteinen millään tavoin. En ole vuosikymmeniin pitänyt esillä lasten tai lastenlasten kuvia. Ei ole hyllyjäkään tai kirjahyllyä tms koska hävitin tuhannet kirjani pois aikoja sitten. Kuvia kyllä löytyy netistä ja kännykästä, joista niitä voin katsella. Ja näyttää halutessani muille, keitä kii

Tämän olisi voinut arvata että ne kuvat kaivetaan heti tilaisuuden tullen kännykästä, ei tarvitse olla kuin hyvänpäivätuttu niin tiedot lapsista kerrotaan ensimmäisenä. 

Mulla on seinällä mustavalkoisina tauluina lasten kuvia, ovat ihania. Ja hääkuvakin löytyy. Ja lapsen yo.kuva viime keväältä on esillä. Voi minua mummua. 

Minusta hääkuva ei sovi jonnekin kodin yleisiin tiloihin. Jotenkin junttia pitää esillä jotain ysärikuvaa. Vai halutaanko sillä esitellä että on joskus oltu nättejäkin ?

Makuuhuoneessa on ok.

Samoin kersojen naamat jääkaappimagneeteissa ovat semmoista krääsää..

Mutta kukin tyylillään. Minulla esillä 3 mv-vauvakuvaa vain. Enkä koskaan oikein pysähdy niitä katsomaan vaikka omia kullanmuruja onkin kuvissa.

Ei ole. 40-luvulla syntynyt äitini on kyllä sitä mieltä, että kunnon ihmisillä kuuluu olla. 

Ei ole kuvia tasoilla, eikä seinillä. Eikä ole tauluja. Ei ole mun juttu.

En ymmärrä, miksi pitäisi olla ihmisten pärstäkertoimia tuijottamassa... En ole myöskään koskaan ymmärtänyt sitä, että häistä ja rippijuhlista pitää lähettää näitä virallisia kuvia juhliin osallistuneille. Itse olen aina nakannut ne roskiin. Mitä mä niillä teen?

Mulla oli nuorempana valokuvia esillä mutta ei oo enää. Laitoin kaikki laatikoihin. Kai se alkoi ärsyttää kun keräävät pölyä hyllyssä ja iän myötä mun kirjahylly täyttyi kirjoista niin ei siihen muuta mahtunut enää. Kaikki tärkeät kuvat on puhelimessa ja tietokoneella digitaalisessa muodossa. Niitä on sieltä helppo katsella jos haluaa.

Vierailija kirjoitti:

Ap tässä. Mietin juuri sitä, mikä on syy, miksi jollain on kuvia, toisilla ei. Minä itse olen sisustaja, mutta tykkään puhtaista linjoista. En tykkää jääkaappimagneeteista tai sälästä. Minulle valokuvat tuovat sitä tunkkaisuutta, liikaa kaikkea. 

 

Mutta jotenkin ajattelen, että valokuvien esillä pitäminen, tai pitämättömyys, kertoo jostain muustakin. Mistä siis? 

 

 

Tähän saattaa liittyä sellainen stereotyyppinen ajattelu, että kun pidät niitä esillä, annat itsestäsi hyvin empaattisen kuvan, että läheisesi ovat sinulle tärkeitä. Eli voi joidenkin mielestä vaikuttaa enemmänkin ulkokultaiselta, ajatellaan vaan, että miltä näytän muiden silmissä, ilman että ne kuvat itselle mitään merkitsisikään. Tällainen ulkokultaisuus voi ärsyttää joitakin.